27. tammikuuta 2014

Pouta kentällä ja maastossa


Vihdoinkin alkaa olo hieman hellittää ja kun koulu loppui tänään juo puoli kymmeneltä, niin kerkesin kaupungilla käynnin jälkeen istahtaa myös satulaan. Voihan Pouta, kentällä huomasin heti, että ei tule mitään. Omat jalat ja koko ruumis viuhtoi sinne sun tänne ja sen vaikutuksesta myös koko hevonen. Niinpä kentällä otettiin vaan alkuverkat eli kevyet ravit ja kevyet laukat. Sen jälkeen tallusteltiin Saavalle päin ja otettiin siellä vähän laukkaa mitä kauniimmassa auringon paisteessa. Aivan täydellinen ratsastussää ja keli! Pouta innostui taas "hieman" ja kotona meillä oli toooodella hikinen hevonen. Se siitä kevyestä aloituksesta. Se hevonen hikoaa vaikka paikallaan, on vissiin joku sukuvika, kun Tuiskulla sama juttu.

Tallilla seisoi irti taas mennen tullen pesupaikalla. Koska oli niin hikinen, niin kaivoin kaapista sen ihquimman toppisloimen. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla. Niin ja tehtiin tietenkin huolelliset venytykset kaikkinensa. Tarhassa Pouta oli suukottelutuulella ja se tuntui aika kivalle.
Ruuhkaa vesipisteellä.
Tuiskun asia etenee sitä myöten, että viime viikon lopulla olin yhteydessä homeopaattiin ja jo perjantaina meille tuli postissa sellaiset aineet, että en tiennyt niistä mitään ja vahvuudet sellaisia, etten saisi niitä edes hankittua. Mutta jos ne tehoaa, niin voip olla, että sanotaan kasvaimelle heiheit tai ainakin toivotaan, että osa siitä lähtee tai että oireilu loppuisi. Nyt odotellaan hartaasti ja katsellaan. Tuloksia voisi olla odotettavissa reilun kuukauden päästä, jolloin pitäisi ruveta liikuttelemaan! Jos Tuisku kestää sitten liikuttamista, niin haluan viedä kuvattavaksi ja katsoa mitä siellä jalassa on tilanne. Jännittää.

Toinen lisäjuttu tuli tässä hieman akuutisti esiin. Olen siirtänyt hevoshieronnan loppukokeen suoritusta hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt joudun sen suorittamaan varsin pian eli reilun kuukauden päästä. Sain juuri käsiini listan osattavista asioista ja pienenlainen paniikki on meneillään. Mutta jospa siitä hengissä selvitään, ainakin kovasti toivon niin :)

4 kommenttia:

  1. Ihania eläimiä!!! Ihana maalaiselämä!!! Maalaiselämä ja pari venäjänvinttikoiraa olisi haaveena mulla, mutta ensin pitäs löytee mies joka näkee tämmösen asian (minut mukaanlukien) edes mahdollisuutena. :) (Minusta ei ole koirankouluttajaksi yksinnään. Tulloo huonoo tulosta.)

    VastaaPoista
  2. Toivotaan, että löytyy mies ja vielä vinttikoiratkin :) Niin ja maalla on mukava asua, vaikkakin se välillä kiristelee hermoja pienten lisäyllätysten kera (jäätyneet putket, etc....). Mutta kaikesta huolimatta ihanaa on!

    VastaaPoista
  3. Tapasin eilen ihanan hauvelin, ja koirakuume on suuri. :)
    p.s. Opintojen alussa piti tutustua sosiaaliseen mediaan- sellaiseen, mitä ei ollut vielä kokeillut, ja miulla siitä lähti tämmönen ilmoille: https://twitter.com/MinniR

    VastaaPoista
  4. Oi, ihania runoja :) Täytyy käydä siellä nyt sitten ihan asiakseen!

    VastaaPoista