Mietittiin tallilla lenkiltä tulon jälkeen, että ollaanko oltu edes samalla maastolenkillä. Skipi oli aivan kuiva, Pouta hikinen korvia myöten. Aivan hirmuinen meno ja meininki koko reissun ajan. Pakkasta oli -15 astetta, talvinen pimeä ilta ja kuunsirppi valaisi meidän lenkkeilyä. Tosin kaikki meni vaan sumuna ohi, kun Pouta kiiti kuin höyryveturi. Laukattiin yksi ylämäki ja vähän ravattiin, muuten käveltiin, kierrettiin vaan iso soramonttu ympäri. Metsätiellä jouduttiin vähän kahlaamaan, mutta ikävät ihmiset olivat auranneet Saavapuron tien hietikolle...
Huomatkaa kuvassa Tuiskun ja Poudan yhteinen uusi loimi. En muista muistinko jo mainita, että ostin silloin yhtenä päivänä elämäni kalleimman loimen, hintaa en edes viitsi mainita, etten järkyty taas itsekin tekosiani. Mutta nätti se on, minun mielestä. Ja paksu.
Pouta pääsi vielä ulos ja lähdettiin Jennin kanssa lietsuun... Se vaatii jo oman postauksen tyystin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti