Tai lähinnä vaan Pouta, mutta Usva vauvojen hommissa. Ensin harjailtiin Pouta kuntoon huomista varten. Barbihäntä oli melkein puoleen väliin saakka kuivassa mudassa, jonka selvittelyyn hurahti varmasti vartti. Takkuja ei niinkään, mutta mutaa kyllä. Muutoin vaan harjailtiin enimmät kököt pois. Varusteltiin ja paineltiin kentälle. Kuten ei mene meillä niinkuin siellä Strömsössä, niin kenttä on aivan umpikova, muhkurainen jäätyneestä hiekasta. Niinpä meni suunnitelma uusiksi. Meidän "verryttelyt" huomista koitosta varten meni totaalisen läskiksi. Suuntasimme sitten maastoon. Ja onhan se totta, että vaan lahjattomat treenaa... Onneksi siitä tuli muistutus, olin unohtanut jo koko asian :D
Maastossa myös Saavalla tie aivan jäässä. Kävelyksi meni koko lenkki. Ensin noustiin soramontun kohdalla, josta kurvattiin mökkireitille. Siellä haisi aivan eläimelle, aivan kamala haju ja toisekseen Pouta oli aivan vauhko, jota se ei ikinä ole ollut. Mikä lie otus väijynyt puskissa. Vaikka Pouta on välillä suhteellisen nopea maastossa, ei se ole ikänä mitään säikkynyt. Mökkikierroksen jälkeen palattiin vielä takaisin isolle soramontulle, joka kurvattiin ympäri ja tultiin takaisin kotiin. Tallilla Pouta olikin ihan hikinen, vaikka käveltiin koko matka. Melkein tunnin lenkki siitä loppujen lopuksi tuli. Venyteltiin huolella, harjailtiin ja laitettiin lämmin loimi. Niin ja Pouta seisoi taas pesupaikalla hienosti paikallaan ilman päitsiä ja naruja, hieno tyttö!
Poudan jälkeen otin Usvan puunaukseen. Usvalla oli jouhissa ja karvoissaan varmasti puoli karsinaa olkea kiinni. Hieno on Usva, niin kiltti. Harjauksen jälkeen laitettiin vähäksi aikaa suitset päähän. Maisteli taas vähän kuolaimia. Ja niinhän siinä taas on käynyt, että meillä on pitkäpäähevonen ja en tiedä miten noista Usvan uusista suitsista saa enää sopivia säädettyjä, kun kallo on vähintäänkin ihmeellisen mallinen... Äitiinsä tullut. Kaiholla myös ajattelin Mammaa, kun loppiaisena tulee vuosi Mamman poismenosta....
Usvan kanssa käveltiin pihan poikki ja matkalla tutustuttiin lampaksiin. Tarhassa vastaan tuli Skipi, ja molemmat olivat niin hellyyden kipeitä, että meni kotvanen siinä rapsutellessa. Tuiskusta pitänee mainita, että uudenvuoden ensimmäisenä päivänä hevosten sisälle tulo kesti, tai eräiden. Eniten järjen merkkejä osoitti Sirius, Matti, Usva ja Skipi (juuri tuossa järjestyksessä), jotka tulivat kiltisti sisälle. Mutta Tuisku järjesti mielenilmaisun edellispäivän sisälläseisomisesta (siis kello 16 ->). Ei suostunut tulemaan sisälle, eikä tietenkään päästänty Poutaa ja Valluakaan sisälle. Kyllä siinä odottelin varmaan parikymmentä minuuttia, kun Pouta sai tarpeekseen ja karkasi Tuiskun valvovan silmän alta ja puikahti lähes laukalla sisään. Sen jälkeen Tuiskun kontrolli petti täysin ja Vallukin pääsi puikahtamaan. Siinä vaiheessa Tuisku tod.näk. tajusi, että eihän tässä ole mitään järkeä, niinpä!
Katsotaan nyt joku sopiva hetki, miten Tuiskun kanssa ruvetaan etenemään. Meillä on kuitenkin tässä nyt eläinlääkärin lupa ruveta pikkuhiljaa harrastamaan jonkin sortin liikuntaa.... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti