Tehokas päivä takana, ja hengissä on niin hevonen kuin ratsastajakin. Lähdimme aamulla matkaan puoli yhdeksän ja Pouta lastautui kohtuullisen hyvin (=tarkoittaa, että peruutti pari askelta lastauslaiturilta ennen kuin käveli sisään. Meille se on liikaa, kyytiin on mentävä suoraan. Mutta perillä kotiinpäin tultaessa tilanne korjaantui, kun Pouta käveli sisään ihan suorilta, jolloin lastautuminen oli täydellinen :) )
Ensimmäisellä tunnilla tuntui, että ongelmia on niin paljon, ettei tästä hyvä tule. Oma asento aivan hukassa ja hevonen välillä kiero kuin korkkiruuvi. Tuntui, että kenotan miten sattuu, vaikka todellisuudessa yritettiin vaan "suoristaa" ratsastajaa. Pientä korjausta rupesi siis ensimmäisenkin tunnin aikana tapahtumaan ja Poutakin kulki aika ajoittain hieman suorempana.
Jotain tapahtui teoriatunnin aikana, kun tehtiin harjoituksia ilman hevosta. Seuraavalla tunnilla olo olikin kuin eri ratsastajalla. Paljon on tehtävää ja vasen kankku on nyt kipeä, niin että sattuu. Mutta liikkuminen oli helpompaa. Tänään sain ihan todella siitä ajatuksesta kiinni, että kuuntele hevosta, kokeile rohkeasti ns. erilaista ratsastusta ja katso miten hevonen sen johdosta liikkuu. Tärkein oppi siis: kuuntele hevosta!!!
Pouta oli kuten arvata saattaa niin ihan hikinen tästä ylenpalttisesta liikuttamisesta. Mutta käyttäytyi kuten saattoi odottaa, kiltisti ja asiallisesti uudessa tallissa ja Poudalle uudessa maneesissa. Oli se aika ihanaa päästä maneesiin pitkästä aikaa, kunnon pohja se on jotain! Katsotaan tärppääkö tänä iltana ja päästäänkö maneesin rakennustalkoisiin ;) Toiveajattelua.
Jäi kyllä huippufiilis päivästä! Ehkäpä se ratsastusmotivaatio alkaa sieltä pikkuhiljaa taas löytymään... Lisää tätä, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti