Rekiajelulla

Tallimies sai karsittua sitä puunajoreittiä ja pakko oli päästä tänään vihdoin ja viimein ajamaan sitä, joskin pimeässä, mutta sehän ei tunnelmaa latistanut, päinvastoin. Saatiin Pappa vierailulle, joten päästiin tallimiehen kanssa kahdestaan (kolmestaan, jos ruskea otus lasketaan mukaan) ajelemaan. Onneksi lähti mukaan, koska reki upposi lumeen kiitettävästi ja tuosta lavettireestä on se toinen aisan tappi tai mikä lie liian lyhyt, niin puottaa aina aisan irti, jos on lunta liikaa. Oikea aisa tippui varmaan kymmenen kertaa irti ja loppumatkan tallimies sitten piteli sitä kädellä paikoillaan.

Oheisessa kuvassa allekirjoittanut "ratissa", Mokka-salamatkustaja kainalossa ja tallimies siis kyydin otossa. Kyllä siellä keulilla hevonen näkyy, jos tarkkaan tihrustaa.

Rekiongelman takia kierrettiin metsälenkki kerran, joka on ihan loistava. Sen jälkeen kierrettiin vielä iso pelto ja riitti tälle erää ajelu. Tuisku osaa pihalla seistä paikoillaan luokki etujalkaan nojaten, kun otan aisat reestä irti ja vien ne reen päälle, fiksu heppa. Tallissa sitten ei ollut siitä fiksuudesta tietoakaan, ja johtunee taas siitä syystä, että se ei ole naispuolen edustaja.

Olen yrittänyt ja huom, painotan sanaa yrittänyt opettaa Tuiskulle miten seisottaisiin pesupaikalla irti. Mutta Tuisku on ehkä maailman uteliain olento, niin se voi olla että se ei ikinä malta seistä tutkimatta paikkoja. Pihalta se kävelee ja käveli tänäänkin talliin ihan irti. Jätettiin reki suoraan ladon ovelle, joten joutui nyt kävelemään irti vähän pidemmän matkan. Mutta pesupaikalla sen on joka kerta vaa'an päällä olevat sankot haisteltava ja pudotettava alas, sekä ikkunalla olevat tallimiehen takomat kengät. Jotenkin ihan vakiojuttu, vaikka karjun ovenpielessä pää punasena.

Sain sen kuitenkin käännettyä pesupaikalle "oikeinpäin" ihan vaan juttelun avulla. Menikin tosi hienosti ja sain purettua ja loimitettua. Harjoiteltiin myös tassun antamista, joka onnistui ihan loistavasti. Antaa nyt hienosti molempaa etutassua, kun vaan pyytää. Onkin koko tassunantamisjuttu ollut tässä unohduksissa.

 

Tuisku mussutteli jotain kauroja pesupaikan lattialta, hyi olkoonsa, kuten siis kuvassa näkyy. Kun olin saanut loimen niskaan rupesin pyytämään sitä ulospäin. No siinä vaiheessa Tuisku otti suunnan toiselle puolella tallia ja paineli omaan karsinaan, mikä dorka. Sieltä sitten käveli pokilla rehusäkeille ja söi palan paperia ja rikkoi lampaiden rehusäkin, tosi dorka, ohessa video todisteena. Siinä vaiheessa pulssi nousi ja talutin hevosen takaisin pesupaikalle. Sieltä sitten pidin nuhtelupuhuttelun ja kehtasi kääntää päänsä sivuun tyyliin, että pidä vaan akka saarnasi muualla ;-) Jotenkin niin tuttua, ihan kun olisi siis tapahtunut joskus aiemminkin... 

No kunnialla sitten sain otuksen irti vietyä sinne ulos. Tuisku pyysi anteeksi tarhan portilla nuolaisemalla pari kertaa selästä. Anteeksipyyntö hyväksyttiin ja taputin merkiksi takapuolella, kun sulavasti asteli tarhan portista sisään.

Ps. Tuisku kokee huomenna jälleennäkemisen. Anssi saapuu paikalle savottaan :)

Ja ps2. Olenkin unohtanut mainita, että Mokka on asustellut meillä jo toista viikkoa. Peetu kokee masennusta edelleen Vantun kuolemasta ja on ollut todella apaattinen. Onneksi Siiri suostui lainamaan meille Mokkista, joten on Peetullakin nyt kaveria. Koko koira ihan silmissä piristyi ja aikamoinen meno täällä välillä onkin. Mokka teki äsken ulkona penkan päältä lepakkoloikan kohti Peetua, mutta onneksi Peetu kerkesi alta, koska olisi muuten saanut selkäänsä lentävän labbiksen. Ja tosiaan Mokka oli reen kyydissä koko ajan kun ajettiin, hassu koira.