Ensin oli vuorossa Vallu. Sehän tiedettiin, että ilman rauhotusta ei tapahdu mitään. Yritettiin kuitenkin, mutta raspiin asti ei päästy. Niinpä rauhoitusta kehiin, oli aika tokkurassa ekasta piikistä, mutta ei vieläkään antanut raspata. Eikä antanut toisenkaan piikin jälkeen. Sen jälkeen laitettiin vähäksi aikaan "sivuun" odottelemaan vaikutusta ja otettiin Usva.
Usva käyttäytyi yllättävän hyvin, olihan kyseessä laatuaan ensimmäinen raspaus. Koko ajan Tuisku ryskäsi karsinassa, hyppi pystyyn ja potki seiniä. Usvalla oli ihan pieniä piikkejä ja jossain vaiheessa olisi edessä sudenhammas-operaatio, päätettiin jättää se vielä odottamaan kun ei tässä vielä ruveta ajohommia tekemaan. Usva siis meni mallikkaasti, tai niin mallikkaasti kun puolitoista vuotias nyt menee.
Jatkettiin Vallun kanssa. Päätettiin yrittää karsinassa, missä ei pysty peruuttamaan. Ei onnistunut. Takaisin pesupaikalle ja lisää ainetta. Kyseessä jo kolmas annos. Pienen odottelun jälkeen kieli roikkuu jo suusta ja ihan vetelä koko hevonen, mutta ei anna raspata edelleenkään. Neljäs piikki ja tuloksena puolittain onnistunut raspaus. Sitten päätettiin, että loppuu teutarointi ja antaapahan hänen olla. Onneksi mitään kovin pahoja piikkejä siellä ei edes ollut. Että semmonen Vallu tällä kertaa.
Tuisku jo lähes kuvainnollisesti hajotti puoli tallia, oli vissiin niin innoissaan tulossa toimenpiteeseen. Se meni kuin oppikirjasta, hyvä ettei aukaissut suuta eläinlääkärille jo valmiiksi. Tosin käytöksen perusteella ell uskoi jotain ihan muuta :)
Skipi taisi yrittää muutaman kerran pystyyn, mutta antoi hoitaa sitten oikein nätisti. Viimeisenä oli Pouta, jolla taas enempi oikealla piikkejä. Tapansa mukaan harrastaa ees sun taas kävelyä, mutta ihan kivasti onnistui muuten.
Tämmöstä tällä erää.
Ja Hurja kissa sai ensimmäisen rokotuksen. Nyt sitten homeopaattiset äkkiä kehiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti