Pakkasta on ulkona ihan kiitettävästi ja voin sanoa, että peltilampola ei ole lämmin. Mutta siellä kaksi virkeää pientä uuhikaritsaa napitti kauniilla silmillään. Ensimmäisenä paniikkipuhelu sisälle tallimiehelle, että juoksee pikapikaa auttamaan. Äkkiä Netan entiseen karsinaan ovi paikoilleen ja pohjalle iso kerros pehkua ja heinää syötäväksi. Sitten talutettiin pihan poikki talliin Iines narun päässä tallimiehellä ja kaksi karitsaa allekirjoittaneella kainalossa. Eihän tallikaan ole mikään kovin lämmin, mutta kuitenkin lämpimämpi kuin lampola. Ei vedä kovin paljoa ja ovet saa kiinni. Tarvittaessa voi lämpölampun tai vastaavan asentaa.
Tilanteen rauhoituttua puhelu Iineksen omistajalle, joka ei meinannut uskoa, kun en meinannut minäkään :) Mutta tapahtunut mikä tapahtunut, nyt eletään tämän kanssa. Iinekseltä tuli jälkeiset ja annettiin sen jälkeen kalsiumia ja vähän syömistä, kun näytti mamma vähän väsyneeltä. Kukapa ei, kun on juuri kaksoset pyöräyttänyt. Heti vähän tokeni äitilammas tankkausesta. Sitten utareiden tarkastus, että maitoa tulee ja onneksi tulee. Kun eihän tästä ole mitään tiedetty, niin kukaan osannut ruveta ruokkimaankaan tulevaa imetystä silmällä pitäen. Iines tuli syksyllä meille sen verran myöhään, ettei keretty sitä keritä, niin ei ole kukaan huomannut, että sillä voisi olla vähän maha kasvanut...
Jos joku haluaa itselleen äidin ja kaksi tyttöä, niin uutta kotia ovat vailla. Tosin meille jäävät jos ei ihanaa sijoituspaikkaa löydy. Pistäkää sana kiertämään, nyt pääsisi hoitelemaan ihania karitsoita! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti