Otto jäi mummin ja papan luo päiväunille, joten hyödynnettiin iltapäivä tehokkaasti. Kävin ratsastamassa Poudan kanssa kentällä. Ihan raivostuttaa taas tämä viikon tauko, mutta minkäs tekee, kun on lapsia milloin mitenkin monta jaloissa pyörimässä :) Joka tapauksessa, kierrettiin ja kaarrettiin taas kenttää jos jostakin suunnasta. Pääsääntöisesti oleiltiin isolla keskiympyrällä. Siinä otettiin kaikkia askellajeja ja väistöjä sinne sun tänne. Innostuttiin myös laukannostoja ottamaan. Ihan ällistyin välillä Poudan tehokkuutta nostaa laukkaa. Toiminee kohta ajatuksen voimalla...?? ;D Toiveajattelua.
Loppuveryttelyt tehtiin huolella, kerrankin. Sen jälkeen tepasteltiin isolla laitumella ja ihmeteltiin pitkää pätkää kaatunutta aitaa yhdellä sivulla. Mikä lie sen käynyt kaatamassa. Voinen sanoa tuntevani Poudan sen verran hyvin, että nyt alkaa neito olla lihashuollon tarpeessa. Ratsastaessa oikein tuntuu omaan käteen kun on lihasjumeja. Muutenkin tuntui vähän jäykälle ja kankealle. Täytynee nyt ottaa ihan asiakseen sen asian hoitaminen. Venyttelyt tehtiin tänään omenien kanssa. Voi sitä ahneuden määrää! Poutahan on yllättäen hyvinkin notkea jos vaan haluaa :D
Ratsastuksen jälkeen lähdettiin isojen poikien ja koirusten kanssa mökille jatkamaan ikuista maalausprojektia. Kyllä on katon maalaus kuin tervan juontia. Nyt on vasta puolet maalattu ja tuntuu, ettei se valmistu ikinä!!! Eilinen Ikean reissukin toi tullessaan läjän sisustusrompetta mökille ja nyt pitäisi päästää sisustamaan, jahka se katto on maalattu.... Voih.
Hurja on virallisesti tänään tappanut hiiren, tai ainakin melkein. Valma viimeisteli homman. Tulin Poudan kanssa tallista ulos, niin Hurja leikki järkyttävän ison hiiren kanssa kentälle menevällä tiellä. Hiiri parka oli henkitoreissaan, kun Valma astui puikkoihin. Heitteli hiirtä muutaman kerran ilmaan, nappasi suuhunsa ja vei sen omaan salaiseen piiloonsa. Siellä uskoisin sen päätyneen Valman mahaan. Hurja oli ihan ihmeissään saaliinsa katoamisesta. Voi näitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti