Pouta kentällä

Vapunaaton kunniaksi karautettiin Poudan kanssa kentälle. Ensin "lämmiteltiin" laitumella, Valma perässä, jee! Näyttää hyvältä, saatan saada ratsastuskaverin Valmasta!!! Sen jälkeen mentiin siis kentälle, jossa tehtiin pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa etupäätä uran sisälle, takapäätä sisälle ja ulos, sekä tehtiin vasta-asetuksia. Ja kaikkein parasta koko ratsastuksessa oli se, että Pouta nosti laukat juuri siellä missä ratsastaja ne halusi, kenttä on edelleen täydellisen pehmeä, joten Pouta laukkasi todella mielellään. Aivan huippua! Loppukäynnit käytiin latopellolla. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja laitettiin ihan vaan ohut kolttu niskaan. Ja täytyy muuten Saaralle lähettää superkiitos; se leipälahjonta toimii!! Olen tehnyt sen nyt kaksi kertaa ja siinä se tankero vaan seistä tollottaa ;-D !!!!!!!

Kevyttä ravia.

Laukkaa. Ja mikä kaula tuolla hevosella on...

Lasten säätiön päivä

Meidät kutsuttiin Pelastakaa Lapset ry:n vuotuiselle retkelle isolle kirkolle Linnanmäelle. Joensuusta lähti kaksi linja-autolastillista porukkaa kello kuusi aamulla.Meidän poppoosta lähti allekirjoittanut, sekä Ossi ja Tatu. Meidän lähtö kotoa tapahtui huomattavasti aiemmin, heräämisestä puhumattakaan. Perillä oltiin puolen päivän aikaan. Linnanmäki oli tupaten täynnä väkeä. Ensin suunnistettiin Sea Lifeen, jonne päivän kunniaksi saatiin liput puoleen hintaan. Sen jälkeen paineltiin laitteisiin riekkumaan. Keskimääräinen jonotusaika laitteisiin oli (vain) 20 minuuttia. Paras oli ehdottomasti Vekkula-talo, pelottavin Rinkeli (kuva alla), kivoin Teekupit :)

Treffattiin myös pikkuveli ja lounastettiin Veeruskassa siinä ihan lähellä, suosittelen muuten ravintolaa. Ollaan käyty siellä Tallimiehen kanssa ennenkin, kun niillä kulmilla ollaan pyöritty. Lapset juoksivat laitteesta toiseen ja aikuiset pinkoi perästä minkä kerkesivät. Aivan mahtava reissu! Vaikka aika pitkä päivä olikin. Kotiin lähdettiin kello kuusi ja kotona oltiin noin kello yksi. Toivottavasti ensi vuonna taas uudelleen :)

********

Tänään meille kotiutui hieman väsynyt Maukku. Mau-mau poistui ulkoilemaan noin neljä päivää sitten ja pelkäsin sen jo lähteneen kesäreissulleen. Onneksi sain iloisen uutisen koululle tästä kotiinpaluusta. Maukku sai kotiin tultuani ensin puhuttelun, sen jälkeen rapsutukset ja kotiintulosuukot.

Pouta maastossa

Siiri karautti uudella autollaan pihaan (jonka rekkari on nyt painettu muistiin kaupungilla tapahtuvien törmäysten varalta ;)) jo kahdeksan aikaan aamulla. Pouta ja Vallu jäivät aamulla suoraan ulos, mikä aiheutti kummastusta ja Usvassa riehumista tarhan puolella. Maastossa meillä oli kaksi speedkävelijää alla, ainakin alkumatkan, kun tuntui virtaa olevan. Näytin Siirille "uuden" maastolenkin ja vielä kylän pinnassa kurvastiin. Mukana meillä oli Mokka, Mokkaa yritin kosiskella meille taas hoitoon kouluviikon jälkeen. Tekisi nimittäin hyvää Valmallekin taas muistaa, että maailma ei pyöri Peetun navan ympärillä.

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja huomattiin, että aurinko lämmittää sen verran, ettei loimia tarvitse laittaa. Hepat muuten laitettiin ulkona puomilla, aivan huippua! Pieneltä "tapahtumalta" ei säästytty, kun Jennin palauttaessa Skipiä tarhaan, oli Usva ottanut omat oikeutensa käyttöön ja pujahtanut portista ulos. Yht'äkkiä Usva seisoo Poudan ja Vallun välissä ulkona. Yritettiin saada koko komppania tarhaan kentän portilta, mutta eikös Tuiskukin keksinyt jonkun kevätkotkotuksen ja kun avasin portin laittaakseni Poudan sinne, niin Tuisku veti portista ulos ohi, niin että sujahti. Niin laukkasi koko liinakkotrio pitkin pihoja. Tuisku kun mies on, niin teki virheen ja oikaisi Usva kintereillään kentälle, äkkiä portti kiinni ja siellä olivat. Pouta otti vielä vauhtia laitumen kautta, mutta antautui sitten sokeripalaa vastaan, mokoma tankero :) Tarhassa sama meno jatkui jonkin aikaa... Tollukat.

Tänään Tatu täyttää 4 vuotta! Juhlia leikitään vappuna, kun Otto täyttää kokonaisen vuoden :)

Sarjassamme: "Tämä voi tapahtua vain meille"

Maanantai-iltana kello 20.50 Otto juoksee keittiössä ja kaatuu ehkä tuhannen kerran naamalleen lattialle. Ensin ei kuulu parkua, mutta sitten kun Tallimies nappaa pikkumiehen syliin, alkaa mieletön huuto. Vertaa tulee suusta kiitettävästi. Auki on kieli ja huulet, ja kaiken huippuna ylähuulen sisäpinta on mennyt etuhampaiden väliin (kyllä luitte oikein). Millään konsteilla ei sitä saada sieltä pois, hälytetään jo Tatun kummitätikin naapurista hätiin. Soitto Tikkamäen ystävälliselle hoitajalle, joka kehoittaa tulemaan ensiapuun.

Tallimies jää jo nukkuvien isompien poikien kanssa kotiin ja lähdetään Oton kanssa matkaan. Onneksi on nukkumisaika, niin Ottomaatti nukkuu autossa. Otetaan matkalla Mummi mukaan henkiseksi tueksi. Tikkamäellä ollaan vähän ennen kymmentä ja meitä ennen ensiavussa on KOLME henkilöä, eli luulisi ettei kestä mikään kauaa. No toivossa on hyvä elää.

Otan sisäänmennessä vuoronumeron ja mennään odottamaan vuoroamme ilmoittautumiseen. Onneksi Otto nukkuu suurimman ajan, mutta herää n. puolitoista tuntia odoteltuamme ILMOITTAUTUMISEEN. Parkuu tietty välillä, mutta suostuu sitten sylissä nukkumaan. Pikkumiehellä alkaa ylähuuli olla aika turvoksissa. Sisään paukkaa porukkaa melkein ovista ja ikkunoista, puhumattakaan ambulansseista, jotka kiikuttavat paikalle sydänkohtauksen saaneita mummoja ja pappoja toinen toisensa perään. Ja nehän tietysti menevät suoraan jonon ohi ja ovatkin sitten aika hitaita siinä ilmoittatumisluukulla.

Alkaa jo olla väsy, kun meinasin ennen äksidenttiä muutenkin nukahtaa sohvalle. Koko päivä käytännössä oltiin lasten kanssa ulkona ja tehtiin pihahommia yms., niin alkoi olla todella poikki. Jonotettuamme yli 2 tuntia päästiin ilmoittautumaan. Hieman asiakaspalvelutaidoton ihminen vaan hieman tilanteesta huvittuneena kyselee lapsen tilasta diagnoosia, että mitä mieltä sinä olet, täytyykö ommella....jne. Härregyyde, täytyy vissiin olla itseoppinut lääkäri, jos meinaa saada lapsen sille oikealle lääkärille. Ensiavun ilm.luukulla oli kaksi tätiä, kumpikin näpytti siinä omaa tietokonetta ja kyselivät vuoron perään kysymyksiä. Onko näillä tädeillä poliisien tavoin sama systeemi, että toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa????!!!???

Meidän ilmoittatuminen kesti alle viisi minuuttia ja takaisin odottamaan. Yritin tiedustella, että onko sinne lääkärille mahdollista päästä missä ajassa, että odotellaanko toinen kaksituntinen: "kyllä todennäköisesti, jos lapsi huutaa ja rupeaa itkemään, eikä suostu nukkumaan, niin eihän sille mitä voi, muiden potilaiden pitää vaan jaksaa kuunnella lapsen itkua, sitä se elämä on", aha, että silleesti. Odottelu jatkui, ambulanssien virta hiljeni ja todennäköisesti kaikki siinä puljussa. Tuossa sairaalassa ei toimi mikään muu kuin synnytysosasto. Mummolla taisi jo käry nousta korvista ja runoili ehkä hieman vähemmän kaunismuotoisen asiakaspalautteen. Ihan poskia punotti lukea ;)

Reilun kolmen tunnin odotuksen jälkeen päästiin lekurille. Lääkäri(nainen) ja komea sairaanhoitaja(mies) olivat oikein mukavia, varsinkin se mies. Kertoilin tapahtunutta ja olivat vähän ihmeissään, että miten tuollaista voi sattua, siis että huuli jää hampaiden väliin, ja etteipä heille ole ikinä sattunut, no ei niin varmaan, no ei ole meillekään, mutta mikäpä ihme tuo. Ensin lekuri yritti tylpällä koukulla ottaa sitä juttua sieltä hampaiden välistä, mutta eihän se lähtenyt. Äiti (minä siis) pitää vauvaa (Ottoa) käsistä ja jaloista, hoitaja (Se Mies) pitää paikallaan päätä ja lääkäri (Se Nainen) yrittää sorkata huulta irti, voin sanoa, että tuolla pikkumiehellä on voimia ja ääntä näyttää lähtevän tarvittaessa kovaa.

Koska em. toimenpide ei auttanut, aloitettiin puuduttamaan. Pieneen kangaspalaan sitä tököttiä jotain, ja tollo vauvan suuhun. Helpommin sanottu kuin tehty, sitä piti pitää siinä kymmenen pitkää minuuttia. Otto riuhtoi ja kiljui minkä kerkesi. Sen jälkeen Otto sängylle selälleen ja sama kiinnipitosysteemi kuin äsken. Nyt aseena sitten huomattavasti järjeämpi, eli tosi terävä veitsi. Se oli pakko leikata irti. Oli kyllä tosi mielenkiintoista seurata, miten siististi sen sai siitä leikattua. Verta tuli jonkin verran, mutta se puuduteaine oli kuulema sellaista, että samalla tyrehdytti vähän verenvuotoa. Vauva pääsi siltä osin pälkähästä ja hampaiden väli saatiin tyhjäksi, huh, huh. Vauvalle lohtumaitoa ja uni tuli melko nopeasti.

Kello oli reilusti yli yksi, kun päästiin kotimatkalle. Mummeli matkalla kotiin ja kohti oravannahkavaaraa. Kotona oltiin kahden aikaan. Siinä vaiheessa allekirjoittaneella oli aivan järkyttävä migreeni ja Tallimies roudasi pikkumiehen suoraan omaan sänkyyn. Itse selviydyin viimeisellä järjen rippeillä nukkumaan myöskin. Ei tarvinnut unta ootella. Aamulla Ottokin nukkuin melkein kahdeksaan ja migreeni jatkui meikäläisellä... Yöllä otin buranaa, sitä tappolääkettä ja sama oli uusittava aamulla. Yritän viimeisen asti vältellä lääkkeellistä helpotusta, mutta nyt oli pakko. Onneksi Tallimiehellä oli jemmassa vähän vahvempia tabuja. Sain jatkaa unia kymmeneen asti, ja pää alkoikin siitä selvitä.

Lääkäri sanoi yöllä, kun on sattunut tämänsortin tapaturma, jossa osallisena ovat olleet myös hampaat, olisi syytä käydä seuraavana päivänä (tässä tapauksessa kuluvana päivänä) näyttämässä pikkulegot legotohtorille. Niinpä aamulla soitto Heinävaaran hammashoitolaan, josta ohjasivat Hammaslahden terveyskeskukseen päivystävälle hammaslääkärille. Ihana mieshammaslääkäri ja kaksi hoitajaa olivat vähintään ihmeissään tästä meidän tapaturmasta, että onpa erikoinen tapahtuma, no niinpä! Mutta hampaat ovat tukevasti paikallaan, pieni pala lohjennut vain toisesta yläetuhampaasta. Mutta eihän tästäkään tutkimuksesta ilman huutoa selvitty. Tallimies sanoi, että oli aulaan kuulunut aikamoinen parku :) Olivat siellä ne ihmiset kiinnostuneita tästä uudesta Tikkarinteen systeemistä, mikä siellä nyt vallitsee, etten voinut olla avaamatta sanaista arkkuani. Jouduin toistamaan varmaan viidesti, että kyllä, ilmoittautumiseen jonotettiin yli kaksi tuntia.

Mutta siis, pikkumies voi hyvin. Ei näytä "pienet" rikamat huulissa haittaavan. Turvotus on laskenut tosi hyvin ja ulkoapäin ei huomaa mitään, jos ei tiedä. Nyt vaan muutama seuraava päivä syödään pehmeää evästä. Voi Ottomaatti, aika suloinen pikkupunkero, mutta niin kovin touhukas.

Pouta maastossa

Poudan kanssa lähdettiin katsastamaan reittiä kylän pururadoille päin. Koska vielä vähän on lunta, nähtiin minne latukone oli reittejään tehnyt. Nyt löytyi aivan huippulenkki ja aivan läheltä meitä. Oottakaas tytöt, kun vien teidän sinne, jahka meidän ratsut taas kuntoutuu. Poudalla menohaluja ihan kiitettävästi, joten aika reipasta käyntiä mentiin. Ennen pururatoja laukattiin pitkä ylämäki ja olin ihan varma, että Pouta hyytyy jo ennen puolta väliä, mutta kevyesti laukkasi koko mäen. Hiphurraa, ei se ihan rapakuntonen olekaan :)

Tallilla tehtiin venytyksiä ja harjailtiin lisää irtokarvoja pois. Laitettiin kevyt kolttu ja Pouta sai mennä vielä ilta-aurinkoon ulos.

Ja Tuiskulle on varattu klinikkakäynti 8.5, samaan kyytiin napataan Skipi. Viedään papparaiset yhdessä tutkittavaksi ja hutkittavaksi...

Kuvapläjäys

Eilen jaksettiin pitkästä aikaa kokata kiinalaista. Sovellettiin ohjetta ja laitettiin omaa karitsanulkofilettä. Aivan superhyvää...

Laumanjohtaja Annikki köllöttelee varjossa.

Kanalan asukit aloittivat tänään ulkoilun. Hirmuinen suostuttelu oli, että sain ne ulos tallista.

Valma testasi Jalmarin hermoja, Valma hävisi saatuaan melkein selkäänsä. Ihan oikein :)

Valma lempipaikassaan, lantakasassa.

Tuvan sohvalla auringossa on ihan paras nukkumapaikka.

Pyörät siistissä parkissa. Pyörät ovatkin takuuvarma merkki, että kesä on tulossa.

Köllöttelevät munathan ne siinä.

Pojat maastossa, Elma kylässä

Aamun teema "Ylös, ulos ja lenkille" tehosi ystävääni, joka kehtasi vielä seitsemän jälkeen maleksia sängyn pohjalla. Sanktion uhalla em. henkilön oli saavuttava tallille kello 0900 mennessä, mutta suuri yllätys olikin kun punainen Mersu (se auto, jossa on keulassa se kohdistin merkki, että tietää missä on auton keskikohta...) karautti pihaan 0845! Puunattin hepat ja oltiin ennen puolta kymmentä jo menossa.

Tuisku kiukutteli tallilla, polki taas jalkaa ja kaiken huipuksi pitää lähes vetää ulos tallista. Tuiskun mielestä aamuisin ei siis todellakaan tehdä mitään töitä, ainakaan kovin mielellään.

Käytiin käppäilemässä isolla soramontulla ja koko matka käveltiin. Kotiin tullessa viimeisessä pikkumäessä Tuisku rupesi ontumaan... :( En enää kestä! Viikko armonaikaa, sen jälkeen on ihan pakko varata aika klinikalle... Että suututtaa, kerkesin Anssille jo aamulla hehkuttaa, että Tuisku on kunnossa. Näyttää pahasti siltä, että Tuisku ei pysty osallistumaan kevään peltotyökurssille Nurmekseen...

**********

Elma-isosisko (punapantainen) oli taas Valman kanssa leikkimässä meidän ratsastuksen ajan. Elma puikkelehti turhan vaarallisesti hevosten jaloissa, kuten Valma ensimmäisellä kerralla heppojen kanssa. Tytöillä vauhtia riitti ja parasta oli kun Valma jo vanhan tekijän elkein johdatteli Elman p***akasalle etsimään "aarteita" :)

***

Ps. Kiitos Riialle eilisestä :) Mukavaa oli!

Pouta maastossa ja kentällä, kengänetsintää

Poudasta lähti karvoja aika kiitettävästi. Voiton puolella ollaan, ainakin uskon ja toivon niin. Ensin käytiin Poudan kanssa kävelemässä latopellolla, matkalla pongattiin silloin edellisen kengityksen jälkeen heti tippunut kenkä puron kohdalta. En laiskana ihmisenä jaksanut tulla metsässä selästä alas, vaan käytiin hakemassa kenkä myöhemmin.

Kiva mennä metsässä kun ei enää upota ja sulia kohtiakin jo on. Latolenkin jälkeen mentiin kentälle hetkeksi. Tarkistettiin, että pohkeenväistöt toimii ja koska kenttä on unelmapehmeä ja kostea, niin otettiin pääty-ympyrällä laukkaa molempiin suuntiin, väistettiin takapäätä pois ympyräuralta, etupäätä ympyrän keskustaan ja tehtiin vasta-asetuksia. Sama homma loppuverkoissa vielä ravissa pitkään ja hartaasti.

Ohessa meidän venyttelyrituaalit ratsastuksen jälkeen, tai ainakin osa niistä :)

Pouta vähän fuskaa kun koukistaa etujalkaa niin paljon, fiksu tyttö.

Pouta ei taivu lähellekään niin hyvin kuin Tuisku, mutta ei kai noilla kaulalihaksilla taivukaan  ;D

Ohessa videota meidän kengänhakureissulta. Tatun kanssa reippaasti käytiin. Peetu ja Valma nauttivat metsässä, kun oli sulaa välillä.

Pikku-Lepakko Valma Hippopotamus

Sisällä lekoteltiin Valman kanssa tuvan sohvalla auringonpaisteessa. Hieman tuntui ahdistavalta, mutta aika ihana Valma :)

Tuisku maastossa

Hetki koitti tänään Tuiskun kanssa. Ensin harjattiin isot kasat karvaa, Tuiskuhan ei anna tarhassa harjata itseään, joten jää paitsi kyllä aikamoisesta. Eniten harjauksesta nauttii Usva, joka työntää nenänsä ylipäänsä joka paikkaan.

Tuisku oli koko reissun isoille soramontuilla korvat hörössä ja mennessä otettiin vähän ravia, lujaa mentiin, voin sanoa. Tuiskun kolmen kuukauden lomailut ovat näemmä saaneet aikaan patoutunutta menointoa :) Ylämäen halusi itse laukata, joten annoin. Ihanaa! Ohessa videota, kun jolkotellaan kotiinpäin.

Kotiin tullessa kurvattiin suopellon kautta. Voi kamala, pelto muistuttaa lähinnä uima-allasta... Tänä kesänä on kaivurille ojien kanssa hommia, jos Luoja suo ja rahatilanne sallii...

Vielä kurvastiin savottalenkki läpi ja otettiin tunnelmakuva kauniista maisemasta, jota tällä hetkellä vallitsee joka nurkalla oleva vedenpaisumus, p****an loputon määrä, karvoja pölisevät hevoset, joka paikka kesken ja rempallaan... Kerrassaan maalaisidylliä. Kesä on julma, se paljastaa kaiken kamaluuden esille. Rakastan talvea, odoton jo seuraavia lumia kun kuuta nousevaa. En pidä kesästä yhtään.

Hengissä ollaan

Joko tänään tai heti huomenna loppuu hevosilta loma, todentotta. Mokomat pallomahat saavat ruveta harrastamaan liikuntaa todenteolla. Pouta alkaa olla kun kuumailmapallo ja Tuiskukin alkaa pyöristyä uhkaavasti. Toivotaan, että Tuisku on nyt kunnossa. Harmittaa niin vietävästi, kun ei päästy enää tänä talvena rekeilemään. Tallimies luurasi aamun kotona työmatkan jäljiltä ja ahkeroi pihalta ja pikkuladosta kaikki reet talvisäilöön tallin ylisille. Hiphurraa. 

Aamulla vierailulla kävi Valman sisko Elma. Vauhtia ja huutoa tällä kaksikolla riitti :)

Kuva otettu minun hyvinkin käyttäjäystävällisellä Nokiallani, jonka tarkempaa mallia en tiedä, väri on harmaavalkoinen ja siinä on ehjä näyttö. Huomatkaa kuvan tarkkuus ja mikä valo!  Toivottavasti Elmaa käyttänyt henkilö, sekä (nykyinen) aviomieheni; arvon tallimies ymmärtävät pienen sarkasmin poikasen ;) Jos tuo uusi Nikon tottelisi sen vähääkään vertaa allekirjoittanutta, käyttäisin sitä enemmän kuin mielellään!

Aika ihanaa. Harmi ja Valma yhdessä päiväunilla, missäs muualla kuin meidän  vuoteessa :)

Saara ja kääkkätapaaminen

Taas hurahti viikonloppu ja hepat jatkoivat "lomailua". Alkaa jo pikkuhiljaa poltella halu päästä ratsastamaan, kun kenttäkin on sula. Mutta odotellaan vielä muutama päivä. Blogimerkkinnän ansaitsee erityislaatuinen tapahtuma, nimittäin saatiin Saara vierailulle. Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa, kylään otetaan ja odotellaan uudelleen :):)

Illalla lähdettiin Valman kanssa kasvattajan luo kääkkätapaamiseen, kaikenkaikkiaan koiria (siis kääkkiä) oli kymmenen. Mahdoton meno ja meininki. Meidän kamera on liittoutunut minua vastaan, koska en saa sillä minkään moisia kuvia. Plus, että kohteet oli vähän liikkuvaisia. Mutta tässä muutama kuva, jotta saa vähän osviittaa menosta...

Valma tekee tuttavuutta Hallan kanssa, Piki vieressä.

Valma tutkimassa talon isännän autoa...

Lentävä Valma, kohteena äiti Elsa.

Valma, olisiko ollut Toivo (??) ja äiti Elsa. Vauhtia riitti rinteessä, se osoittautuikin kaikkein hauskimmaksi paikaksi leikkiä :)

Tuomarikoulutus

Unohdin eilen kertoa, missä vietettiin tallimiehen kanssa ilta. Täytyy sanoa, että aluksi tuntui, etten voisi omituisemmassa paikassa olla. Olen kyllä koko ikäni harrastanut liikuntaa, mutten yleisurheilua koulun liikuntatunteja enempää. Hyvinkin ansioitunut yleisurheilukilpailujen tekninen johtaja piti meille yleisurheilun tuomarikoulutuksen koskien lasten yleisurheilukilpailuja. Välillä tuntui tilanne niin absurdille, että meinasin kuolla hiljaiseen nauruuni.

Hauskinta tässä on se, että minä en ainakaan ymmärrä hölkäsen pöläystä yleisurheilun tuomaroinnista ja vissiin kouluttaja eli siinä uskossa, että meidän kylän kaikki osallistujat ovat jollain tavalla yleisurheiluharrastajia; joo mitä nyt lasta pari kertaa viikossa kiikuttaa treeneihin, sekä uppoutuu sipsikulhon saalattien kanssa sohvanpohjalle hurraamaan televuukkelista tulevia kisoja... No mutta jos joku tarvitsee tuomarointia, niin voinen tulla paikalle. Tosin kortti on vasta ensimmäisen tason toimitsijakortti, mutta silti! On sitten yksi meriitti enemmän kun niitä Hippokisoja kisataan meidän kylän liikuntahallilla ;D ;D Mutta sen verran vaan vielä, että lasten hyväksi on tehtävä kaikkensa, jotta autetaan seuratoimintaa, toimitsijoista ja tuomareista on suuri pula.

(Suomen Urheiluliitto (SUL) käyttää viisiportaista yleisurheilutuomarijärjestelmää. Jokaisella tasolla on oma koulutusohjelma, jonka suoritettuaan henkilölle myönnetään vastaava yleisurheilutuomarikortti. Kortti on voimassa niin kauan, kunnes henkilö etenee seuraavalle ylemmälle tasolle.)

Koira-asiaa

Valma kävi tänään taas rokotuksessa. Kuvassa ollaan lekurin vastaanotolla. Huomatkaa, että korvat ovat nousseet, kuin lepakolla konsanaan. Valma taitaa olla neljästä sisaruksista "suurin", muut ovat kauniita ja neitimäisiä, Valma on ihan jätkä (myös käytökseltään) :)
(Jos mietitte Valman kokoa, niin se ei ole vielä kissan kokoinen, Harmikin on isompi. )

Homeopaattiset otetaan taas kehiin ja seuraavan rokotuksen jälkeen lisätään vielä Thujan lisäksi rokotenosodit peliin mukaan.

Ihan nätisti käyttäytyi muuten, paitsi jännitti ell kopelointia. Mutta Martinan namikätkö pelasti taas tilanteen. Äiti ja iskä oli luonnollisesti henkisenä tukena mukana rokotuksessa, kaikenkaikkiaan viisi kääkkää oli taas kokoontuneena yhteen. Se tietää paljon solmussa olevia talutushihnoja.

Männä päivänä Valma ja Harmi ottivat painia, taas sen kymmenen kerran päivän aikana. Joko Harmi on todella tyhmä kissaksi tai sen on tosiaan nautittava painimisesta Valman kanssa. Epäilen vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Peetu patsasteli sändyn päädyssä, eikä viitsinyt ottaa osaa mokomaan hölmöön toimintaan. Missäpä muualla päiväunia nukutaan kuin meidän sängyssä. Tosin yöaikaan sinne ei ole muilla asiaa kuin korkeintaan kissoilla. Koirat saavat nukkua yönsä ihan muualla.

Labratuloksia

 Oheisessa kuvassa Peetu ja Valma hevosaitauksessa nauttivat auringonvalosta syöden hevosenkakkaa. Herttaista eikö?

No joka tapaukessa, posti kiikutti tänään kirjeen eläinlääkäriltä, jossa oli uusimmat verikokeiden tulokset. Tuiskulla kaikki arvot lähes normaalit! CK on niin lähellä viitearvoa, että ei voi olla kuin onnellinen. HB ja Hkr vähän matalia, mutta tälle hevoselle nähdäkseni ihan normilukemat näin kevään kynnyksellä. Jee!

Poudan kaikki lukemat oli viitearvojen sisällä, joten sekin asia nyt tutkittu ja voidaan edetä ilman huolia jokunen tovi eteenpäin. Tämän sanottua tapahtuu aivan vissivarmasti jotain superkamalaa... Että positiivisesti vaan kohti tulevaa.

Valma rokottautuu torstaina, saa nähdä mikä huuto Martinan luona on kun kääkkäperhe kokoontuu. Eilen vieraili isosisko Elma ja huuto oli välillä aikas kamalaa. Toissa iltana vierailtiin Sonjan tykönä ja Valman erikoinen käytös huvitti lähinnä... No mutta, tapasi iskän, äiskän ja siskon, sekä kaksi isoa koirusta :) Valman on hyvä tajuta, että tässä maailmassa asuu muitakin koiria kuin Peetu, Mokka ja Nanna ;)

Tuiskun ja Poudan rokotusvapaa jatkuu toistaiseksi. Tämä viikko on etäkouluviikko, joka tarkoittaa sitä, että lapset on hoidossa ja minä luen ja kirjoitan koko viikon. Ja tässähän tätä kirjoittamista tulee, eikö vaan?? Palaan nyt ammattietiikan kiehtovaan maailmaan.

Ps. Meidän pappa viettää tänään ikääntymisjuhlia, onnittelut vielä siitä. Kutsuimme itse itsemme illalla juhliin :) Ja tänään myös rakas Mammamme olisi täyttänyt 6 vuotta... :(

Viikonloppu

Viikonloppu taas vaan hujahti. Tallimies oli työmatkalla Varkaudessa, joten pe ja la meni lasten kanssa keskenään. Ossi oli isotädin luona yökylässä ja sunnuntaina meille laitettiin em.toimesta lounasta, mahtavaa. Voi olla, että Ossin harteille jää kohta tämän talouden ruoanlaitto-osuus :)

Vahti.

Valma on jo parina päivänä ulkoillut "normaalisti", eli viihtynyt seurassamme kun siivoillaan tallit yms. Lauantaina aamu meni auringossa ja vahtiessa, sekä komennellessa aitiopaikalta hevosten touhuja. Turvallinen välimatka on näissä vartijan hommissa kaiken a ja o.

Hurjat vahdittavat.

Hevosia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa Valman "vahtiminen". Liekö auktoriteetin puutetta jo pienen koonkin puolesta?? Tallilla Valma tietää missä on kaikkein parhaimmat herkut; kanalassa ja suoraan lantalassa ulkona voi kaivella vaikka mitä.

 Harmin ja Valman hankijuoksut päättyivät Harmin pelastukseen koivun oksalle. Voi Harmi parka, Valmahan raahasi Harmia männäpäivänä hännästä pitkin eteisen laattalattiaa. Kaikkea tuo kissa sietääkin.

Ja sitten yksi iloisimmista uutisista! Kuokanvaarassa Anssin tykönä Työhevosharrastajat järjestävät jo perinteisen peltotyökurssin. Ohessa vielä ilmoitus, nyt kipin kapin ilmoittautumaan!!

Ps. Huomatkaa ilmoituksen kuvan korea liinakko! Näyttääpä tutulle ;-D

Rokotukset ja akillesjänne

Kamala munaus tapahtui, kun unohdin lääkitä hepat ennen rokotusta Thujalla. Mutta täytyy korjata tilanne huomenna ja antaa ehkäisemään rokotevaurioita. Itse lähdin kouluun ja tallimies hoiti eläinlääkärin käyntihässäkän. Vallu ei enää rokoteta, kun ikää jo 17v, mutta nuoriso-osasto eli Tuisku ja Pouta saivat piikit. Molemmista otettiin verikoe, Tuiskusta sen takia, että katsotaan, onko tulehdusarvo pudonnut. Poudasta sen takia, että tiedetään mikä on tilanne ylipäänsä. Niitä kovasti odotellessa....

Ja tallimiehellä on pohjelihaksen revähtämisen lisäksi lähes kokonaan akillesjänteen kiinnittymispiste revähtänyt myöskin. Mokoma jalkapuoli :( Mutta onhan tuo jotain saanut sairauslomalla aikaiseksi kumminkin :) Ja painettu sana sanoo näin: Repeämät ovat yleisiä keski-ikäisillä miehillä, jotka harrastavat kuntoilumielessä sisäpallopelejä. Yleensä repeämiseen johtaa ennalta arvaamaton pelitilanne.
Pakko kyllä vähän nauraa tälle jutulle... Mutta nauro se pikkuhiljaa keski-ikäistyvä tallimieskin, vaikka nauru tästä on kaukana....

Isot liinakot ratsastuksessa

Eka vuorossa Tuisku, ihan sattumalta juuri kun olin lähtöä tallille tekemässä, niin Jenni olikin kurvannut pihaan. Joten olipa kiva saada seuraa maastolenkille. Meidän erittäin täsmälliset maastoilut jatkuu, sillä minuutilleen tehtiin tunnin lenkki. Käveltiin lähes kokonaan, yksi pätkä ravattiin, mutta Tuisku ei ole siihen vielä ihan valmis. Mutta käyntiä tykkää jolkotella ja siitä ei aiheudu mitään sivuvaikutuksia.

Tuisku mennä fiilisteli korvat höröllä ja puhetta meillä riitti somesta ja sen negatiivisista lieveilmiöistä. Mutta mukavaa oli, naurua ja juttua kyllä riitti! Tallilla Tuisku sai venyttelyitä ja loimen niskaan. Lennosta mukaan vaihtui Pouta. Niin ja Usva oli tarhassa telonut turpansa, kunnon naarmut, puoli päätä turvoksissa ja jalka veressä... Outoa toden totta.

Poudan kanssa saatiin päähän pisto, että kokeillaan helppo B:n kouluohjelmaa. Otin paperin taskuun, kun ei ihan ole just mielenpäälle missä pitää kääntyä tms.tms... No eipä tullut allekirjoittaneelle pieneen pikkuruiseen mieleen, että Poutahan saattaa pelätä niitä papereita! Ja kyllä pelkäsi. Koko ratsastus oli lähinnä vitsi, kun Pouta kehitteli mielentilan, jossa pelätään sitten ihan kaikkea ja kaikkia. Kerran veti sillä tavalla pystyyn takajaloille, että jalustimet lensi jaloista, paperi kentälle ja ratsastaja karjui selässä kuin viimeistä päivää.

Poudan kanssa voi tunnetusti mennä sukset ristiin ja kerran olen sen silloin eka kesänä hänen kanssaan kokenut, kun valmennuksessa kiukutti pientä liinakkoneitiä laukkatehtävä, niin osoitti mieltään pysähtelemällä laukassa kuin seinään ja polki jalkaa. No siitä siis melkein kaksi vuotta, niin nyt sitten meni meillä sukset ristiin ja pahasti. Kerran mentiin rata läpi ja voin sanoa, että kilpakentillä ei meitä tulla näkemään tod.näk. ever.

Oli miten oli, hermo oli tooooodeeeeeellllllaaaaa kireällä. Varmaan kyllä koko Kiihtelyksen kylä raikui kun joku nimeltä mainitsematon huusi kuin mikäkin. Heitettiin koko homma sikseen ja käveltiin pätkä maastossa, jossa meno oli aivan järkyttävää. Että voi tasaisen suomenhevosen mieli järkkyä yhden paperinpalan takia. Onneksi huomenna on rokotus ja meillä perinteisesti rokotuksen jälkeen hevoset lomailevat enemmän kuin sen kaksi päivää, joten tasaantunee tunteet siinä ajassa puolin jos toisinkin...

Että tänään oli semmonen päivä, että jos Anne olisi ollut paikalle, olisin saattanut ruveta hevosenmyyntiä harkitsemaan erittäin vakavasti ja erittäin halvalla ;-D

Sitä on nyt liikkeellä

Nimittäin lihasrevähdystä. Tallimieshän teloi koipensa viikko sitten sunnuntaina sählytreeneissä. Perjantaina se alkoi jomotella ja sunnuntai-iltana kipu oli sietämätön ja koko jalka alkoi olla polvesta alaspäin aikalailla yhtä mustelmaa, nilkka lähes musta... Soitto eilen illalla päivystykseen ennen yhtätoista illalla, oli puhelimen päässä eriavulias hoitaja. Kehotti tulemaan aamulla kahdeksalta ruuhkan vuoksi, jos ei ole hengenhätä lähellä. Aamulla sitten oli meillä talossa täysin jalkapuoli, joka ei ollut ajokunnossa koipensa takia.

Niinpä meni aamun suunitelmat uusiksi ja kisakatsomoon lähtö venähti muutamalla tunnilla kun lähdettiin poikaköörin kanssa tallimiestä Tikkamäelle kiikuttamaan. Siksi aikaa leiriydyttiin isomummon hoiviin. Kahteen tuntiin selvisi ihme kyllä lääkäriltä, joka siis kyseisessa puljussa on suoranainen ihme. Diagnoosi: revähtänyt pohjelihas. Sairauslomaa viikko ja täytyy nyt levätä... Että semmosta tällä kertaa.

Kun sain miehet kotiin lähdin katsomaan koulukisoja. Masentavaa, haluaisin osallistua enemmän valmennuksiin ja, ja, ja... Hienoja ratsukoita oli radalla, mutta muutama ratsastustyyli pisti silmään, etten haluaisi sillä tyylillä potkia hevosta eteenpäin. Kauneinta mielestäni on mahdollisimman eleetön ja hillitty tyyli ratsastaa, eikä paukutella niitä kannuksia hevoseen kylkiin, niin että hevosella vaan häntä viuhuaa ympäri. Mutta siis, oikein hienoa kouluratsastusta oli tänään nähtävissä enimmäkseen :)

Kotona piti naapuria pyytää hätiin, jotta saatiin hevosille heinää ja pihamäkeä aurattua ja niin pois päin. Ratsastus kotona nyt jäi kyllä taas tältä päivältä, mutta jospa se tästä. Kouluviikko tulossa, joten katsotaan nyt senkin puolesta mitä jaksaa ja kerkeää tehdä.