Viimeistä iltaa täällä maatilamatkailu Tuulikummussa. Vähän haikeana yritän koota kaikkia romujani ja tavaroitani, joita olen ripotellut ympäri ämpäri tonttia. Huidoin imurilla nurkkia, mikä on tietenkin täysin typerää touhua, jos koira viettää aikaa sisällä. Ehdotan Heidille myös keittiön kaappien ovien maalamista maalilla nimeltä "kärpäskimo" - helpottaa nimittäin siivoamista. ;) Viimeisin illan kunniaksi sekä Leevi että Harmi suvaitsivat tulla sisälle ja Pöystillä oli hetken vaikeaa, kun se ravasi Ossin sängyn ja makuuhuoneen väliä haukkumassa vuoroin kumpaakin kissaa...
Eilen oli kaupungilla asioinnin päivä. Asiointi meinasi tosin myöhästyä, kun aamusella eläimet hoidettuani nautiskelin maatilamatkailuravintolassa aamiaistani, ja huomasin pehmeän valkoisen takapuolen siellä missä sellaista ei pitäisi olla. (En puhu nyt omastani.) Menin katsomaan, että kuka kumma laiduntelee hevosten talvitarhassa, mutta se olikin ketkä - kaikki lammakset lapsineen yhtä hömmeliä mammaa ja hänen jälkikasvuaan lukuunottamatta olivat nauttimassa siitä kuuluisasta aidantakaisesta ruohosta hevosten laitumella. Esitin huomiotaherättävän laadukasta karjalaista lampaankutsuhuutoa perinteikästä kauraämpäriä soittaen, ja kas kummaa, koko lauma kipitti asiallisessa jonossa takaisin omaan loosiinsa. Pikaiset tarkastuksen jälkeenkään en keksinyt, mistä ryökäleet olivat karanneet, joten ristin käteni ja jatkoin toimiani.
Hälytin sos-koodilla lampaita uhkaavasta nälänhädästä ja rehujen loppumisesta Heidiä. No, kuinkas sitten kävikään... Köröttelin pikku autoni peräkontti kauraa ja rypsiä täyteen lastattuna takaisin tilalle, hirveässä kiireessä, koska odotin kengittäjää paikalle. Mutta tallinpihassa on vain äkäiset renkaanjäljet ja tusina lammasta suloisesti sinne tänne loikkien. Taas ne olivat karkuteillä! Ja mitä ne olivatkaan tehneet - koko talli oli sellaisessa sotkussa että edes Tuisku, anteeksi vaan, saisi aikaiseksi moista hävitystä. Jälleen kokosin karitsaiset emoineen omaan tarhaansa ja ryhdyin siivoamaan sotkua. Kompastuin siinä samalla myös täyteen rypsisäkkiin. Mahtoivat ne Heidi ja Joni ajatella että tottako se puusilmä on syöttänyt 80kg rypsiä lampaille alle viikossa... No mutku siinä säkissä oli VIHREÄ LEHMÄ eikä lampaan kuvaa, en minä voinut millään ymmärtää että lehmäsäkissä voi olla lampaanrehua! (Vaikka siinä niin lukee.) Lampaat olivat onnistuneet levittelemään myös Poudan harjat pitkin tallin lattiaa, kun harjapakki oli pesupaikalle unohtunut..
Mutta rikoksentekijä palaa aina rikospaikalle! Ikkunasta kyttäsin niitä juuttaan epeleitä ja sieltähän ne laitumen nurkasta ojan reunalta kipittivät karkuteille. Minä reippaana tyttönä rakensin sinne lisäaitaa ja ilmeisesti se hillitsi lampaiden karkuhaluja. Anttikin tuli vielä takaisin kengittämään Poudan ja niinpä sekin päivä oli pulkassa.
Tänään olen ollut taas lomatunnelmissa, lounastin koirani kanssa tuolla ulkoilmaravintolassa huvilan takana ja otin nokoset auringonpaisteessa nurmikolla. Illan kruunasi vielä Poudan kanssa ratsastelu, humputeltiin kentällä oikein mukavia rentoja raviharjoituksia, asettumista ja taipumista ja ravi-käynti-ravi-seis-ravi -juttuja. Ihana hevonen on hän. Mutta laukka ei sujunut, nostot hankalia ja laukka ei pyöri, liekö selkä jumissa vai mikä? Maastossa loppuverryttelyissä suoritimme jokaisen ratsastusoppaan suosittelemaa hevosurheilulajia eli täyttä laukkaa kotiin päin, eikä silloin laukan rullaamisessa ollut mitään vikaa. Kröhöm.
Henkilökuntakin tulee huomenna kotiin. En kyllä taida lopettaa lomaani vielä. Jään tänne. Ikuisiksi ajoiksi! Paijaamaan lampaita! Ja hevostelemaan! Valtaan koko tilan! Muutan aittaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti