Matkakertomus - Bulgaria

Varoitus: tämä on pitkä sepostus, tosin kuvin ja lyhyin tekstein.

Varnan lentokentän terminaali. Rakennus oli avattu aivan pari päivää ennen Bulgariaan tuloamme.

Ensimmäisten päivien huvituksena isot pojat kävivät ratsastamassa. Tästä jaksettiin puhua loman jokaisena päivänä. Ja kotona ei koko touhu kiinnosta yhtään...? Pieniä miehiä.

Ensimmäisen illan ravintolassa käynti. Tallimies tilasi itselleen karitsaa ja vihanneksia vartaassa. Yllätyksenä tuli liekitys pöytämme vieressä. Hyvää oli todellakin, taisi olla paras karitsa-annos Tallimiehen mielestä koko matkalla.

Punainen auto.

Otto lempipuuhassa. Tosin mereen oli kiva karata koko ajan ja se asetti "lomaileville" vanhemmille hieman haasteita :)

Vuokra-automme. Meillä oli auto kaksi päivää ja päästiin huristelemaan Varnan kaupunkiin ja pienempiin kyliin. Onneksi otettiin auto, muuten olisi jäänyt lomailu vain Kultahietikon varaan. Auton kanssa päästiin näkemään enemmän paikallisten elämää ja maisemia.

Maalaiset reissussa. Varnan kaupungissa asuu n. 300 000 asukasta, joten oli vähän eri meininki kuin meidän kirkolla. Käytiin pyörähtämässä Grand Mall -kauppakeskuksessa, jossa oli vain vaivaiset 300 liikettä. Täältä löytyi kaikki Hooetämmät, mäkit ja tietenkin taustalla näkyvä Subway. Myös hintataso pompsahti tässä lafkassa suomen hintoihin. Muuten Bulgaria on Euroopan alueella kaikkein halvin maa matkustaa ja elintaso on edullinen. Ainakin näin suomalaisen näkövinkkelistä.

Aladzhan luostari lähellä Varnan kultahietikkoa. Aivan mielettömän kaunis paikka. Kallioon hakatut munkkien asumukset ovat olleet käytässä 1200-luvulta 1800-luvulle. Aivan huikea paikka. Puolen kilometrin päässä sijaitsivat katakombit, jotka olivat myös aikamoinen nähtävyys ja kun miettii, että miten ihmeessä nämä on silloin aikanaan rakennettu.

Tallimiehen uudella kapulalla onnistuu kuvat ja videot myös veden alla. Ossi sukeltaa hotellin uima-altaalla. Eniten tällä reissulla ruskettui Ossi ja perjantaina kuulin tämän pojan suusta elämäni ensimmäisen kerran, että enää ei jaksa uida. Noh, viikkohan siihen lopulta siis meni :)

Ettei kotimaa unohtuisi matkalla...

Kultahietikko on alue, jossa ei asu paikallista väestöä, vaan siellä on vain ikään kuin "lomakylä". Alueella sijaitsee 70 hotellia, joista talveksi sulkeutuu 68. Meidän lomaviikko oli jo sesongin viimeisiä. Talvi Bulgariassa on kuulema kolea ja erittäin sateinen. Uusi lomakausi aukeaa toukokuussa. Vartijoita ja poliiseja oli joka paikassa todella paljon.

Vuokra-auton turvin retkeiltiin läheiseen Albenan -kylään yhtenä päivänä. Otolla riitti hauskaa ravintolassa.

Tämä maisema ihanan valkoisella hiekalla vangitsi mielemme ja päätimme palata tänne joskus kahdestaan aurinkolomalle ruskettumaan. Aivan unelmaranta!

Bulgariassa yksi paikallisista ruuista on vartaat. Tässä allekirjoittaneen possu-karitsavarras, oli nimittäin tosi hyvää! Ruokaa saa välillä odotella pitkäänkin, mutta se kyllä kannattaa. Toinen siellä maisteltava ruoka on ehdottomasti erilaiset haudutetut lihapadat, jotka ovat aivan vailla vertaansa. Myös pizzat ja kebabit ovat erittäin hyvin. Pizzat paistetaan kiviuunissa, joten maku on aivan toista kuin meidän "grandioosat". Joensuussa kyllä saa todella hyvää pizzaa italialaisessa ravintolassa, jos haluaa palan ulkomaan makuja...

Maisemaa autoilupäivältä. Varna on todella siisti paikka, välillä ihan isojen teiden varsilla on ihmisia luutien kanssa siivoamassa roskia. Itse Kultahietikolla jopa katuja pestiin aamuisin painepesurein ja roska-autot tyhjensivät astiat joka päivä. Muutoinkin rannat ja hotelli olivat erittäin siistit.

Paikallisten asutusta. Tämä oli vielä "paremmasta" päästä. Vaikka osa taloista oli aivan järkyttäviä murjuja, niin lähes poikkeuksetta jokaisen asunnon kohdalla on ilmalämpöpumppu ja monella myös lautasantenni. Muutenkin bulgarialaiset ovat todella siististi pukeutuvia ihan tavallisetkin ihmiset. Kaupungilla ihmisiä katsellessa ihmisten ulkoinen habitus oli kaukana heidän asumuksista. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Bulgaria oli meille todella positiivinen yllätys ja suositellaan kyllä lomakohteeksi aivan ehdottomasti.

Maaseudulla näki todella paljon vankkureita, joilla kuskattiin lähinnä vihanneksia ja juureksia. Hevosia oli muutamia, aaseja sitäkin enemmän. Nähtiin hurjan suuria maissi- ja paprikaviljelmiä. Mutta siellä samanlaiset Jontikat ajeli pelloilla, kuin meidän naapureillakin. (Nimim. Intikan omistajat) :)

Myös tälläistä huvitusta olisi ollut tarjolla. Tatuointiliikkeitä oli joka nurkalla ja niissä vain asiakkaita tuntui riittävän.

Iltaisin ranta-alue on todellinen huvittelupaikka, jossa musiikki soi ja ihmisiä riittää. 

Smiling Feet. Tallimies Fisu spassa. Aika hyvää jälkeä teki pikkunakertajat. 20 minuuttia kesti hoito, ja maksoi 15 levaa eli noin 7,5 €. 

Meidän huone sijaitse hotellin ylimmässä eli 8.kerroksessa. Maksettiin 20€ osittaisesta merinäköalasta ja se kannatti. Joka aamu kuuden jälkeen siivoja moppasi allasalueen, keräsi lehdet ja asetteli tuolit paikoilleen. Altaalla oli "hengenpelastaja" kello 9-18 paikalla, jolta sai altaalle omat pyyhkeet. Yhdessä reunassa oli poreallas, hierontaa ja hennatatuointeja tarjolla. 

Tässä siis maisemaa meidän parvekkeelta. Meren rantaan oli sopiva matka ja oli vähän rauhallisempaa kukkulan rinteellä kuin ihan rantahotellissa.

Ehdoton suosikkini hotellin aamiaisella oli hedelmäpöytä. Tarjolla oli myös kaksi pitkäääääää pöytää erilaisia leipiä ja pullia, lämmintä aamupalaa (munia, makkaroita jne), kokki paistoi koko aamiaisen ajan lettuja rautapannulla, erilaisia salaatteja, juuustoja, leikkeleitä, jogurtteja, leivonnaisia, kahveja, mehuja ja limsa-automaatti. Suomalaisten hotellien aamiaiset vapisee tämän rinnalla.

Otto nauttii merivedestä. Meriveden lämpötila oli sinne mennessä oppaan mukaan +25 astetta. Mustameri tässä siis kyseessä. Ranta oli matala, joten lasten oli oikein sopiva uida ja polskutella meressä.

Otto hotellin altaalla :)

Varnan keskustan tuntumassa sijaitsee 7km pitkä Meripuisto, jossa on jos jonkin näköistä nähtävää. Pääsyliput museoihin sun muihin on aivan naurettavan hintaisia. Tässä olemme käymässä Merenkulkumuseossa, jossa riitti nähtävää niin ulkona kuin sisällä. 

Iltanäkymää Kultahietikon illasta maailmanpyörästä katsottuna. Joka ilta katseltiin iltakymmeneltä parvekkeelta ilotulitusta ja ihailtiin taivaalle lähetettäviä valolyhtyjä. Melkein itkin kotiinlähtö päivänä, oli niin ihanaa olla LOMALLA.

Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme reilun kilometrin päässä olevassa Aquaparkissa. Vesipuisto koostui lähinnä mitä hurjemmista vesiliukumäistä. Tatu lastenaltailla.

Tatu laskee Tallimiehen kanssa mäkeä renkaalla. Vauhtia riitti! Ossi huiteli omia aikojaan.

Kotimatkalla. Ossi sairastui muutama tunti ennen lähtöä ja voi todella huonosti koko kotimatkan. Suomessa oltiin puoli kahdelta yöllä ja mentiin Vantaalle Hotelli Pilottiin yöksi. 

Väsyneet matkalaiset kotimatkalla.

Tosiaan Ossi sai jonkun ihme pöpön reissulta ja vietiin suoraan kotimatkalla Joensuussa sairaalaan. Laittoivat kuitenkin muutaman tunnin tarkkailun jälkeen kotiin, mutta seuraavana päivänä joutui osastolle tiputukseen. Mutta kuitenkin nyt loppu hyvin, kaikki hyvin. Matkaa muistellaan kaihoisasti ja haaveillaan jo uudesta lomasta.

Meidän loman mahdollisti vain ja ainoastaan Super-Saara. En tiedä olemmeko lomaa ansainneet, mutta tämä ihana ihminen nimeltä siis Saara on meidän mielestä aivan ihana. Kyllin emme voi kiittää kaikesta tästä lomailumahdollisuudesta.

Suosittelemme siis Bulgariaa. Ehkäpä joskus palaamme, ken tietää.