Tuisku klinikalla

Kotoa lähdettiin vähintäänkin itku kurkussa. Tosin tänään Tuisku käveli neljällä jalalla ensimmäistä kertaa sitten lauantain, vaikka en tiedä voiko sitä edes kävelyksi sanoa. Mutta kuitenkin. Ensin paisejalka puudutettiin ja otettiin röntgenkuvat sivulta ja edestä. Eläinlääkäri ei ollut vakkari, niin sanoi ensin näiden kuvien perusteella, että valitettavasti hän ei näe, että tästä voi toipua, vaan suosittelee lopetusta.

Kysyi sitten, että onko mahdollisesti kuvattu aiemmin. Kerroin, että viimeksi viime vuoden joulukuussa ja lähdettiin vertailemaan niitä kuvia. Kas kummaa, vaikka tilanne on tällä hetkellä mikä on, niin tämän päivän kuvat on jopa "paremmat" kuin viime joulukuussa. Paise on ruvennut syövyttämään kavioluuta, mutta prosessi näyttää pysähtyneen. Se on myös "turmellut" martokaviota, mutta se onkin ruvennut uusiutumaan.
Eläinlääkäri sanoi, että jos joulukuisten kuvien perusteella hevonen on ollut sen paiseen jälkeen kunnossa, niin hän ei näe, etteikö voisi tästä vielä toeta (koska tänään kuvissa tilanne parempi).

Toivoa on, vaikka aika epätoivoinen olo kyllä nyt on. Tuisku sai vähintään puolen vuoden sairausloman ja täydellisen liikutuskiellon, tarhailua lukuunottamatta. Tällä hetkellä kavion pohja on niin auki kuin se vain voi olla ja toissa yönä suolakylpyjen ja -hauteiden ansiosta mätä nousi ruununrajaan, josta se tulee nyt ulos. Klinikalla karvat ajettiin ruununrajassa olevan patin päältä ja ell teki veitsellä siihen reiän, josta mätää tuli ihan kunnolla ulos. Reiän kautta sai kavion sisään jotain puhdistavaa litkua. Oma hevonen kun hoidettavana, niin menee osa asioista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sitä on niin tunteidensa vallassa.

Tuisku sai paikanpäällä pistoksena kipulääkkeet ja penisiliinin. Tuisku ei ole kovin pistettävää mallia, joten ell piti olla vähintäänkin ovela. Kotiin saatiin pulveria, joka laitetaan ruiskulla suuhun. Kipulääkitys jatkuu nyt ainakin muutaman seuraavan päivän. Kotona myös homeopaattisia hoitoja jatketaan luonnollisesti. Jalkaan laitettiin Betadine-suolahaude ja päästiin  kotimatkalle. Matkalla kurvattiin vielä Carlsonin kautta maalia ja muuta härpäkettä talkoolaisille.

Alustavasti maanantaina Antti tulee tekemään sairaskengityksen. Kavioon laitetaan tervaa sun muuta täytettä ja pohjallinen paikalleen. Sitten vaan odotellaan miten alkaa parantuminen tapahtumaan.

Kyllähän tilanne voisi parempi olla, mutta aina on toivoa. Niin on vaan pakko uskoa. Tuisku on hevosmaailman hevosista elämäni rakkaus, vaikka muitakin rakkaita hevosia on. Ehkä siksi, kun Tuisku on virallisesti ensimmäinen oma hevoseni ja meidän yhteinen taival on ollut täynnä mitä erikoisempia tempauksia ja tapahtumia. Monet ihmissuhteetkin olisivat jääneet solmimatta ilman tätä suuren suurta hevosta. Nyt kuitenkin on tieto itsellä tilanteesta, eikä mikään tule yllätyksenä, jos ratkaisuja suuntaan tai toiseen joutuu tekemään. Täytyy vaan katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Näin siis tänään.