Pouta maastossa

Nyt oltiin taas täsmällisiä. Maastossa Ritan ja Skipin kanssa tasan tunti ja kymmenen minuuttia. Pouta oli mennessä Skipin vauhdissa täysin, tullessa vähän innostui, mutta polkuosuus käveltiin Skipin perässä aika hyvin. Hyvä Pouta!

Ravi- ja laukkapätkiä otettiin ja yhdellä laukkaosuudella Pouta veti sarjan ilopukkeja. Meinasin lentää kun leppäkeihäs, mutta sain sitten lopuksi ponin taas lapaseen. Liekö kevättä rinnassa, kun niin innostui loikkimaan :)

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä. Otin varusteet pois ja talutin kentälle. Päästin irti, jotta saa piehtaroida irtokarvat hankeen. No eihän se Pouta tietenkään halunnut piehtaroida. Aurinko lämmitti jo ihan kunnolla ja nautiskeltiin auringon paisteesta sitten kentällä. Tallilla vielä harjattiin karvoja suoriksi ja laitettiin ohut loimi.

Pouta jumitti tallin ovelle, olisi halunnut jäädä sisälle. Omituinen hevonen. Ulkona sitten heti kuitenkin piehtaroi ihan kunnolla. Tarhassa Vallu ja Usva piti päiväunihetkeä lekotellen makuulla heinäkasassa, Tuisku luonnollisesti vahtivuorossa :) Niin ja Tuisku näyttää olevan entisellään, ei eilinen ratsastus näytä tehneen mitään. Aamulla ulostautui tallin ovelta tarhaan kiitolaukalla, joten uskaltaako jo sanoa, että aletaan jo kohta olla taas terveenkirjoissa??

Ratsastuksen jälkeen käytiin Ossin kanssa lumikengillä tekemässä metsään uusi reitti (lapsia varten). Mukana meillä oli Peetu ja Valma. Peetu upposi, mutta Valma pienenä kipsutteli vaan hangen kantaessa. Mukavaa oli! Kohta lähdetään Tatun Sonjan synttäreille.

Tuisku maastossa, lammasjuttuja

Näissä tunnelmissa alkoi Tuiskun puunaus. Tänä talvena sillä ei ole edes kovin pörröinen turkki, mutta siitä lähtee tallin hevosista kaikkein eniten karvaa.

Päätin ottaa riskin ja kokeilla maastoilua Tuiskun kanssa. Seuraksi mukaan lähti Jenni ja Skipi.

Ihan koko matka käveltiin ja aikaa meni minuutilleen tasan tunti. Vähän oli Tuisku lenkin jälkeen hikinen, mutta oikein reippaasti käveli lähes koko lenkin. Mennessä piti vaan kaikki polulla olevat läjät haistella mitä löytyi :) Tallilla tehtiin yli-innokkaan Tuiskun kera leipävenytyksiä ja Tuiskusta oli silmin nähden ihanaa päästä tuulettumaan. Jospa tämä tästä, ainakaan tästä lenkistä ei vielä tullut mitään oireita...

**********

Aamulla siirrettiin pikku-uuhet isojen uuhien kanssa samaan asumukseen. Aikamoinen souvi, mutta onnistui helpommin kuin aiemmin se punnitukseen siirto. Nyt olisi se paimentava paimenkoira ollut taas asiaa. Muutamalta vähän jo sorkkia lyhenettiin, kun mahdottomat sukset alkaa olla. Huhtikuun aikana tulee Aadam taas keritsemään, joten silloin tehdään taas puolivuosittainen sorkkien hoito-operaatio.

Pouta valmennuksessa ja päivän tunnelmia

Iltamyöhään ratsittiin Poudan kanssa Virpin tykö. Täytyy sanoa, että enpä muista milloin (lähes) kaikki olisi mennyt niin nappiin kuin tänään. Kerettiin jo valmiiksi vähän verkata, joten päästiin välittömästi hommiin. Ympyrällä tehtiin myötä- ja vasta-asetuksia, avo- ja sulkutaivutuksia. Ne meni todella hyvin! Laukannostot oli vähän ongelmallisia, mutta muutamat onnistui ihan hyvin. Lopuksi vielä taivuttelua yms. Jäi aivan superhyvä mieli. Itsellä vasurin kanssa ongelmaa, mutta muuten tänään hevonen tuntui notkealle ja muutenkin Poudan korvat olivat kuin antennit ja yhteistyö pelasi! Mahtavaa!!! :)

Aamulla oli mitä mainioin auringon valo. Seuraavat siis allekirjoittaneen otoksia, tallimiehen ottamina ne olisivat tod.näk. olleet vielä parempia. Mutta näin normiminulta aika kivoja, ottaen huomioon, että osaan kameraa käyttää sen verran, että A) osaan laittaa siihen virrat ja B) osaan painaa kuvanottonappia + C) osaan purkaa muuten kuvat koneelle :)

Elma ja Esmeralda

Tämä on kylläkin sisältä, Pouta ja Usva. Huomatkaa Poudan uusi loimi, kiitos Marjolle :)

Pouta seistä jollottaa tarhassa. Mikä takkuturkki.

Rakas Tuisku.

Vallu nauttii auringosta piehtaroinnin merkeissä.

Kiihtelysvaara kello 23.25:

Meillä ihailtiin illalla revontulia. Sen jälkeen ilmestyi taivaalle iso hohtava keltainen kuu. Näky oli livenä aivan mahtava, sanoin kuvaamaton!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pouta kentällä

Itse "lämmittelin" Poudan ja sen jälkeen Marjon Sanni-tyttö ratsasti muutaman kiepan. Marjo sai siis tuplalämmitellyn hevosen alleen. Lähes tunnin Pouta kiersi kenttää ja täytyy nyt kentällä vähän mennäkin, kun perjantaina mennään ihan tunnilla pitkästä aikaa :)

Autojen ihmeellinen maailma

Olin aamun asioilla kaupungissa. Ajattelin käydä samalla NOPEASTI lasten kirpputorilla. No nopeasti siellä kävinkin, mutta kotiintulo viivästyi noin neljä tuntia! Yleensä en IKINÄ JÄTÄ PUHELINTA autoon, mutta nytpä se oli tietenkin jäänyt. Marssin ostosteni kanssa kirpputorilta ulos ja yritän avata kaukosäätimellä Pögötin ovet. Ei aukea, ei tapahdu mitään. Pögötissä on tasan yksi "vanhanaikainen" lukko, johon voi perinteisesti työntää avaimen sisään. Avain ei liiku mihinkään suuntaan... No eikun kirpputorille takaisin ja pyytämään, josko saisin soittaa heidän puhelimestaan. Pienehkön kielimuuriongelman jälkeen sain esitettyä asiani suomen ja englannin sekoituksella ja sain käteeni kännykän, jonka näyttötaulu venäjää!!!

No sain kun sainkin soitettua Tallimiehelle, joka sattui onneksi olemaan töissä kadun toisessa päässä, niin porhalsi pienellä kauppakassillaan paikalle. Mukana oli paristoja ja meisseleitä, koska kaiken logiikan mukaan on kaukosäätimen paristo sammahtunut. No siinä avaimessa oli tietenkin sellainen tähtipäinen mutteri, niin eikun takaisin Ampille (huomatkaa piilomainonta...) ja etsimään oikeanlaista meisseliä. No saatiin sitten vaihdettua paristo siihen läkkyrään ja takaisin kokeilemaan josko Pögötin ovet aukeaisi. Ei auennut. Takaisin Ampille.

Ampilla sitten soitto Laakkoselle (tätä puljua en nyt piilomainosta), jonne käskivät pikahuoltoon sen avaimen kanssa. No siinä vaiheessa tarvittiin lisäkuljetusta, niin pappa porhalsi autonkuljettajaksi. Siellä em. paikassa oli setä kauhuissaan, että eikö meillä ylipäätään ole siihen autoon kuin yksi avain, että nyt on sellainen tilanne, että uuden avaimen tilaamisessa menee ainakin viikko, miten aiotte pärjätä seuraavan viikon???? Mies kun se setä oli, niin en viitsinyt kertoa hänelle, että ollaan kyllä pärjätty lähes vuosi ilman sitä toista avainta. No järkytykseltään se setä sai sitten  testattua sellaisella pikahäkkyrällä, että se avain toimii. Seuraava kysymys olikin, että voitko ajaa sen auton tänne, niin saadaan purettua auton päässä se virhekoodi???? Niinkuin haloo???!!!! Jos en pääse autoon sisälle, niin aika hankala sillä on kieltämättä ajaa... Taisi siis olla jotain miehen logiikkaa... Selitin sitten uudelleen tilanteen ja alkoi mennä jakeluun, että ei se ajaminen nyt taida ihan onnistua. Oli jo tilaamassa hinausta, mutta otettiin siinä vaiheessa aikalisä.

Tällä välin oli kello jo aika paljon ja eläimet olleet vahtimatta kotona aika kauan. Kiitos Markulle eläinten tarkastuksesta :) Ja matka meillä taas jatkui Ampille. Sieltä kaapattiin mukaan korjaamonmies ja pullo jotain tököttiä siltä varalta, jos se onkin vaan jumissa se lukko... Ei auennut. Sen jälkeen otettiin puhelu vakuutusyhtiöön ja tarkastus, että tuossa koslassa on hinausvakuutus. Olihan siinä ja soitto Kaleville. Kyseinen hinausyritys on meidän autoja hinaillut erinäisin kerroin ja pieni hymyn kare Kalevin kasvoilta oli tälläkin kertaa luettavissa. No siinä vaiheessa oli kello niin paljon, että oli pakko lähteä kotiin. Pappa lupasi autonsa lainaan ja etsittiin Ampilta varakännykkä mukaan...

Kun oltiin jo melkein Pappa saatu kotiin, niin eikös Tallimies soita, että hänpä voikin jo lähteä töistä kotiin ja tulee hakemaan, että päästään kotiin samalla kertaa ja ihan yhdellä autolla. Juuri kun olimme Ilomantsintiellä, soittaa Kalevi, että hän on nyt täällä auton luona ja sai ovet auki!!!! Oltiin siinä vähän että häh, ei muutakun kauppakassi kohti Kuurnankatua. Ampilta hakemaan Pögötin avaimet ja vakuutusyhtiön vahinkoilmoitusnumero. Kalevi oli saanut oven aukin jollain ilmanpainehässäkällä... Ne välineet on jatkossa pidettävä vissiin käsilaukussa ja muistaa, että sitten jätä sitä käsilaukkuakaan sinne autoon, jos sieltä poistuu... Yleensähän kaikki tuikutarpeellinen, kuten vaikka se lukkosulo on siellä hansikaslokerossa... Riemulla ei ollut rajoja, kun sain autosta puhelimeni ja laukkuni ylipäänsä.

Ajoin rakkaan pienen Pögöttini siis Ampille halliin, jota nyt sitten rupeavat tutkimaan, että mikä sitä oikein riivaa. Kaikki ovet ja akkunat jätettiin auki, ettei pääse uusi vahinko käymään. Mutta kotona olimma neljän aikaan, meni koko päivä vähän mönkään. Mutta kenellekään muullehan ei näiden autojen kanssa tapahdu mitään näin mystistä kuin allekirjoittaneelle. On sen verran tuoreessa muistissa se Oulun reissu, kun räjähti se takaikkuna yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa....

Isot liinakot ratsastuksessa

Eka oli Pouta, tallimies ilmoitti yllättäen päässeensä karkaamaan töistä aiemmin, joten ratsastusaikatauluni ennenaikaistui parilla tunnilla. Poudan kanssa heitettiin n.tunnin maasto. Käytiin vähän ottamassa laukkaa, mutta muutoin aika tavalla käveltiin. Oikein onnistunut lenkki. Ja täytyy mainita, että varmaan historian ensimmäisen kerran Pouta oli pihalla selkään noustessa lähes yhtä paikallaan kuin Tuisku. Tai oikeastaan onhan se paikallaan kun selkään nousee, mutta sitten alkaa se ärsyttävä steppaus. Onko siis luovuttamisen merkkejä havaittavissa vastarinnassa???

Tallille saavuttaessa oli vähän hikinen typy, tehtiin leipävenyttelyt ja laitettiin kolttu niskaan. Ei muutakun takaisin pihalle ja ensimmäisenä se vakio eli piehtarointi.

Tokana oli Tuisku. Ajattelin varovasti kokeilla mitä sanoo, jos vähän ratsastetaan. Harjattiin irtokarvaa lapiollinen ja muutenkin juteltiin niitä näitä. Tuisku sai luva heti kertoa, jos sitten tuntuisi ratsastus inhottavalle. Lähdettiin latopellolle päin, ihan siellä asti ei käyty, nyt otetaan tämä homma varman päälle. Tuisku käveli korvat ihan hörössä ja pysähtyi välillä kuuntelemaan metsän ääniä.

Joku ihmeen koppelo on käynyt tsippailemassa meidän ratsastuspolun reunoilla ja hauskoja siipien jälkiä oli potkin hankia. Lintujen pelkääjänä en tiedä mikä koppeloidi se semmoinen musta iso pelottava lintu on. Mietin siinä matkalla, että ne isot metsälinnuthan on ihan kaistoja näin kevään ja paritteluajan kynnyksellä, joten sellaiseen en toden totta halua tuolla metsässä törmätä.

Takaisin pihaan saapuessa Tuisku puhisi innosta ja tehtiin sitten normit leipävenytykset. Harjattiin vielä vähän lisää tallissa ja laitettiin nyt kuitenkin ohut loimi päälle. Tuisku pääsi takaisin ulos ja aloitti heti Usvan kanssa pureskelun.

PS. Ostin muuten yhtenä päivänä Usvalle omat pienet kuolaimet, vielä en ole niin pitkälle päässyt, että olisin niitä sovittanut. Mutta tuossahan nuo oottaa. Yksi päivä Jennin kanssa kokeiltiin sille kuolaimia suuhun ja hyvin otti. Että tuskinpa tulee tuottamaan ongelmaa...

Lumikenkäretkellä ja tonni täynnä

Tallimiehen kanssa lähdettiin kyläyhdistyksen järjestämälle lumikenkäretkelle Elovaaraan naapuripitäjään. Allekirjoittanut, eikä kyllä edellämainittukaan ei ole ikäkuunapäivänä kävellyt lumikengillä, mutta voin sanoa, että aivan huippua!

Elovaarassa oli mitä mahtavimmat maisemat ja pari tuntia samoiltiin umpimetsässä :)

Lopuksi paistettiin laavulla makkaraa ja juotiin termarista teetä. Mahtavaa, suosittelen kyllä ehdottomasti!

Ps. Tämä oli tuhannes blogimerkintä :)

Hiihtoratsastusta

Ossin kanssa aloitettiin hiihtoratsastuksella heti aamutuimaan. Pouta oli edelliskertaa hieman säpäkämpi, mutta rauhoittui sitten. Mentiin ravia hieman laiskasti, ettei vedä heti alkuun herneitä nenään :)

Laukkaa otettiin lopusta jo vähän vauhdikkaamminkin. Kerran Ossi lensi muksis maksis, mutta hienosti pysyy kyydissä! Lopusta jo Poutakin meni rauhallisesti. Hyvä alkulämmittely. Tosin meidän pikaratsastus sisälsi karkeasti sanottuna tänään alku- ja loppuverryttelyn, ei muuta ;-D

Muutamat väistöt otettiin kentällä ja paineltiin latopellolle päin loppukäynneille. Ei löydetty sitä pudonnutta kenkää, se on vissiin umpihangessa siellä ladon luona, jonne asti ei siis jaksettu kävellä. Nähtiin n.100m pihasta ilveksen jäljet, oli sen verran iso tassunjälki. Tai mistäs sen tietää vaikka olisi itse susihukka kipsutellut. Tallilla oli Poutakin vähän hikinen ja irtokarvaa joka puolella. Harjailtiin ja laitettiin vaan fleeceloimi, kun aurinko lämmitti niin mukavasti. Niin ja tehtiin tietysti leipävenytykset.

Tarhaan menin harjan kanssa ja ahkerimmin harjaukseen tarjoutui Usva. Tuiskusta lähtee karvaa aivan mielettömästi, sekä myös Skipistä. Vallu ei suostunut ulkona harjailuun laisinkaan. Poutaa piti vielä päästä rapsutella :)

Blogipimento

Nämä kouluviikot on jotenkin niin paljon työtä ja selviytymistä, että on pakko vaan yrittää selvitä hengissä. Blogin päivitys on tärkeiden asioiden tehtävälistan hyvinkin häntäpäässä... Vaikkakin, jos tänne haluaisin avautua kouluasioista, niin oli asiaa lähes romaanin verran. Voinen sanoa, että sosiaaliala on niin mielenkiintoista! Nautin näistä kouluviikoista aivan täysillä, koska uutta opitaan hurrrrrjasti ja päästään kokemaan erilaisia elämyksiä ja opettelemaan erilaisia asioita luovien menetelmien kautta. Näyttelijän lahjat siis kunniaan :)

Mutta tapahtuu täällä meilläkin. Hevoset eivät tosiaan tällä viikolla ole liikkuneet kuin karsina-tarha-karsina-väliä, mutta lohdutan itseäni ajatuksella isosta talvitarhasta ja niiden innosta leikkiä keskenään. Arkipäivien yllätyksen järjesti Usva keskiviikkoaamuna.

Keskiviikkona kun astelin tallille aamulla 05.45 ihmettelin oven aukaistuani, että onpa outoa kun vedenkantosaavit ovat nurin. Ensin laitoin valot "isolle puolelle", jossa oli tapahtunut kummia. Ovista oli päitset hujan hajan käytävällä, Poudan ovesta naulakko oli revitty irti, Iineksen vesiastia oli puuaidan yli kaadeltu, sekä kaunis pieni kakkaläjä koristi käytävää.

Mielessä vaan kävi, että Tuiskuhan se taas on ollut asialla.... Mutta tallin toisella puolella olikin Usva tuhonsa keskellä. Lampaiden aamuruoat oli levitelty ja sieltä oli oikein taitavasti syöty kaikki rypsit. Viksu tyttö, ilmeisimmin tullut emäntäänsä ;-D 

Tällä puolella ruokien sekoittelun lisäksi tuholistaan lisätään kaadetut leipälaatikot ja todennäköisesti lentänyt radio, sekä hajoitettu liukuovi. Hienosti on säppi paikoillaan, kuten kuvasta näkyy. Tosin se on nyt vääntynyt, mutta toimii edelleen. Muutoin oli jotenkin ihmeellisesti saanut koko oven irti pois paikoiltaan. Mikä varsan kuvatus! No eihän siinä ensi-ihmetyksen jälkeen muu auttanut, kun ulostaa hevoset ja jatkaa normaaleja aamutouhuja. Tallimies sitten korjasi tuhot ja elämä jatkui. Tosin sillä seurauksella, että Vallu pääsi takaisin omaan asuntoonsa, eli Tuiskun viereen ja Usva muutti Skipin ja Vallun entiseen karsinaan hieman järeämmän oven taakse. Skipihän on jo kotvasen asunut "rumassa ritiläkarsinassa", mutta näyttää viihtyvän siellä parhaiten. Joten toivotaan, että nämä karsinajärjestelyt nyt on ja pysyy... Huoh.

Toivotaan, että pääsen ratsastamaan edes kerran viikonlopun aikana. Alkaa tämä hevosenomistaminen muistuttaa lähinnä tällä hetkellä suurta vitsiä.

Tuiskun tulokset

Lihasrevähdyksellä mennään. Lepoa nyt vaan... ja tukit odottaa metsässä... Onneksi tuota lunta on niin paljon, että hyvinkin saatetaan vielä päästä niitä sieltä ajamaan. Toivossa on hyvä elää.

Hierontoja, Lelu-kutsuja...

Ollut loppuviikko aikamoista haipakkaa meillä. Tuisku ja Pouta saivat hierontaa loppuviikolla. Opiskelijoiden toimesta jälkimmäinen, Tuisku sitä vastoin toimi demohevosena. Tuisku toimi myös torstaiaamun demohevosena, kun pidettiin aamupäivä luokkivaljastusopetusta. Hienosti seisoi kaksi tuntia pakkasessa ja uskaltauduttiin ajamaan pihakiekkoa ympäri pienellä lavettireellä. Eikä ollut seuraavana aamuna edes kolmijalka, ihme. Tuiskulla taitaa olla jonkun sortin stressi joutilaisuudesta, kun ruvennut kiusantekijäksi ja kaatelee vesiastian päivän aikana monta kertaa... Mutta toivotaan, että alkaisi nyt pikkuhiljaa toeta. Ja ne verikokeen tulokset eivät tulleet loppuviikolla, toivotaan, että on huomenna ne näpeissä...

Eli hepat olleet hierontalomalla, paitsi Vallu, jota ei nyt sitten kuitenkaan hierottu, ja minun piti viikonlopun aikana hieroa, mutta aika vaan hurahti. Vallu toimi torstaiaamun sitä vastoin kengitysnäytöksen koekappaleena, hyvin jaksoi Vallukin olla kaksi tuntia kengityksessä, kun piti hitaasti edetä.

Mutta lasten kanssa ollaan siis viikonloppu touhuttu. Tänään meillä oli hurrrrjan lapsellinen iltapäivä, kun vietettiin hauskoja Leikkien -kutsuja. Kiitos taas Salakukon Eevalle :) Pitihän se ostoksia tehdä, Tatulle ja Otolle tilattiin synttärilahja, sekä Tallimies leikki kutsuilla varmaan eniten, niin testauksen jälkeen tilasi pojille Pingviini lelun, sekä lisätilauksena, jos vielä ennätettiin niin Chicken pelin. Itse tilasin tulevia työharjoitteluita silmällä pitäen lorupussin. Näitä leluja hommaa ihan mielellään, kun niillä voi leikkiä itsekin ;-D

Huomenna on kouluviikko, joten saa nähdä miten paljon liikahtaa hevoset, jos ollenkaan... On muutenkin monelle illalla jos jonkin näköistä kissanristijäistä... Huoh, kyllä ensi viikosta taas selvitään, pakkohan se on.

Aamun tunnelmia

Alkaa käydä Netan entinen karsina pieneksi. Tänään yritetään illalla siirtää Matti ja tytöt ulos, koska astutusaika sillä ryhmällä päättyy tänään. Kunhan saadaan se karsina tyhjennettyä ja kuivitettua puhtaalla, niin pääsee Iines Helvin ja Hilman kanssa vähän tilavampiin oloihin. On sitten vauvoillakin tilaa paremmin mellastaa :)

Seuraavaksi vuorossa teurastamokeikka...

Pouta ratsastuksessa ja karitsoiden punnitusta

Eläinlääkärin lähdön jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin vielä itseni ratsastamaan. Lampaiden kanssa telkkuaminen sai aamusta lihakset lähes maitohapoille, joten olikin sitten ratsastuksen jälkeen totaalisen väsy olo. Mutta uutta juttua kokeiltiin Poudan kanssa, nimittäin hiihtoratsastusta! Poutahan ei ole ikänään mitään perässään vetänyt, Tuisku on meidän luotto hiihtoratsu ollut. Ossi oli kotiutunut koulusta ja päätettiin nyt testata. Ossikin odottanut innolla milloin pääsee suksille, kun Tuiskusta ei ole ollut tähän hommaan sattuneesta syystä.

Pihalla Pouta oli ihan ihmeissään naruvirityksistä ja meinasi ottaa ritolat tallin pihalla. Otin sitten ohjat selän päälle takaisin ja menin ensin itse kyytiin. Sen jälkeen laskin narut takaisin maahan ja Ossi noukki pään käsiinsä. Vauhdikkaasti lähdettiin kohti kenttää ja pari ensimmäistä kierrosta meinasi Pouta todella lähteä lapasesta. Käveli kuitenkin ihan iisisti. 

Pouta rauhoittui aika äkkiä ja kentällä mentiin kaikki askellajit molempiin kierroksiin. Tuntui, että ihan innostui koko touhusta. Vielä otettiin pihakiekkoa ympäri. Ossista oli superkivaa ja niin olin kyllä minustakin! Suuniteltiin Ossin kanssa hiihtoratsastusretkeä maastoon metsätielle, jossa voisi ottaa vauhtia ihan kunnolla.... :) Pakko vähän fiilistellä menneitä aikoja lajin tiimoilta, käykäähän katsomassa kuvia: Tuiskun osallistumisesta em. lajin kisoihin 2008.

Ossin jäädessä pois kyydistä jatkettiin hommia Poudan kanssa vielä tovi kentällä. Pouta tuntui todella miellyttävälle ratsastaa. Mentiin avotaivutuksia ja tehtiin isolla ympyrällä vasta-asetuksia. Muutamat pohkeenväistöt myös. Lopuksi käppästiin latopellolle ja mennessä otettiin vähän hankilaukkaa. Harmiksemme toisen etusen kenkä tippui lenkille... Täytyy laittaa uutta, kunhan saan haettua uusia tilsakumeja kaupasta. Tallilla tehtiin sitten leipävenytyksiä ja laitettiin lämmintä kolttuva niskaan.

************

Illalla oli vuorossa Helvin ja Hilman punnitus ja korvamerkkien laitto. Helvi on huomattavasti isompi kuin Hilma, mutta eiköhän ne siitä tasoitu ajanoloon, toivotaan ainakin.

Nämä punnitusvaljaat ovat karitsoiden punnituksessa aivan  ehdottomat. Nopeat, kätevät ja edulliset :)

Hilma korviksilla.

Eläinlääkäri kylässä

Se oli taas se aika vuodesta, kun imetään verta ja hoidellaan legoja. Ensin otettiin käsittelyyn hevoset, Skipi sai hampaiden raspausta ja otettiin verikoetta, Vallu sai hammashuollon kera päiväkännin, Tuisku sai myös hammashuollon ja Tuiskusta otettiin myös laaja verenkuva, selvitellään nykyiset arvot ja katsotaan sanookin lihaksiston osalta jotain... Sekä Pouta sai hammashuollon. Ell tutki Tuiskun jalat ja niissä ei hänenkään mielestä ole mitään erikoista missään, hieman pientä lämpöä paisejalassa, mutta ei aristellut sitäkään vaikka pihdeillä koputteli ja puristeli. Epäilee hänkin, että siellä lihaksiston päässä on ongelmaa. Nyt seurataan ja jos ei kuukauteen ala toeta, niin sitten mennään klinikalle.

Tuisku käyttätyi hampaiden raspauksessa lähinnä siihen tapaan, että nautti koko hommasta, hullu hevonen. Pouta vähän teutaroi, mutta ihan hyvin onnistui. Vallu tosiaan ei sitten antanut raspata ilman rauhoitusta, mutta antoi tällä kertaa laittaa ne häkkyrät suuhun ihan kiltisti ja kokeilla kädellä, mutta itse raspia ei suostunut suuhun ottamaan. Usva säästyi vielä toistaiseksi hammashuollolta, sen aika on myöhemmin.

Hevosten jälkeen vuoroon lampakset. Verikokeet otettiin kaikista vähintään vuoden ikäisistä lampaista. Maedi-visna ja CAE on määrätty valvottaviksi eläintaudeiksi vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä (1346/1995). Nyt odotellaan tuloksia ja katsotaan nouseekin tilan status taas pykälän ylöspäin. Koska liityttiin ohjelmaan vasta vuosi sitten niin ollaan lähtötekijöissä eli status on 1. Status 3 on korkein ja sinne päästään aikaisintaan vuoden päästä, eli nyt odotellaan, että noustaisiin kakkoseen.

Verikokeiden otto oli ihan mielenkiintoinen tapahtumasarja. Ensin otettiin sisällä olevista ja sen jälkeen pömpelin asukkailta. Yllättävän hyvin se sujui, odotin pahempaa spektaakkelia. Ja varsinkin kun olin yksin lampaita pyydystymässä, eikä tallimies päässyt kaveriksi. Tosin viimeisenä Aava järjesti loikkaraivarin ja jopa minä toivoin kerrankin omaavaani vielä enemmän elopainoa, jotta en olisi lennellyt lampaan selästä... Verta saatin seitsemänteen putkeen loppujen lopuksi. Suonta ei meinannut löytyi millään ja sitten kun löytyi, niin koko lammas rimpuili niin paljon, että neula irtosi ja putki veti ilmaa täyteen. Eihän siinä auttanut kuin uusi putki ottaa joka kerta... No mutta vuoden päästä vasta sitten taas :)

Iineksen Helvi ja Hilma voivat mainiosti. Ne on aivan supersuloisia pieniä nappisilmiä! Ensimmäiset riehumiskohtauksetkin on jo nähty :) Tänään illalla otetaan 3vrk:n painot ja laitetaan tytöille korvikset. Yritän kameran ottaa mukaan, niin saataisiin siitä operaatiosta jonkun näköistä todistetta.

Iineksen tytöt

Niin ja unohtui mainita, että tänä vuonna karitsat nimetään H-kirjaimella. Iineksen tytöt ovat Helvi ja Hilma :)

Kaviohuoltoa ja kissatappelua

Niin aamutuimaan pakattiin teuraskuormaa ja saateltiin "pienet" kohti teurastamoa. Vaikka sen on tehnyt jo monta kertaa, niin yhtä haikea tunnelma on edelleen. Mutta näin se vaan menee ja näin se nyt kuuluu mennä.

Aamulla tuli kengittäjä paikalle ja koska tallimies on ollut hieman kiireinen, niin turvauduttiin nyt vieraaseen kengitysapuun. Tuiskulle laitettiin viimeksi unohtuneisiin etusiin tilsat ja näyttää paisekavion kasvu menevän nyt ok, jatkossa pystyy jo tallimies jatkamaan taas Tuiskun kengitystä. Nyt siis aikapulasta johtuen myös Pouta sai kengityksen. Usva pysyy ainakin ensimmäiseen kengänlaittoon saakka Antin hoteissa. Usva käyttäytyi aivan moiteettomasti! Seisoi pesupaikalla kahden puolen kiinni kuin mallioppilas konsanaan. Mahtavaa Usva!!! :)

Myöhästyin kaikesta tästä häslingistä johtuen aamun ensimmäiseltä verkkoluennolta, mutta nyt sitten päivä jatkuu neljään asti AC:n merkeissä. Illalla mennään Valman kanssa eläinlääkäriin Martinan luo ja tuikataan pikkulepakolle eka rokotus. Ettei asia unohdu, niin ollaan hoidettu ennakkoon mahdollisia rokotevauritoita homeopaattisella Thujalla. Tänään siitä taukoa ja huomenna vielä yksi annos. On se aikamoinen juttu, kun rokotetaan pientä eläintä tai ketään ylipäänsä.

Olenkin unohtanut mainita, että nyt se Mokka muuten saapui meille hoitoon viikonloppuna. Eilen Siiri laittoi viestiä, että onhan se Mokka käyttäytynyt kunnolla. Juu onhan se, eiliseen asti. Niillä on iän kaiken ollut meidän Leevi-kissan kanssa joku vihasuhde keskenään ja sen huipentuma koettiin tänä aamuna. Aivan kuin tyhjästä ne sai taas kohtauksen päällensä. Se tarkoittaa sitä, että Leevi huutaa kurkkusuorana ja Mokka ajaa takaa. No nyt sitten ensimmäisen kerran lähes neljään vuoteen, Leevillä vissiin käpähti hermot totaalisesti ja hyökkäsi Mokan kimppuun aivan sutena. 

Pahaksi onnekseni, mutta Mokan hyväksi onneksi, minä oli juuri siinä välissä VAIN KÄVELEMÄSSÄ KEITTIÖÖN, kun se iski päälle. Nimittäin Leevi. Hullu karjuva katti iski hampaat ja kynnet heilahtavaan käteeni, eikä Mokkaan. Verta tuli niin maanvietävästi. Onneksi Ossi oli vielä kotona ja auttoi verijälkien siivouksesssa. Äkkiä vessaan ja kättä veden alle. Kolme kivan näköistä jälkeä on nyt kädessä, huomatkaa siistit laastarit. Jyskyttävä kipu kädessä oli lähes infernaalinen! Mutta äkkiä sokeripillerivarastolle ja vähän Ledumia apuun... Aika nopesti rauhoittui tykytys ja kipu väheni. Että aika normi aamu meillä täällä. Ja kellohan on vasta 11.36.

Pouta töissä ja muita juttuja

Illan hämärtyessä alkoi Poudan treeni. Virpi kapusi selkään ja kauhulla odotin tuomiota pilatusta ja huonosti ratsastetusta hevosesta. Pouta meni siis oikein hienosti ja on oikein miellyttävä ratsastaa, hienoa :) Oikein oli notkea ja teki Virpin kanssa tyytyäväisenä lähes tunnin kentällä hommia. Paljon avo- ja sulkutaivutuksia, sekä laukannostoja. Ruvettiin pähkäilemään mahdollisesti kisoja (kuka lie aikookaan ratsastaa...) sekä kantakirjauksen mahdollisuutta. Se kuulostikin oikein hyvälle ajatuksella, olihan paikalla myös itse kasvattaja :) Laitetaan nämä suunnitelmat nyt sitten hautumaan ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi toteutettua :)

Aamu alkoi ankeissa tunnelmissa. Jostain kumman syystä viimeinenkin tipu oli heittänyt henkensä... En ymmärrä, sitä hoivasi vain omat kanaemot, jotka kantoivat sillä koko ajan ruokaa ja pitivät siipien suojassa lämpimässä. Eli meillä ei ole kanalassa yhtään tipua enää... :(

Aamupäivä sitä vastoin olikin hyvin mielenkiintoinen. Huomen aamulla on oltava kello 0800 lammaskuorma Polvijärvellä Liha-Aitan pihassa. Nyt olisi se lammaskoira ihan ollut paikallaan. Pikkupässit siirtyivät talliin suosiolla, ilman mitään ylimääräisiä kiemuroita. Johtunee varmaan siitä, että ne miespuolisia ja sen vuoksi hieman "yksioikoisempia". Mutta 11 pikku-uuhta sitten olikin aikamoinen souvi saadaan talliin. Jo niiden tarhasta kiinnisaaminen tai paremminkin ohjaaminen sieltä pois, oli aivan katasrofaalista! Ensinnäkään ne eivät uskaltaneet tulla portista ulos ja toisekseen kun tulivat, niin juoksivat lähes tunnin pitkin pihoja valtoimenaan. Vauhdista saatiin aina pari napattua kiinni. Mutta loppujen lopuksi, kaikki olivat lopulta tallissa.

Kaikki karitsat punnittiin ja siirrettiin sitten narun päässä vielä kasvamaan jääneet takaisin ulos. Kaikki pikkupässit (5kpl) lähtevät teuraaksi, sekä 4kpl pikku-uuhi ja yksi vanha uuhi. Yhteensä siis katras vähenee kymmenellä. Nyt on taas jouduttu myymään eioota, kun tuntuu, että karitsanlihat kerkeää mennä myymättä. Todella hienoa, koska tämä on sitä lähiruokaa parhaimmillaan :)

Tallissa oli sitten pari karsinaa varattuna ylimääräisesti lammasten takia, joten yövuoroon ulos joutuivat majoittumaan Tuisku ja Vallu. Vallu tyytyi kohtaaloon lunkisti, mutta Tuisku sitä vastoin järjesti kunnon protestin asian tiimoilta. Jalkansa kanssa veti kiitolaukkaa oman aikansa tarhassa ja huusi niin maan vietävästi. Mutta se on mies, muistakaa se. Hetken riehuttuaan tajusi sitten rauhoittua. Voi Tuisku, Tuisku.

Varaslähtö karitsointiin

Tiedättekö, että meillä karitsoidaan tänä vuonna ensimmäisen kerran heinäkuussa. Tai niin minäkin luulin. Menin 20.30 tekemään iltatöitä eli ottamaan hevosia sisälle ja syöttämään lampaita. Olin jo hoitanut pikku-uuhet ja pikkupässit, kun vesiastia kädessä marssin peltimömpeliin jossa asuu meidän JOUTILAAT uuhet. Järkytys tai hämmästys oli sanoin kuvaamaton, sillä oven aukaistuani edessä seisoo lammas kahden karitsan kanssa!! Mutta ei hätää, ne eivät ole siinneet itsestään vaan Iines on (äiti) kesänlopussa ennen meille tuloa ollut sillai.

Pakkasta on ulkona ihan kiitettävästi ja voin sanoa, että peltilampola ei ole lämmin. Mutta siellä kaksi virkeää pientä uuhikaritsaa napitti kauniilla silmillään. Ensimmäisenä paniikkipuhelu sisälle tallimiehelle, että juoksee pikapikaa auttamaan. Äkkiä Netan entiseen karsinaan ovi paikoilleen ja pohjalle iso kerros pehkua ja heinää syötäväksi. Sitten talutettiin pihan poikki talliin Iines narun päässä tallimiehellä ja kaksi karitsaa allekirjoittaneella kainalossa. Eihän tallikaan ole mikään kovin lämmin, mutta kuitenkin lämpimämpi kuin lampola. Ei vedä kovin paljoa ja ovet saa kiinni. Tarvittaessa voi lämpölampun tai vastaavan asentaa.

Tilanteen rauhoituttua puhelu Iineksen omistajalle, joka ei meinannut uskoa, kun en meinannut minäkään :) Mutta tapahtunut mikä tapahtunut, nyt eletään tämän kanssa. Iinekseltä tuli jälkeiset ja annettiin sen jälkeen kalsiumia ja vähän syömistä, kun näytti mamma vähän väsyneeltä. Kukapa ei, kun on juuri kaksoset pyöräyttänyt. Heti vähän tokeni äitilammas tankkausesta. Sitten utareiden tarkastus, että maitoa tulee ja onneksi tulee. Kun eihän tästä ole mitään tiedetty, niin kukaan osannut ruveta ruokkimaankaan tulevaa imetystä silmällä pitäen. Iines tuli syksyllä meille sen verran myöhään, ettei keretty sitä keritä, niin ei ole kukaan huomannut, että sillä voisi olla vähän maha kasvanut... 

Jos joku haluaa itselleen äidin ja kaksi tyttöä, niin uutta kotia ovat vailla. Tosin meille jäävät jos ei ihanaa sijoituspaikkaa löydy. Pistäkää sana kiertämään, nyt pääsisi hoitelemaan ihania karitsoita! :)

Surua ja maastoilua...

Kanat on hirviöitä toinen toisilleen. Löytyi toinen kuollut tipu, ne hullut "toiset" kanat ovat nokkineet pikkutiput kuoliaaksi. Sikoja. Häkkiin sai enää jäädä mammat ja yksi pikkutipu. Muut heitin tallin puolelle. Täytyy huomenna ruveta kirvesmiehilöimään tipulle ja mammoille oma nurkkaus. Aivan järkyttävää! Voi niitä pikkutipuja raukkoja... :( Jännä kun ennen ovat olleet tipuista huolimatta sulassa sovussa, mutta ei enää tätä nykyä...

**************
Noh, Poudan kanssa oltiin maastossa. Kiitos Siirille ja Vallulle seurasta. Reilusti yli tunnin maasto, melkein puolitoista tuntia käveltiin yhtä pätkää lukuunottamatta ja hepat oli kyllä siitä huolimatta hikisiä tallilla. Jopa Vallu hyytyi Poudan kävelytahdissa kotiin päin, mikä on jo suoranainen ihme :)

Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja harjailtiin hikiset karvat suoremmiksi. Laitettiin parit kerrokset loimia ja eikun hepot pihalle. Pakkasta oli kuitenkin yli kymmen astetta auringon paisteesta huolimatta. Huomenna on Poudan "tuomion päivä", kun Virpi kapuaa ratsaille...

Suru-uutinen

Yksi tipu on kuollut. Kävin neljän aikaan kanalassa ja siellä kaikki kolme piipitti, yksi enempi kuin muut ja oli muutenkin vähän omituinen. Kuuden aikaan kun menin uudelleen, niin oli pikkutipunen kuolleena ja oli ollut jo jonkin aikaa, kun ihan kylmä... Ei mitään ulkoisia merkkejä, että olisi muut kanat nokkineet tai mitään... Voi, voi... Onpa surullista :(

Naisten hommat?

Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota.

Äiti sanoi: 'Minua väsyttää ja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan'.

Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin. Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti pakastimesta sulamaan lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian. Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin palat laatikkoon, kattoi pöytään lusikat ja mukit aamiaista varten ja latasi kahvinkeittimen valmiiksi. Sitten hän laittoi keittiön puhelimen lataukseen ja pani puhelinmuistion oikealle paikalleen. Hän kasteli kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan.

Hän haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle. Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin ja sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat käsilaukkuunsa.

Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1-puhdistusmaidolla, levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja viilasi kyntensä. Isä huusi olohuoneesta: 'Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?'
'Olen menossa', hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan ulos, tarkasti että ovet olivat lukossa ja pihavalo syttyi. Hän kurkisti vielä lasten huoneisiin, sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen ja television, ripusti lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi likaiset sukat, sekä kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa, joka vielä valvoi koulutehtäviään tehden.

Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa. Hän kävi makuulle ja lausui iltarukouksensa.

Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen - menevänsä nukkumaan. Ja meni.

Hyvää naistenpäivää ihanat naiset!

Isot liinakot maastossa

Eka oli Tuisku vuorossa. En tiedä miten sen sanoisi, mutta ei se nyt onnu sitä jalkaa, mutta ei se kyllä ihan normaalistikaan kävele... Latopellolla ja takaisin oli meidän ratsastus. Mutta pääasia, että yhdessä tehtiin ja hoidettiin. Tuiskulla on ainakin karvanlähtö alkanut, joten nautti kun raapusteltiin irtokarvoja. Kuvassakin koko lattia täynnä karvaa ja jäätä...

Metsässä oli taas aika ihanaa, tosin luntahan on aivan mielettömän paljon. Huomasin, myös, että vatsalihakset on aivan superkipeät, joten tälläinen kevyt ratsastelu oli ihan paikallaan sairastelun jälkeen. Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja muutenkin syynättiin lihaksia läpi. Voi Tuisku, todella mysteeristä kyllä on...

*************

Seuraavana oli vuorossa Pouta. Tuli ihan itse portilla kainaloon, joten kun Tuiskun päitset roikkui kädessä valmiiksi, niin extempore sitten lähdettiin "vähän maastoon". Mikä lie, kun Poudan kanssa päätetään, että nyt mennään "kevyesti", niin sellaisista reissuista tulee aivan älyttömiä hikilenkkejä. Kuten myös kävi tälläkin kertaa, melkein. Ja, koska "päätettiin", että on kevyt lenkki, niin ajattelin (tai siis todennäköisesti en ajatellut), että mennään ilman satulaa! Voin sanoa, että olipa lämmin ja toiseksi, että kuin olisi istunut penkillä (ei tuolilla) kulkuneuvon leveydestä johtuen. Jotenkin kaponen Tuisku ennen Poutaa kummasti vielä tuota mielikuvaa levensi :) No mutta, siis ensin mentiin latopellolle päin ja pysyin kun pysyinkin selässä. 

Mutta sitten taas jostakin päähän pälkähti kuningasidea mennä savottalenkki läpi. Lunta oli tullut sen verran, että Pouta joutui vähän kahlaamaan. Itse savottalenkillähän ei ole lunta ja pohja metsässä on lähes täydellinen. Mutta kaikkein jännittävin osuus koettiin ratsastuskentän ja talvitarhan välissä olevalla pätkällä. Pouta teki 30 metriä kirjaimellisesti töitä mahaansa myöten. Omat jalkapohjat kahlasivat hangessa ja Pouta oli välillä nokallaan hangessa. Kenttää auratessa kun lumi lentää suoraan tähän tarhojen väliin, niin sitä oli nyt sitten viime kerran siunaantunut siihen ihan kiitettävästi. Ja jännintä tässä oli se, että eihän meillä ollut satulaa, josta olisi esim voinut ottaa kiinni...

Ensimmäistä kertaa kohtasin Poudassa raudan lujan päättäväisyyden! Pouta päätti, että nyt mennään ja sitten mentiin. Näytti varmaan koomiselta se joka sen näki, mutta Pouta loikki kuin jänis. Itse pompin siellä varmaan metrin korkeuteen. Muut hevoset kerääntyivät tarhan puolelle katsomaan outoa ilmestystä, Tuisku ainakin näytti hätääntyneeltä, että mitä ne naiset siellä oikeaa touhuaa... :) No mutta hengissä selvittiin. Pouta puuskutti kuin viimeistä päivää ja päätettiin pihalla vielä vähän kävellä. Tehtiin sitten leipävenytyksiä ja huomattiin kahluun tiimellyksessä syntynyt haava.

Tallilla sitten putsattiin haava ja laitettiin loimi niskaan, Pouta meni vielä pihalle. Että sellainen kevyt pikkumaasto tällä kertaa ;-D

************

Ja kanalassa nämä ihanat pikkutiput kasvaa ihan silmissä. Pikkutipuset on aika päättäväisiä, eikä siinä kanaemolla auta kun kantaa evästä vaan eteen kun nälkä yllättää. Kaksi kanaemoa siis hoitaa näitä pienokaisia, tosin toinen hautoo vielä, mutta kun pesään tulevat nukkumaan, niin hirmuinen hyysääminen alkaa. Toisen mamman ensisijaisempi tehtävä on toimia pikkutipujen kaitsijana. Pitää niitä pesän ulkopuolella siipien suojassa ja huolehtii, että pikkuiset löytää sopivaa ruokaa. Nyt on syötetty pehmeää leipää, kaurapuuroa, pannukakkua, salaattia ja perunaa. Kanalassa on välillä aivan mahdoton tsirputus!

Ruokailua

Ensin ruokaillaan emon valvovan silmän alla. Keitetty peruna on aika hyvää.

Sen jälkeen voi sukeltaa takaisin äiskän lämpimän siiven sisään :)

Se miksi emokana kyyhöttää koko ajan paikallaan, johtuu siitä, että siiven alla on toinen pienokainen nukkumassa :)

Kolmas!

No nyt niitä kuorituu! Tallimies oli nähnyt kolmannen kuoriutumassa aamutuimaan! Eilen saatiin lämpölamppu paikoilleen. Kiitos Samille "korjauksesta" :) Nyt ei loista enää ilotalo vaan lempeä kirkas valo, juuri pienille tipuille sopiva :) Kerkeävät kyllä sitten isompana niihin ilotalopuuhiin mukaan... ;D

Niitä on kaksi!

Hyvänen aika, kanalassa on jo kaksi tipua!!! :)

Tipu!!!!

Mamman siiven suojassa on lämmin ja turvallinen olo :)

Meillä asuu tipu! Uskomatonta, mutta totta. Vihdoin ja viimein hautominen onnistui. Tosin, siellä vielä köllöttelee parikymmentä munaa parin mamman siipien suojissa, joten odotellaan saadaanko porukkaa lisää kanalaan :)

Allekirjoittanut on potenut tässä vatsatautia ja tosi korkeaa kuumetta perjantaiaamusta lähtien, mutta tänään eka päivä, että jaksaa ruveta taas elämä hymyilemään. Ja mikäpäs paras tapa aloittaa päivä, kun ihastella elämän uutta alkua :) Ja tänä tipupäivänähän sanoi meidän kanalan ilotalovalo lämpölamppu itsenä irti. Mutta kun kokeilin kädellä, niin sillä tipulla on aivan superlämmin siellä emojen siipien suojissa. Ja koska tallimies oli löytänyt tipun tänä aamuna hortoilemasta jo pitkin kanalaa, niin saa sitten nimetä sen, kunhan joskus tiedetään onko se kana vai kukko.