Autojen ihmeellinen maailma

Olin aamun asioilla kaupungissa. Ajattelin käydä samalla NOPEASTI lasten kirpputorilla. No nopeasti siellä kävinkin, mutta kotiintulo viivästyi noin neljä tuntia! Yleensä en IKINÄ JÄTÄ PUHELINTA autoon, mutta nytpä se oli tietenkin jäänyt. Marssin ostosteni kanssa kirpputorilta ulos ja yritän avata kaukosäätimellä Pögötin ovet. Ei aukea, ei tapahdu mitään. Pögötissä on tasan yksi "vanhanaikainen" lukko, johon voi perinteisesti työntää avaimen sisään. Avain ei liiku mihinkään suuntaan... No eikun kirpputorille takaisin ja pyytämään, josko saisin soittaa heidän puhelimestaan. Pienehkön kielimuuriongelman jälkeen sain esitettyä asiani suomen ja englannin sekoituksella ja sain käteeni kännykän, jonka näyttötaulu venäjää!!!

No sain kun sainkin soitettua Tallimiehelle, joka sattui onneksi olemaan töissä kadun toisessa päässä, niin porhalsi pienellä kauppakassillaan paikalle. Mukana oli paristoja ja meisseleitä, koska kaiken logiikan mukaan on kaukosäätimen paristo sammahtunut. No siinä avaimessa oli tietenkin sellainen tähtipäinen mutteri, niin eikun takaisin Ampille (huomatkaa piilomainonta...) ja etsimään oikeanlaista meisseliä. No saatiin sitten vaihdettua paristo siihen läkkyrään ja takaisin kokeilemaan josko Pögötin ovet aukeaisi. Ei auennut. Takaisin Ampille.

Ampilla sitten soitto Laakkoselle (tätä puljua en nyt piilomainosta), jonne käskivät pikahuoltoon sen avaimen kanssa. No siinä vaiheessa tarvittiin lisäkuljetusta, niin pappa porhalsi autonkuljettajaksi. Siellä em. paikassa oli setä kauhuissaan, että eikö meillä ylipäätään ole siihen autoon kuin yksi avain, että nyt on sellainen tilanne, että uuden avaimen tilaamisessa menee ainakin viikko, miten aiotte pärjätä seuraavan viikon???? Mies kun se setä oli, niin en viitsinyt kertoa hänelle, että ollaan kyllä pärjätty lähes vuosi ilman sitä toista avainta. No järkytykseltään se setä sai sitten  testattua sellaisella pikahäkkyrällä, että se avain toimii. Seuraava kysymys olikin, että voitko ajaa sen auton tänne, niin saadaan purettua auton päässä se virhekoodi???? Niinkuin haloo???!!!! Jos en pääse autoon sisälle, niin aika hankala sillä on kieltämättä ajaa... Taisi siis olla jotain miehen logiikkaa... Selitin sitten uudelleen tilanteen ja alkoi mennä jakeluun, että ei se ajaminen nyt taida ihan onnistua. Oli jo tilaamassa hinausta, mutta otettiin siinä vaiheessa aikalisä.

Tällä välin oli kello jo aika paljon ja eläimet olleet vahtimatta kotona aika kauan. Kiitos Markulle eläinten tarkastuksesta :) Ja matka meillä taas jatkui Ampille. Sieltä kaapattiin mukaan korjaamonmies ja pullo jotain tököttiä siltä varalta, jos se onkin vaan jumissa se lukko... Ei auennut. Sen jälkeen otettiin puhelu vakuutusyhtiöön ja tarkastus, että tuossa koslassa on hinausvakuutus. Olihan siinä ja soitto Kaleville. Kyseinen hinausyritys on meidän autoja hinaillut erinäisin kerroin ja pieni hymyn kare Kalevin kasvoilta oli tälläkin kertaa luettavissa. No siinä vaiheessa oli kello niin paljon, että oli pakko lähteä kotiin. Pappa lupasi autonsa lainaan ja etsittiin Ampilta varakännykkä mukaan...

Kun oltiin jo melkein Pappa saatu kotiin, niin eikös Tallimies soita, että hänpä voikin jo lähteä töistä kotiin ja tulee hakemaan, että päästään kotiin samalla kertaa ja ihan yhdellä autolla. Juuri kun olimme Ilomantsintiellä, soittaa Kalevi, että hän on nyt täällä auton luona ja sai ovet auki!!!! Oltiin siinä vähän että häh, ei muutakun kauppakassi kohti Kuurnankatua. Ampilta hakemaan Pögötin avaimet ja vakuutusyhtiön vahinkoilmoitusnumero. Kalevi oli saanut oven aukin jollain ilmanpainehässäkällä... Ne välineet on jatkossa pidettävä vissiin käsilaukussa ja muistaa, että sitten jätä sitä käsilaukkuakaan sinne autoon, jos sieltä poistuu... Yleensähän kaikki tuikutarpeellinen, kuten vaikka se lukkosulo on siellä hansikaslokerossa... Riemulla ei ollut rajoja, kun sain autosta puhelimeni ja laukkuni ylipäänsä.

Ajoin rakkaan pienen Pögöttini siis Ampille halliin, jota nyt sitten rupeavat tutkimaan, että mikä sitä oikein riivaa. Kaikki ovet ja akkunat jätettiin auki, ettei pääse uusi vahinko käymään. Mutta kotona olimma neljän aikaan, meni koko päivä vähän mönkään. Mutta kenellekään muullehan ei näiden autojen kanssa tapahdu mitään näin mystistä kuin allekirjoittaneelle. On sen verran tuoreessa muistissa se Oulun reissu, kun räjähti se takaikkuna yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa....