Nimittäin lihasrevähdystä. Tallimieshän teloi koipensa viikko sitten sunnuntaina sählytreeneissä. Perjantaina se alkoi jomotella ja sunnuntai-iltana kipu oli sietämätön ja koko jalka alkoi olla polvesta alaspäin aikalailla yhtä mustelmaa, nilkka lähes musta... Soitto eilen illalla päivystykseen ennen yhtätoista illalla, oli puhelimen päässä eriavulias hoitaja. Kehotti tulemaan aamulla kahdeksalta ruuhkan vuoksi, jos ei ole hengenhätä lähellä. Aamulla sitten oli meillä talossa täysin jalkapuoli, joka ei ollut ajokunnossa koipensa takia.
Niinpä meni aamun suunitelmat uusiksi ja kisakatsomoon lähtö venähti muutamalla tunnilla kun lähdettiin poikaköörin kanssa tallimiestä Tikkamäelle kiikuttamaan. Siksi aikaa leiriydyttiin isomummon hoiviin. Kahteen tuntiin selvisi ihme kyllä lääkäriltä, joka siis kyseisessa puljussa on suoranainen ihme. Diagnoosi: revähtänyt pohjelihas. Sairauslomaa viikko ja täytyy nyt levätä... Että semmosta tällä kertaa.
Kun sain miehet kotiin lähdin katsomaan koulukisoja. Masentavaa, haluaisin osallistua enemmän valmennuksiin ja, ja, ja... Hienoja ratsukoita oli radalla, mutta muutama ratsastustyyli pisti silmään, etten haluaisi sillä tyylillä potkia hevosta eteenpäin. Kauneinta mielestäni on mahdollisimman eleetön ja hillitty tyyli ratsastaa, eikä paukutella niitä kannuksia hevoseen kylkiin, niin että hevosella vaan häntä viuhuaa ympäri. Mutta siis, oikein hienoa kouluratsastusta oli tänään nähtävissä enimmäkseen :)
Kotona piti naapuria pyytää hätiin, jotta saatiin hevosille heinää ja pihamäkeä aurattua ja niin pois päin. Ratsastus kotona nyt jäi kyllä taas tältä päivältä, mutta jospa se tästä. Kouluviikko tulossa, joten katsotaan nyt senkin puolesta mitä jaksaa ja kerkeää tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti