Mutta tapahtuu täällä meilläkin. Hevoset eivät tosiaan tällä viikolla ole liikkuneet kuin karsina-tarha-karsina-väliä, mutta lohdutan itseäni ajatuksella isosta talvitarhasta ja niiden innosta leikkiä keskenään. Arkipäivien yllätyksen järjesti Usva keskiviikkoaamuna.
Keskiviikkona kun astelin tallille aamulla 05.45 ihmettelin oven aukaistuani, että onpa outoa kun vedenkantosaavit ovat nurin. Ensin laitoin valot "isolle puolelle", jossa oli tapahtunut kummia. Ovista oli päitset hujan hajan käytävällä, Poudan ovesta naulakko oli revitty irti, Iineksen vesiastia oli puuaidan yli kaadeltu, sekä kaunis pieni kakkaläjä koristi käytävää.
Mielessä vaan kävi, että Tuiskuhan se taas on ollut asialla.... Mutta tallin toisella puolella olikin Usva tuhonsa keskellä. Lampaiden aamuruoat oli levitelty ja sieltä oli oikein taitavasti syöty kaikki rypsit. Viksu tyttö, ilmeisimmin tullut emäntäänsä ;-D
Tällä puolella ruokien sekoittelun lisäksi tuholistaan lisätään kaadetut leipälaatikot ja todennäköisesti lentänyt radio, sekä hajoitettu liukuovi. Hienosti on säppi paikoillaan, kuten kuvasta näkyy. Tosin se on nyt vääntynyt, mutta toimii edelleen. Muutoin oli jotenkin ihmeellisesti saanut koko oven irti pois paikoiltaan. Mikä varsan kuvatus! No eihän siinä ensi-ihmetyksen jälkeen muu auttanut, kun ulostaa hevoset ja jatkaa normaaleja aamutouhuja. Tallimies sitten korjasi tuhot ja elämä jatkui. Tosin sillä seurauksella, että Vallu pääsi takaisin omaan asuntoonsa, eli Tuiskun viereen ja Usva muutti Skipin ja Vallun entiseen karsinaan hieman järeämmän oven taakse. Skipihän on jo kotvasen asunut "rumassa ritiläkarsinassa", mutta näyttää viihtyvän siellä parhaiten. Joten toivotaan, että nämä karsinajärjestelyt nyt on ja pysyy... Huoh.
Toivotaan, että pääsen ratsastamaan edes kerran viikonlopun aikana. Alkaa tämä hevosenomistaminen muistuttaa lähinnä tällä hetkellä suurta vitsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti