Kylymä!

Todellakin, todellakin, todellakin, todellakin! Koko päivän taas tietokoneella ollessa, ei mittarin näyttämä lämpötila paljon lämmitä. Mutta neljät sukat, kahdet housut, kolme paitaa, kynsikkäät ja viltti vähän avittaa asiaa.

Myös muutkin täällä palelevat. Ihan tärisee tämä pikkuotus. Hän parkkeeraa takan eteen kun se rupeaa lämmittämään. Ei ole kaukana kuumuudesta kiehuva kääkkä aina. Makuuhuoneessa Mamman seurana kelpaa lampaantalja ja oma peitto :)

Yhtenä pakkaspäivänä piti keksiä tekemistä sisällä. Tatu ja Otto olivat eläinlääkäreitä. Hurja antoi aikansa operoida, mutta sai jossain vaiheessa tarpeekseen.

Tallin "lämpökaappi" on valmis, mutta en tietenkään ole muistanut ottaa kuvaa. Yritän muistaa napata, siitä tuli tosi hieno ja sen jälkeen ei ole kertaakaan ollut hana jäässä. Mahtavaa! Pakkasta täällä ollut jo monta päivää reilusti yli -20 astetta. Tänäänkin aamulla oli -26 astetta, mutta muutaman asteen lauhtunut päivän aikana. Minä en suostu toimimaan ulkona näillä pakkasilla yhtään ylimääräistä, kun sisälläkin tässä torpassa hengissä pysyminen vaatii veronsa. Ei paljon kiristele, jos hevoset seisoo liikuttamatta kaksi viikkoa, ulos en mene. Ja muistinko mainita, että keittiön hana tai siis kuuman veden tulo jäätyy joka päivä. Joten aamurituaaleihin kuuluu taas putken sulatus hieman erikoisin konstein, mutta pääasia että sulaa tulee.

Tänään Usvan kaviot vuoltiin. Oikein on hieno tyttö ja nyt vähän rauhoittanut kavioiden kasvuvauhti. Nyt oli väli 7 viikkoa, kun aiemmin oli 8. Usva on nyt pitänyt jo kolmena päivänä loimea päällä, eikä näytä ahdistavan vielä laisinkaan. No mutta suht perusjärkevä varsa hän on aina ollutkin.

Eilen muuten meillä oli n. 50 metriä keittiön ikkunasta katsottuna vieras ottamassa päiväunia pellolla. Katsottiin Ossin kanssa keittiön ikkunasta tätä suloista pientä karvapalleroa, joka oli ottanut aseman pienellä kiepillä. Ihana, suloinen kettu otti rauhassa päivänokosia niin lähellä taloa. Olin niin utelias, että pakko oli mennä ulos katsomaan, mutta ketturepolainenpa huomasi saapuvan ruhoni talon takaa ja ampaisi suopeltojen kautta metsään. En sitten siinä rytäkässä kerennyt kuvaa ottaa, vaikka kamera oli kädessä. No mutta, onhan meillä aiemmin vapaat metsäjänikset tarhautuneet lampaiden kanssa ja viettäneet öitäänkin lampolassa, että ei kai kettu nyt ole sitten pihapiirissä sen ihmeellisempi otus...?? Vai??? :D

Ja tässä vielä linkki kuvista PYKY:n koiraluennosta, jossa muutama kuva meistä myös Peetun kanssa.