Eka vuorossa Tuisku, ihan sattumalta juuri kun olin lähtöä tallille tekemässä, niin Jenni olikin kurvannut pihaan. Joten olipa kiva saada seuraa maastolenkille. Meidän erittäin täsmälliset maastoilut jatkuu, sillä minuutilleen tehtiin tunnin lenkki. Käveltiin lähes kokonaan, yksi pätkä ravattiin, mutta Tuisku ei ole siihen vielä ihan valmis. Mutta käyntiä tykkää jolkotella ja siitä ei aiheudu mitään sivuvaikutuksia.
Tuisku mennä fiilisteli korvat höröllä ja puhetta meillä riitti somesta ja sen negatiivisista lieveilmiöistä. Mutta mukavaa oli, naurua ja juttua kyllä riitti! Tallilla Tuisku sai venyttelyitä ja loimen niskaan. Lennosta mukaan vaihtui Pouta. Niin ja Usva oli tarhassa telonut turpansa, kunnon naarmut, puoli päätä turvoksissa ja jalka veressä... Outoa toden totta.
Poudan kanssa saatiin päähän pisto, että kokeillaan helppo B:n kouluohjelmaa. Otin paperin taskuun, kun ei ihan ole just mielenpäälle missä pitää kääntyä tms.tms... No eipä tullut allekirjoittaneelle pieneen pikkuruiseen mieleen, että Poutahan saattaa pelätä niitä papereita! Ja kyllä pelkäsi. Koko ratsastus oli lähinnä vitsi, kun Pouta kehitteli mielentilan, jossa pelätään sitten ihan kaikkea ja kaikkia. Kerran veti sillä tavalla pystyyn takajaloille, että jalustimet lensi jaloista, paperi kentälle ja ratsastaja karjui selässä kuin viimeistä päivää.
Poudan kanssa voi tunnetusti mennä sukset ristiin ja kerran olen sen silloin eka kesänä hänen kanssaan kokenut, kun valmennuksessa kiukutti pientä liinakkoneitiä laukkatehtävä, niin osoitti mieltään pysähtelemällä laukassa kuin seinään ja polki jalkaa. No siitä siis melkein kaksi vuotta, niin nyt sitten meni meillä sukset ristiin ja pahasti. Kerran mentiin rata läpi ja voin sanoa, että kilpakentillä ei meitä tulla näkemään tod.näk. ever.
Oli miten oli, hermo oli tooooodeeeeeellllllaaaaa kireällä. Varmaan kyllä koko Kiihtelyksen kylä raikui kun joku nimeltä mainitsematon huusi kuin mikäkin. Heitettiin koko homma sikseen ja käveltiin pätkä maastossa, jossa meno oli aivan järkyttävää. Että voi tasaisen suomenhevosen mieli järkkyä yhden paperinpalan takia. Onneksi huomenna on rokotus ja meillä perinteisesti rokotuksen jälkeen hevoset lomailevat enemmän kuin sen kaksi päivää, joten tasaantunee tunteet siinä ajassa puolin jos toisinkin...
Että tänään oli semmonen päivä, että jos Anne olisi ollut paikalle, olisin saattanut ruveta hevosenmyyntiä harkitsemaan erittäin vakavasti ja erittäin halvalla ;-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti