Maatilamatkailua Tuulikummun tilalla, päivä 1 ja 2.

Varasin siis tällaisen lepolomaviikon tällasesta maatilamatkailujutusta. Tulin tänne torstaina, kun täällä oli vielä jonkin verran henkilökuntaa paikalla, mutta ne sitten häipyi jonnekin Bulguriin taijotain, en ole ihan varma, mutta ajattelin kuitenkin reklamoida kun kokkikin häipyi... Se henkilökunta on kyllä tosi mukavaa, että sen puolesta voin kyllä suositella tätä paikkaa.

Täällä on tosi kivaa kun ilmat on hyvät ja on sitten tätä ohjattua tekemistä tosi monta kertaa päivässä, mutta aika kummaa kun opasta ei ole ja sitten en ole oikeastaan nähnyt muita asiakkaitakaan, siis lomalaisia, on tässä käynyt joku Jenni ja joku Siiri mutta niillä on vissiin ollut joku lyhyt ohjelma ilman ruokailua, kun ne on vaan hoidelleet noita heppoja. No kuitenkin, lammasohjelma sisältää noiden pikkuvasikoiden vai mitä noi nyt on pullojuottamista ja sitten noiden isompien määmääiden ruokkimista ja kanaohjelmassa on myös ruokkimista. Heppaohjelma on tosi kiva, saa ite valita hepan ja sillä voi sitten ratsastaa ja poniajella tuolla. Lammas- ja kanaohjelmissa on sellainen haasteellinen laskutehtävä aina, pitää laskea että monta niitä on ja se on vaikeaa, mutta hevosia on onneksi vaan kuusi, tosin se yksi on sellanen tosi karvainen poni ja se ei sano ihahaa vaan ihamää? Vähän outo...

Yksi musta iso tommonen vasikka vai lammas on tänään keksinyt sellaisen ekstraohjelman, ajattelin kyllä reklamoida siitä kun se ei oo niin kivaa, että se aina karkailee tuolta aidasta. Se menee kyllä aina ite takaisin, sillä on tosi hyvä taktiikka että se laittaa siitä verkon reiästä pään läpi ja luottaa kovasti että loppu tulee mukana, toistaiseksi se on kyllä onnistunut joka kerta. Muut ei onneksi sekoile sen perään, voisi olla vähän överi ohjelma sellainen että ne kaikki menis tuolla pihalla.

Koirani Pöysti on myös lepolomalla täällä, mutta se kyllä reklamoi tosi kovasti koska täällä on sellaista henkilökuntaa, josta se ei tykkää, sellanen Harmi ja Leevi. Harmi on kyllä tosi zen, se vaan nukkuu vaikka Pöysti haukkuu sen korvan juuressa ja on vähän ahdistunut. Pöystillä on ollut myös kavereita täällä, Nanna ja Nelli ja Mokka ja sitten yksi henkilökunnan jäsen Peetu kävi myös. Pöystille tuli myös ns. travel bug mahaan eli ripuli, mutta ehkä se on tää raitis maaseudun ilma joka vähän käy vatsan päälle.

Tänään aamulla oli vähän suruisa tunnelma tuolla kanalassa, kun pesästä löytyi yksi menehtynyt tipu. Suoritin laskutoimituksen huolella moneen kertaan, ja kaikki seitsemän pientä olivat tallella. Varhain aamulla oli yhdestä munasta vielä yrittänyt yksi maailmaan, mutta ilmeisesti emokanoilla on nyt lapsiluku täynnä, kun hänet oli nokittu hengettömäksi... Kaikki muut munat olivat ihan kylmiä, eikä siellä kukaan enää haudo, joten otin ne pois pesästä. Illalla kaikki kanat olivat joko orrella tai toisessa päässä mökkiä nukkumassa, ja yö oli kylmä, joten tuskinpa sieltä enää olisi ketään tullut.

Seitsemän veljestä (tai siskosta) ovat kuitenkin mahtipontisen hyvässä kunnossa ja heidän isoveljensä herra Kukkonen vai mikä hänen nimensä nyt olikaan hengailee vähän arkana murrosikäisenä siellä laitamilla. 

Kamera on ollut autossa enkä ole saanut aikaiseksi kuvata näitä hienoja maisemia ja tunnelmia, mutta voitte sielunne silmin kuvitella rauhaisen maaseutumatkailuympäristön... Aurinko paistaa ja päivällä on vielä lämmintä. Heppaohjelmassa olen ratsastanut kaksi kertaa Poudalla ja kerran Skipillä, eilen käytiin sen Jennin, joka oli vaan lyhytohjelmassa, kanssa maastossa puolisen tuntia ja kävin vielä illalla Poudan kanssa kaksistaan. Tänään kouluratsastin Skipillä ja olin tosi pro, siis TOSI. Skipikin oli. Huomenna pitää valita heppaohjelman heppa entten tentten teelikamentten, kun on niin monta heppaa.

Lomailu jatkuu...
-Saara