Tuiskun kanssa tosiaan käytiin ihan kahdestaan maastoilemassa pienellä soramontulla ja takaisin. Koko alkumatka käveltiin kiltisti. Ensimmäinen suora ravattiin ja "soramonttusuora" sitten laukattiin ihan kunnolla. Sama setti kotiinpäin tullessa. Tuisku on siitä huippu, että kun laukataan, niin se "kysyy" hiljentämällä aavistuksen vauhtia, että joko saa kävellä. Kun sillä sanoo, että vielä laukka, niin laukan tempo nousee taas asteen verran ja sitten mennään!
Tuisku jopa hikosi kaulasta vähän, sen verran saatiin jotain aikaan :) Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ihan urakalla ja harjailtiin viimeiset pölyt niskasta. Ihanaa oli viettää kaksistaan laatuaikaa oman ihanan ruunanrupsukan kanssa :):):)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti