Pouta sai vihdoin ja viimein lopot jalkaan. Nyt on vaan totaalinen aikaongelma, saa nähdä kerkeääkö tällä viikolla ollenkaan liikuttamaan. Kurssin järjestelyt lasten kaitsinnan ohessa työllistää nyt hieman. Ja pääosassa on tällä viikolla Tuiskun liikutus. Tuisku sai eilen vapaata, oli vähän väsynyt ja voip olla että tänäänkin huilii. Ohessa kuva jonka unohdin viikonlopulta laittaa. Tuisku ja Anssi. Katsokaa nyt Tuiskun kaihoisaa ilmettä.
Meillä on edelleen vielä hiljaisuutta. Usva kaipaa vielä äitiään. Mietin aamulla tallissa, että ratkaisu tehtiin Mamman kohdalla järjen, ei tunteen äänellä. Jos olisimme tehneet lopetuspäätöksen tunteella, sitä päätöstä ei olisi tehty ikinä. Mutta järjen ääni vei tällä kertaa voiton. On niin tyhjä olo. Silmäni eivät ole tottuneet siihen vieläkään, että Netta ei ole laumassa. Nyt on poissa Mamma ja lauma on niin tyhjä. Katsellaan sitä hakee niitä puuttuvia, ennen kuin muistaa, että tässähän nämä ovat, tämä on se meidän lauma tällä hetkellä.
 |
| Usva ja Pouta. |
Tallissa ihan kuin kaikuisi. Tyhjä karsina on muistuttamassa siinä asunutta asukasta. Siinä ne ovat vierekkäin, tyhjänä Netan ja Mamman karsinat. Mutta viikonloppuna tila täyttää ilosta ja äänistä. Kurssi tulee hyvään aikaan, saamme muuta ajateltavaa. Vierailevia hevosia saapuu paikalle, on touhua ja tekemistä. Vähän ajan päästä talliin saapuu Matti, jolle annetaan muutama uuhi työnalle. Elämä jatkuu, vaikka välillä se kyllä potkii kovasti päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti