Aamulla lyhensin hierottavien listaa Skipin verran ja sen jälkeen kaappasin taas Usvan käsittelyyn. Pikkuhevosen pää on kasvanut sen verran, että Oivan valinnasta ostetut nahkapäitset on nyt sopivat. Usva muistuttaa pelottavan paljon äitiänsä, samanlainen pitkulainen pää on. Pituudesta huolimatta ajosuitset on liian isot, joten ei onnistunut meidän kuolainten suussa pito ihan niin kuin olin ajatellut. Silat laitettiin kyllä taas päälle ja käytiin kentällä niiden kanssa pyörimässä. Usva ihan yllätti, kun kentällä rymisteltiin esteitä ja ajattelin itse mennä esteen yli vaan "säikyttelymielessä", niin tämä pieni vihmerä pikkuneiti seurasi kuin koira ja loiskautti varsakokoisesta näkövinkkelistä paikaltaan aika korkean loikan yli. Puomithan putosivat tottakai, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Ehkä estehevosen vikaa....?
Tallilla tehtiin perinteiset eli harjattiin vielä "työnteosta" kertyneet pölyt pois. Nyt vaan opetellaan yhteiset rutiinit, jotka on käytössä isojenkin hevosten kanssa ja tehdään asiat suht samal viisii joka kerta. Eiköhän Usvasta aika fiksu tule, uskon kovasti. Usva on niin ihana, että alan todella kallistua siihen vaihtoehtoon, että se jää itselle pilattavaksi, enkä raaski sitä kelleen myydä. Ellei joku ihan ihanainen ihminen Usvalle löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti