Jotta elämä ei kävisi tylsäksi...

Sunnuntai oli leppoisa päivä, maatilalomailua harrastivat muutamat sukulaiseni, joista kunniavieras Mummi piristyi kovasti kun näki nuoruudestaan ja elämäntyöuraltaan tuttuja ja arkipäiväisiä eläimiä. Juotettiin karitsoita ja pyydystin pikkutipuja siliteltäviksi. (Hengissä ne, olen tarkistanut...) Skipikin sai höykytystä eiku liikutusta, humputtelin kentällä ilman satulaa ja muistuttelin itselleni omaa nuoruutta ja villejä ilman satulaa-ratsastuksia... Skipiparka. Kaunis ja aurinkoinen päivä, nurmikolla pystyi vielä tipsuttelemaan paljain varpain ja köllöttelemään auringossa.

Kunnes koitti maanantai ja alkoi tapahtua! Kauhea sade koko päivän ja kaikki oli surkeaa ja märkää. Tuumasin että laitan Heidille viestin jotta sori, tästä ei ollut puhetta, häivyn. Yritin kuitenkin selviytyä parhaani mukaan märistä vaatteista, märistä lampaista ja märistä hevosista... niin, korjaan - märistä KARKAILEVISTA karitsoista ja märästä KARKAILEVASTA Tuiskusta, joka oli eri mieltä talliin menemisestä ja tallissa pysymisestä... Illansuussa yksi kylälaitumen ruskeista lampaista oli hutikassa eli sen takapää ei oikein toiminut. Eläinlääkärin ohjeen mukaan jäimme seuraamaan tilannetta, no minä etänä seurasin makuuhuoneesta käsin kun en saanut sitä kiinni...

Yöllä havahduin siihen kun lampaat huutavat kurkkupillit suorana pimeässä yössä. Pelvotonna ja rohkein mielin sukelsin pimeään sateiseen yöhön huitomaan taskulampulla kiiluvia silmäpareja ja laskemaan, että ovatko ne kaikki villavat epelit tallessa kun meteli oli niin järkyttävä. Heiveröisen laskupääni mukaan kaikki tuntuivat olevan tallella. Päätin vielä vilkaista hevosiakin, kun ne illalla rymysivät kovasti tallissa, että eihän kukaan siellä makaa sorkat suorana karsinassaan. No eipä tietenkään, vaan herra Tuisku oli käyttänyt hyväkseen onnettoman lomailijan unohdusta (en sitonut karsinan ovea narulla kiinni) ja imuroi lampaiden eväitä suuhunsa minkä ehti. Minua se tietenkin sitten säikähti ja pakeni tallin takaovesta tallin taakse ja kirmaili hetken pelvotonna yössä kunnes tuumi että ehkä sittenkin voin majoittua karsinahotelliini ja antoi kiinni. Kanat kotkottavat, kukko huutaa, lampaat määkivät, Usva kiipeilee seinille, vesisade lotisee, koira haukkuu, kissat murisevat tai ovat teillä tietymättömillä (Harmi kyllä haukuttaa koiraa ja Leevistäkin on näköhavainto) ja Matti ryömii ovensa ali tallin käytävälle. Ihana yö. :D

Reklamoin lomani inhoittavasta käänteestä eli vesisateesta henkilökunnalle, ja tiistaiksi saatiinkin taas teepaitakeli. Ruskea kylälaitumen lammas oli aamulla yhtä hutakka ja eteemme tuli sitten operaatio Lampaan Kiinniotto Suurelta Laitumelta... Tarkoituksena siis saada neljä ruskeaa epeliä muilutettua autoon ja uuteen kotiinsa kääkkäkasvattaja Sonjalle, sis. hutikkalammas. Hutikkalammas olisi mennyt joko toipumaan tai taintumaan uuteen kotiinsa, mutta kiinniotto-operaatio oli sille liian raskas ja päätimme lopettaa reppanan laitumelle. Neljän lampaan kiinniotto sujui siis 50% hyvin (lampaat uudessa kodissa) ja 25% heikosti (lammas vielä irrallaan) sekä 25% erittäin heikosti (lammas menehtyi.)

Maatilan elämäähän tämä vain on, mutta aika elämänmakuinen lomaohjelma oli päätyä lomansa aikana jo toisen ruumiin äärelle. Mikähän viikatemiehen sihteeri minusta on tullut.

Iltapäivällä ratsastin hurjia ainakin 35cm korkeita esteitä hienolla Poudalla. Meni hienosti, Pouta on hauska kun se niin innostuu.

Illan tullen päätin ottaa 25% lampaan kanssa revanssin ja ajoin kylälle aikeinani viekkaudella ja oveluudella saada se kiinni. No epeli tulla hölkötteli suoraan syliini, mutta kun en heti saanut sille narua kaulaan ja tarrasin hätäpäissäni villoista kiinni, se tietenkin säikähti ja tämän päivän loppunäytös oli se, kun ruskea uuhi vetää villoissaan henkensä kaupalla tarrautunutta pitkin pituuttaan makaavaa Saaraa halki laitumen, papanakasoja välttelemättä. Arvatkaapa vain, irtosiko otteeni? Esirippu laskeutukoon viimeisen kohtauksen ylle, jossa Saara makaa pimenevässä kiihtelysvaaralaisessa maisemassa tuppo lampaankarvaa sormissaan, ryvettyneenä ja nyyhkien. Hän nostaa päätään, pyyhkii lampaankakkaa poskestaan ja menee autolle, ajaa kotiin ja aikoo katsoa Big Brotheria.

Huomiseen!