Kerintää ja muita kuulumisia

Vihdoin ja viimein saatiin kerintäasia päiväjärjestykseen. Tässä muutama kuva tältä päivältä :)

Homma hallussa. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä itse!

Kaljut tytöt. Onneksi tuli kaunis päivä ja aurinko ainakin osittain paistelee. 

Iineksen yllätyskaritsa Hilma viime keväältä. Hilma kerittiin elämänsä ensimmäisen kerran ja hieno tuli! Tätä lampasta on siunattu kantavalla ja kaikuvalla äänellä. Suklaan lähdön jälkeen on ollut hiljaista, mutta Hilma hoitaa nyt sitä pestiä :)

Osa päivän saldosta. Eilen otettiin jo lampaat sisälle, mutta villat ovat osittain kosteita. Niitä kuivatellessa...

Kaverukset. Harmi ja Hurja ottavat joka ilta kunnolla matsia. Ovat iso kierivä karvapallo. Ihanaa kun Harmi tykkää Hurjasta ja toisinpäin ;D

Ei siihen mennyt kuin kolmisen viikkoa.... Yleensä selvitään parilla päivällä, mutta Valman murrosikä on nyt sillä asteella. että mikään tai kukaan ei ole itsestään selvyys. Yhdessä samalla viltillä. Aamupäivällä jopa vähän Valma kiipeili Mokan päällä ja Mokka kellahti selälleen. Aamulla myös pikkusisko Martta kävi vierailulla pitkästä aikaa :)

Tappelupukarit. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Vallu on verhottu korvia myöten, kun vietti Tuiskun kanssa viime yön ulkoruokinnassa. Lampaat siis valtasivat sen puolen tallista. Voi sitä loukkaantumisen määrää ainakin Tuiskun osalta.

Uusi tulokas hipsutteli niiiiiin hiljaa ja varovasti kohti paalia, mutta ei ihan.... Vallu huomasi! Mutta aika lähellä tässä jo ollaan! :) Omistajille terkut!

Tallimies huiteli työmatkoillaan alkuviikon, joten toivotaan, että päästään nyt Poudan kanssa taas reippailun makuun. Alkaa pikkuhiljaa kaivata jo ihmisten ilmoille, olis kiva päästä vaikka johonkin valmennukseen. Yksi valmennus on kiikarissa alkuvuodesta, mutta sinne on vielä pitkä aika... Menee kohta taas motivaatio, jos ei ala tulla muutosta tilanteeseen.

Ps. Vielä oheinen kuva lisäksi tähän sepostukseen. Kiitos Sonjalle päivän nauruista, oli pakko laittaa tämä kuva tänne, toivottavasti et pahastu! Ajateltiin keväällä vähän uutta tyyliä meidän tytöille :) Ja se siis todellakin on lammas.

Pouta kentällä ja maastossa

Ensin hurviteltiin kentällä reilu puolia tuntia. Lähinnä taivuttelua ympyröillä ja volteilla, niin käynnissä kuin ravissa. Laukassa oli aivan supertahmea, voi olla tämä sääkin. Maastoon paineltiin ravilla, ravattiin tallin pihalta Saavapuron tielle saakka. Sieltä käveltiin ison soramontun ympäri ja palattiin kotiin. Tehtiin leipävenytykset ja harjattiin täysin hionneen ratsun karvat suoriksi. Kaapista kaivettiin kaulakappaleellinen fleeceloimi. Sinne se ulos höyryävä pallero jäi :)

Mejä -kurssi

Valma menossa verijäljelle.

Oltiin Valman kanssa PyKY:n MEJÄ -kurssilla. Olipa mielenkiintoista! Valma meni kivasti ja tätä on kokeiltava vielä uudestaan! Linkin takana siis lisää tietoa, mistä on kyse :) Sonjalle kiitos kuvista!

Valma töissä. Nenä kiinni verijäljessä. 

Hirven sorkka löydetty! Jee!

Pouta ja Vallu maastossa

Riian kanssa käytiin käyskentelemässä kylän pinnassa ja kokonainen tunti hurahti maastoillessa. Latupohjia oli jo käyty ajamassa jollain vekottimella ja muutenkin mylläystä oli ollut käynnissä useammassa kohdassa. Suuren ongelman meinasi aiheuttaa kosteikko, jonka yli meneminen olikin haastetta. Vallu "silmäpuoli" piti taluttaa tovin teutaroinnin jälkeen, kun ei suostunut ratsastajan kanssa ylittämään. Pouta meni yli, mutta vaati sekin hieman suostuttelua (pakottamista). No mutta joka tapauksessa, ihan siis käyntilenkki jolkoteltiin. Kotona venyteltiin ja loimiteltiin ratsut tarhattavaksi. Sää oli mitä mainioin syyssää, ihanaa!

Niin ja eilen kotiutui siis Usvan boyfriend. Voi sitä jälleennäkemistä. Samaa ei voi sanoa Vallu-parasta :D

Hammaskalustot kunnossa, lähes kaikilla

Ensin oli vuorossa Vallu. Sehän tiedettiin, että ilman rauhotusta ei tapahdu mitään. Yritettiin kuitenkin, mutta raspiin asti ei päästy. Niinpä rauhoitusta kehiin, oli aika tokkurassa ekasta piikistä, mutta ei vieläkään antanut raspata. Eikä antanut toisenkaan piikin jälkeen. Sen jälkeen laitettiin vähäksi aikaan "sivuun" odottelemaan vaikutusta ja otettiin Usva.

Usva käyttäytyi yllättävän hyvin, olihan kyseessä laatuaan ensimmäinen raspaus. Koko ajan Tuisku ryskäsi karsinassa, hyppi pystyyn ja potki seiniä. Usvalla oli ihan pieniä piikkejä ja jossain vaiheessa olisi edessä sudenhammas-operaatio, päätettiin jättää se vielä odottamaan kun ei tässä vielä ruveta ajohommia tekemaan. Usva siis meni mallikkaasti, tai niin mallikkaasti kun puolitoista vuotias nyt menee.

Jatkettiin Vallun kanssa. Päätettiin yrittää karsinassa, missä ei pysty peruuttamaan. Ei onnistunut. Takaisin pesupaikalle ja lisää ainetta. Kyseessä jo kolmas annos. Pienen odottelun jälkeen kieli roikkuu jo suusta ja ihan vetelä koko hevonen, mutta ei anna raspata edelleenkään. Neljäs piikki ja tuloksena puolittain onnistunut raspaus. Sitten päätettiin, että loppuu teutarointi ja antaapahan hänen olla. Onneksi mitään kovin pahoja piikkejä siellä ei edes ollut. Että semmonen Vallu tällä kertaa.

Tuisku jo lähes kuvainnollisesti hajotti puoli tallia, oli vissiin niin innoissaan tulossa toimenpiteeseen. Se meni kuin oppikirjasta, hyvä ettei aukaissut suuta eläinlääkärille jo valmiiksi. Tosin käytöksen perusteella ell uskoi jotain ihan muuta :)

Skipi taisi yrittää muutaman kerran pystyyn, mutta antoi hoitaa sitten oikein nätisti. Viimeisenä oli Pouta, jolla taas enempi oikealla piikkejä. Tapansa mukaan harrastaa ees sun taas kävelyä, mutta ihan kivasti onnistui muuten.

Tämmöstä tällä erää.

Ja Hurja kissa sai ensimmäisen rokotuksen. Nyt sitten homeopaattiset äkkiä kehiin :)

Ei sillä ole koskaan juurikaan ajettu...

Löysin tälläisen otoksen meidän koneelta, kun etsin yhteen koulutehtävään vanhoja valokuvia. Anteeksi Riitta, laitan tämän kuvan kysymättä sinulta lupaa, mutta uskoisin, että et pahastu.

Ensimmäisen kosketus kärriajeluun Tuiskun kanssa. Ennakkotietona, että eipä juuri ajeltu, kokeiltu kerran pari kieseillä... Ajajilla kypärät ja turvaliivit ja ollaan vähintäänkin suuremmankin paniikin vallassa. Kierretään pihakiekko silloisella tallilla ja tajutaan varsin äkkiä, että on tällä ponilla saatettu joskus aiemminkin ajaa.... Oli ihan hauska fiilis! Tämä kuuluu niihin kokemuksiin jotka eivät unohdu ikinä!!! Kiitos vielä Riitalle tästä!!! Hauskaa tästä tekee sen, että Tuiskusta on tullut maailman luotettavimpia ajohevosia... Onneksi siis uskallettiin kokeilla. Eipä olisi arvattu mitä se tulee vielä tuomaan vuosien varrella tullessaan...!!!

Pouta ohjasajossa

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvaajana toimi Ossi.

Pouta valmistautuu töihin. Setolkassa oleva kello oli vähintäänkin järkytys. Mutta siihen ON totuttava, joten en ottanut sitä pois. Inhottava minä.

Pouta meni aluksi oikein hienosti. Kaikki pysähdykset ja liikkeelle lähdöt sujuivat kuin rasvattu. Tuli olo, että menee liian hyvin ollakseen totta...

Voi hyvänen aika kun se menee kädelle pehmeästi. Reippaasti käveli, mutta ei kuitenkaan niin, etteikö olisi ollut täysi tuntuma käsissä.

Myös volttia kokeiltiin. Meillä on Tuiskun savottaohjat, jotka on aivan liian lyhyet ympyrällä työskentelyyn, joten vähän vaan testattiin. Hienosti toimi, ei mitään ongelmaa.

Ensimmäinen mutka saatiin aikaan koko rata leikkaa -linjalla. Vika siis ohjastajan, joka ei ollut tarpeeksi skarppi. Selvittiin kuitenkin suunnan vaihdosta.

Oikeassa kierroksessa sitten alkoi jo jalka nousta. Vähän liian aikaisin ajattelin, että kokeillaan ravia siinä volttiminiympyrällä, kun niin hienosti oli sujunut koko homma. Virhe, virhe! Ei pitäisi ahnehtia liikaa yhdellä kertaa...

...saattaa nimittäin tapahtua tammamaisia tempauksia. Pouta sai siitä sellaisen kohtauksen, että olin varma, että kohta lähtee lapasesta koko hevonen ja jompi kumpi kuolee ja se on todennäköisesti minä. Pysyi kuitenkin ohjastajalla, tosin ei ihan hallinnassa. Setolkka pyörähti oikealle kyljelle ja näin sellaista hyppelyä ja loikintaa, että en tiennyt rupeanko nauramaan vai itkemään. Mutta tosi hienolle se näytti :) Hetken siinä laukattuaan ja rimpuiltuaan, pysähtyi. Yllätin taas itseni pysyväni kuitenkin varsin rauhallisena ja tilanne raukesi aika pian. Sen jälkeen oikaistiin setolkka ja jatkettiin kotvanen vielä uralla kävellen. Tehtiin silti vielä volttia ja pysähdyksiä. Pouta oli ihan rauhallinen, eikä ollut yhtään hermostunut.

Että tälläistä tällä kertaa. Selkään ei ole asiaa näillä lumilla, ennen kuin kesäpelit vaihtuu talviversioihin. Tallimies saa käydä kyllä ostamassa tilsat ja hokkikengät pikin miten, jotta päästään taas kouluratsastuksen pariin. Ken tietää jos joskus Pouta vetää sitä rekeä... Pitäähän ihmisellä olla haaveita :)

Ps. Pouta on kyllä aikamoinen emäntä. En tiedä kuka hullu sillä reellä sitten loppupeleissä ajaa... ;)

Pouta kentällä

Illan taas hämärtyessä kipitettiin Poudan kanssa kentälle. Hieman tuli tieroja, kun Poudalla on vielä kesälopot alla. Mutta nopsaan lumen alta kuoriutui hiekka näkyviin. Melkein koko aika hengattiin isolla keskiympyrällä. Keli laittoi laukkainnon tauolle, joten pitäydyttiin ravissa. Olipa meillä välillä ihan huippukivoja ravipätkiä, ettei kyllä harmita tämä "ravitunti". Tallilla tehtiin kaikki perinteiset + siihen lisäksi kopsuteltiin vasaralla kavion pohjat puhtaaksi. Kello oli jo kahdeksan, mutta loimitin Poudan ja sai mennä vielä ulos. Sisään hepat otettiin ennen kymmentä.

Pouta kentällä ja mökkikuulumisia

Tallimies lähes pakotti tänään ratsastamaan. En olisi millään jaksanut enää seitsemän aikaan alkamaan reippailua, mutta pakko oli kun miltei ovesta työnnettiin pihalle. Kentällä mennä viipotettiin ja totuteltiin pimeyteen. Meidän kentän valot on sieltä ja täältä, mutta aika äkkiä sitä tottuu hämärään. Pouta oli ajoittain riehakas ja käytettiin mielentilaa hyväksi eli tehtiin laukkaharjoituksia. Nostoja ja ihan vaan laukattiin. Jospa se rupeaa sieltä vielä löytymään. Siis se kunnon laukka. Välillä vaan mennä viipotettiin, mutta lopussa yritettiin vähän ryhdistäytyä. Pouta oli hikinen tämän session jälkeen ja aikaa meillä hurahti kentällä 50 minuuttia. Sen jälkeen kaikki perinteiset systeemit ja Pouta hetkeksi ulos veryttelemään.

*******
Tänään haettiin viimeiset kesätyöläiset kotiin. Eli Hilma, Elisabeth (kuninkaallinen), Edina, Anelma, Ainu ja Aamu. Kiinniotto sujui kuin rasvattu ja kotona on nyt lammaslauma täynnä. Hilma joutui "karitsaryhmään" ja pitää nyt aivan tolkutonta meteliä kun kaverit ovat uuhilaumassa. No pari päivää ja eiköhän taas hiljenny Hilmakin. Ainu ja kotona ollut Iines ottavat matsia, piti ihan seurailla niitä tovi kun niin mahdotonta puskemista oli. Istuskelin kotvasen lampolassa ja tuntui ihanalle, kun kaikki tytöt on taas kotona ja lauma koossa.

*******
Ja mökillä on tapahtunut. Katto on maalattu ja nyt on SISUSTETTU. Voin valehtelematta sanoa, että sisustukseen meni rahaa naurettavan vähän, kotoa löytyi sopivat kalusteet ja Ikeasta ja kirpputoreilta tehtiin pientä täydennystä. Kuvat vähän epäonnistui, kun yritin ottaa Tallimiehen Kalaksi millä lie kuvia, niin olin ollut kuulema liian hätäinen ja nyt ne ovat heilahtaneita. Luulisin, että sen hintaluokan puhelimella saisi edes kunnon kuvia. Oli miten oli, siitä tuli meidän mielestä aivan ihana!!!! Nyt vaan odotellaan, että päästäs sinne yökuntiin. Eilen tosiaan lämmitettiin yläkerran leivinuunia ja hellaa, joten mukavasti oli jo lämmintä. Jes, mahtavaa :)

Meidän sänky päätyi mökille, ostettiin Torista "uusi" sänky kotiin. Keittiöstä kotoa lähti sohva ja makuuhuoneesta keinutuoli. Kirpparilta ostin nojatuolin ja rottinkipöydän. Sohvapöytä löytyi Iidalta, joka löysi sen alunperin meiltä. Olohuoneen vanhat verhot ja jalkalamppu löysivät myös tiensä tänne.

Ruokapöytä löytyi kirpparilta 10€:lla, tuolit ovat ihan ihkauudet sieltä Svedu-kaupasta. Ja täytyy mainita, että ihanat kynttiläpurkit on uutena H&M Home:sta.

Pojat saivat uudet ja huomattavasti isommat vaatelipastot Ikeasta, joten vanhat lipastot saivat muuttaa tänne.

Että semmonen.

Tytöt kentällä ja maastossa

Laiskuutta ilmassa, en jaksanut viikonloppuna päivittää ratsasteluista. Mutta näin se suunnilleen meni. Lauantaina iltapäivällä Pouta toimi lasten ratsuna. Meidän pojat eivät ole Nettis the Shettiksen poismenon jälkeen innostuneet millään tapaa hevosista. Tatulle iski hevoskärpänen, ja tässä tapauksessa ollaan taas keskustelussa oman ponin hankinnasta. No ei tule meille. Talli on täynnä, niin täynnä kun se nyt voi olla. Joten ei (onneksi) mahdu. Eikä sitä paitsi varmaan mistään löydy yhtä ihanaa ponia kuin Netta oli. Tatu osoitti ihan hevosmiehen elkeitä ja ratsasti niin taidokkaasti, että alan jo ihan vähän innostua, josko siitä hevosmies vielä tulee.

Pouta meni kiltisti pysähdykset ja liikkeellä lähdöt. Ravia jölköteltiin vaikka miten monet pätkät. Ja siistiä oli!
Sitten kurvasi Jenni pihaan ja lapset saivat väistyä tieltä. Käppästiin yli tunnin lenkki maastossa ja löydettiin aivan hurjan hieno uusi lenkki lammen rannalta. Nyt pitää vaan odottaa, että maa vähän jäätyy, niin ei upota suohon. Maisemat olivat kyllä silmiä hiveleviä. Tallilla tehtiin venytyksiä ja Pouta hikosi lenkistä kun vouhkasi taas tullessa. Tosin loppumatkasta Pouta käveli Skipin perästä ja rahoittui sen jälkeen. Pouta joutuu nimittäin vouhkauspäivinä maastossa Skipin perään ja on näköjään paras keino saada se ruotuun.

Sunnuntaina oli niin laiska päivä, kun meni edellinen yö lautapelaillessa. Että kiitos vaan lautapelikavereille, mukavaa oli vaikka herätys oli seuraavana aamuna kuuden jälkeen. Viiden tunnin yöunilla oli jotenkin hieman saamaton olo seuraavana päivänä :) Ollaan saatu lainaan Dominion -pelin lisäosat ja nyt menee pelatessa kaikki joutoaika... Hankintalistalla on nyt aika monta lisäosaa meille. Päätettiin ostaa itsellemme niitä joululahjaksi.

Mutta sen verran juuri ja juuri jaksoi, että Usvan kanssa käytiin pyörähtämässä kentällä suitset päässä. Usvahan on ollut oikein kiltti, eikä VIELÄ ole keksinyt kolttosia, muuta kuin, että puraisi kengittäjää toissa kerralla kankusta. Tänään päätti testata kalustoaan myös meikäläisen reiteen. Voin sanoa, että sattui! Mikä lie mieleenjuolahdus sekin oli kesken harjauksen. Sää oli myrkyinen, hiekka pöllysi kentällä ja Usva otti pari kunnon spurttia liinassa. Muutoin kaikki menee normaaliin tapaan hienosti ja hillitysti. Usvaa rassaa poikaystävän poistuminen koulutusjaksolle. Odottelee portilla rakastettuaan, joka on muutaman sadan kilometrin päässä. No mutta, kohtaaminen on varmasti erittäin tunteikas, kun boyfriend saapuu taas kotiin. :D

Pouta kentällä

Alkuverryttelyt tehtiin poikkeuksellisesti maastossa. Tämä aloitusmaastoilun jälkeen Pouta oli vähintäänkin tyrmistynyt jouduttuaan kentälle. Aluksi tuntui ihan mutkalle koko hevonen ja muutenkin tuntui, ettei saanut mitään otetta. Kunnon verryttelyiden jälkeen oli alla mitä miellyttävin ratsu. Kentällä tehtiin avotaivutuksia, pohkeenväistöjä ja kierrettiin ympyrällä, jos jonkinlaisella mutkalla. Pari kertaa otettiin meikäläisen hieno tekemä jumppasarja, joka lojottaa keskellä kenttää. Hienosti ja letkeästi loikki Pouta yli.

Loppuverryttelyt tehtiin ihan jo meidän mittapuulla superhuolellisesti pääty-ympyrällä. Sen jälkeen kipaistiin vielä pellolle tekemään loppukäynnit. Tallilla harjattiin ja venyteltiin, sekä laitettiin loimi, kun Poutakin jopa ihan hikosi tästä meidän reippailusta. Satulavyö menee nyt yhdellä reiällä kireämmälle, joten työ alkaa tuottamaan tulosta :)

Pouta maastossa

Poudan kanssa käytiin vajaan tunnin maasto. Vähän ravattiin ja yksi laukkapätkä otettiin. Yksin Pouta on kiva maastossa, eikä hösötä menemään. Käytiin punaisen mökin lähellä huutamassa Maukkua, joka ei ole kotiutunut vieläkään. Sanon joka kesä, että tänä kesänä Maukku ei tule kotiin, mutta niin se vaan joka vuosi kampeutuu sen punaisen mökin luokse, josta se pitää kotiin hakea. Nyt en enää tiedä miltä tuntuu, tuleeko vai eikö ja eihän se minusta ole kiinni. Ensi viikolla on retki kestänyt viisi kuukautta ja surullisin mielin mietin joka päivä monta kertaa missähän minun Tuiskuni, Mau-Mauni mahtaa olla...

Kotiin kurvattiin kiertäen iso soramonttu. Poudan kanssa tehtiin sitten kotona venytykset ja harjailtiin ja loimitettiin. Takaisin oltiin seiskan aikaan, niin aika hämärää jo oli. Pouta pääsi vielä ulos kirmailemaan.

Ps. Itsekehua tähän väliin. Makeis-/herkkulakko on pitänyt. Enää vain reilut kaksi kuukautta joulun alkuun, joten eiköhän se tässä mene. Sain myös Tallimiehen houkuteltua tälle lakkoilulle, mutta tietäähän sen, että eihän miesten itsekuri ole samaa luokkaa kuin naisten ;-D Näin jälkiviisaana olisi kyllä kannattanut lyödä asiasta ihan kunnon veto...

Usva kavionhuollossa

Tuisku oli tiputtanut eilen kenkänsä, onneksi oli se "terve" etunen, joten ei vaatinut mitään paniikkitoimenpiteitä. Itsellä ei ollut yhtään sopivaa kenkää, joten kengittäjä oli muutenkin tänään tulossa, niin isketttiin Tuiskulle uusi lopo hokkeineen.

Päätähti oli tänään Usva, joka käyttäytyi oikein mallikkaasti. Ei purrut kengittäjää kankusta, kuten oli kuulema viime kerralla tehnyt, itse en ollut silloin paikalla. Nyt meni kaikki aivan nappiin, hieno Usva!!! Kelpaa nyt pikkukavioilla kopsutella ja juosta sulhon perässä :)

Pouta maastossa

Reilun tunnin kävelypainoitteinen maasto Ritan ja Skipin kanssa. Alkumatkan Pouta oli aivan totaalisen tahmea, mutta ensimmäisen (ja viimeisen) ravipätkän jälkeen iski aikamoinen virtapiikki. Käännyttiin mökkitielle ja se oli käyty tasoittamassa ja ajamassa siihen pehmeää hiekkaa! Siinä otettiin pieni matka laukkaa ja voi hyvänen aika kun lähti poni lähes lapasesta. Loppumatka olikin oikeaa speedokävelyä. Hieronnan ties minkä vaikutusta???

Hortoiltiin metsässä ja kierrettiin vielä iso soramonttu. Sen jälkeen paineltiin aukean läpi metsäpolulle ja sieltä kotiin. Kotona tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin pölyjä vielä niskasta. Niin ja talliin lompsittiin turhan huolettomasti, niin Pouta käveli ohjansa päältä ja katkesi siis ohjat. Laitettiin myös fleeceloimi päälle ja typsy tarhaan. Sirius odotti portilla ja höristeli ystävällisesti, niin eikös tämä tammanmöllykkä ajanut nuoren herran tiehensä... Tutkimattomat ovat naisen mielioikut, vai miten se nyt olikaan...? ;-D

******
Viikonlopun aikana ollaan vieroitettu viimeisetkin lammasmammat ja koko tilus raikaa kun äidit ja lapset huutaa puolin toisin. Pikku-uuhille tehtiin ylijäämä mökkeröstä oma katos talveksi, mutta eihän ne reppanat tajua sinne mennä kun ovat ulkona syntyneet ja eläneet. Mutta eiköhän ne vielä sen keksi, miten ihanaa on makoilla pehmoisilla oljilla, eikä tarvitse sateessa olla.

Rikollisuus leviää Kiihtelysvaaraan??

Kiihtelysvaarassa tapahtuu. Tallimies oli käymässä kylän pinnassa, niin siellä oli ollut tyyliin poliisit mellakkavarusteissa ihan suuremmallakin sakilla liikkeellä...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013100517570528_uu.shtml

Pouta lihashuollossa

Nyt on se on vihdoin tehty. Pouta nautti hoidosta täysin siemauksin. Viimeksi olen itse hieronut viime syksynä... Pakko siis tunnustaa. Viime keväänä opiskelijat hieroivat kun olivat täällä. Mitään ihmeempiä ei löytynyt ja muistui mieleen, että on aika vuodesta taas kutsua konitohtori paikalle hampaiden huoltoon. Niskasta on Pouta oikealta jumimpi, niinkuin aina. Oikealta selkä oli myös hieman kovempi, mutta pehmeni käsittelyjen jälkeen. Ensin siis tehtiin huolellinen perushieronta, sen jälkeen mobilisoitiin nivelet, joissa huomattavaa oli otj ruununivel, joka oli superjäykkä. Poudallahan on laiska oikea takajalka, joten vaatii kyllä nyt seurantaa. Muutoin oikean takajalan muut nivelet olivat suht ok, lukuunottamatta ruununiveltä. Mielenkiintoista.

Hoito jatkui kraniosakraalikäsittelyllä. Aloitin oikealta ja hykertelin itsekseni miten Pouta lähti mukaan ja rentoutui aivan täysin. Vasen puoli olikin sitten aivan eri juttu. Ei lähtenyt ollenkaan mukaan, tämäkin siis mielenkiintoista. Lopuksi vielä tehtiin loppusivelyt ja tarkistettiin ettei mihinkään noussut nesteitä tai lämpöjä -> ei noussut.

Voi kylläpä oli hevonen tyytyväinen. Kello oli kahdeksan, mutta heitettiin lämmin loimi niskaan ja Pouta pääsi ulos. Mielestäni on ehdottoman tärkeää päästä liikkumaan hieronnan jälkeen, kuin jäädä sisälle tojottamaan kun alkaa aineenvaihdunta lähteä liikkeelle. Hepat olivatkin yli yhdeksään ulkona ennen sisälle ottamista. Huomenna luonnollisesti lepopäivä ja sunnuntaina sitten kevyttä maastoilua.

Kissa ja koira

Tällästä menoa meillä on iltaisin ja aika usein kyllä päivisinkin. Mutta iltarutiineihin Valmalla ja Hurjalla kuuluu ehdottomasti joka ilta painiminen. Herttasta.

Pouta ja Vallu maastossa

Pouta ja Vallu saivat toimia ratsuina, kun kiikutettiin Riia tutustumaan lähimaastoihin. Pouta kokeili temppujaan, mutta tyytyi kohtaloonsa kun käännyttiin latopellon lenkille pihasta kierrettyämme soramontun. Vallu arkoi vähän kun ei ollut kenkiä, mutta pehmeilä alustoilla meni ihan normivauhtia. Vallu on niin ihanan lunkki maastohevonen, ihan ikävä ollut :) Vallu sai myös pientä parturointia, toivottavasti Siiri ei pyörry kun näkee meidän puoliverisen suomenhevosen seuraavan kerran. Olen myös alkanut epäillä, ettei se vaan olisi ihan täysverinen kertakaikkiaan... ;D

Pouta kentällä

Otto jäi mummin ja papan luo päiväunille, joten hyödynnettiin iltapäivä tehokkaasti. Kävin ratsastamassa Poudan kanssa kentällä. Ihan raivostuttaa taas tämä viikon tauko, mutta minkäs tekee, kun on lapsia milloin mitenkin monta jaloissa pyörimässä :) Joka tapauksessa, kierrettiin ja kaarrettiin taas kenttää jos jostakin suunnasta. Pääsääntöisesti oleiltiin isolla keskiympyrällä. Siinä otettiin kaikkia askellajeja ja väistöjä sinne sun tänne. Innostuttiin myös laukannostoja ottamaan. Ihan ällistyin välillä Poudan tehokkuutta nostaa laukkaa. Toiminee kohta ajatuksen voimalla...?? ;D Toiveajattelua.

Loppuveryttelyt tehtiin huolella, kerrankin. Sen jälkeen tepasteltiin isolla laitumella ja ihmeteltiin pitkää pätkää kaatunutta aitaa yhdellä sivulla. Mikä lie sen käynyt kaatamassa. Voinen sanoa tuntevani Poudan sen verran hyvin, että  nyt alkaa neito olla lihashuollon tarpeessa. Ratsastaessa oikein tuntuu omaan käteen kun on lihasjumeja. Muutenkin tuntui vähän jäykälle ja kankealle. Täytynee nyt ottaa ihan asiakseen sen asian hoitaminen. Venyttelyt tehtiin tänään omenien kanssa. Voi sitä ahneuden määrää! Poutahan on yllättäen hyvinkin notkea jos vaan haluaa :D

Ratsastuksen jälkeen lähdettiin isojen poikien ja koirusten kanssa mökille jatkamaan ikuista maalausprojektia. Kyllä on katon maalaus kuin tervan juontia. Nyt on vasta puolet maalattu ja tuntuu, ettei se valmistu ikinä!!! Eilinen Ikean reissukin toi tullessaan läjän sisustusrompetta mökille ja nyt pitäisi päästää sisustamaan, jahka se katto on maalattu.... Voih.

Hurja on virallisesti tänään tappanut hiiren, tai ainakin melkein. Valma viimeisteli homman. Tulin Poudan kanssa tallista ulos, niin Hurja leikki järkyttävän ison hiiren kanssa kentälle menevällä tiellä. Hiiri parka oli henkitoreissaan, kun Valma astui puikkoihin. Heitteli hiirtä muutaman kerran ilmaan, nappasi suuhunsa ja vei sen omaan salaiseen piiloonsa. Siellä uskoisin sen päätyneen Valman mahaan. Hurja oli ihan ihmeissään saaliinsa katoamisesta. Voi näitä.