20. elokuuta 2012

Pouta yllätti


Itse tämänpäiväisestä ratsastelusta Poudan kanssa ei niin ole mitään erikoista mainittavaa, mutta se mitä tapahtui ratsastuksen jälkeen on mainitsemisen arvoista! Pikaisesti siis mainitakseni, että kentällä otettiin laukkaharjoituksia, jotka meillä se heikoin kohta. Laukattiin yksinkertaisesti ympyrällä molempiin suuntiin pittttkääään, mitä tällä kunnolla nyt pystyy. Sen jälkeen otettiin muutama estehyppely ja siitäkös sotanorsu syttyi! Loppukäynnit tepasteltiin maastossa, Vande tottakai mukana.

Mutta loppukäynneiltä tullessa tallilla tapahtui. Tehtiin ne surullisen kuuluisat leipävenytykset selästä käsin ja eipä voi muuta todeta kuin, että onpa jäykkä hevonen.

Noh. Ajattelin sitten blogiin ottaa koristeeksi kuvan tästä kauniista omasta pienestä sotanorsustani ja muutaman kerran peruututin Poutaa, kun ei meinannut tajuta paikallaan seisomista yksin. No sitten kun hokasi jutun juonen, niin alkoi homma sujua. Tehtiin tallin pihalla irtikävelyharjoituksia tietenkin kaikki varusteet päällä ja ohjat kaulalla (ööö). Niin sitä käveltiin irti talliin ja sain jopa käännettyä Poudan pesupaikalla irti ja koskematta koko hevoseen. Tuiskuhan osaa tulla pihalta irti pesupaikalle, mutta Poudalta sitä en vielä ole osannut ihan odottaa.

Kuulostaa varmaan ihan supernaurettavalta, mutta meillä oli tälläinen tosi tärkeä hetki Poudan kanssa. Seuraavan tempauksen jälkeen sain varmuuden kaikkiin epäilyihini, etteikö Pouta ole minun hevonen; Pouta teki Tuiskut. Sain aivan mielettömän käsienpesun ja hoitamisen tältä mukavasti jo hoikistuneelta liinakkoneitoselta. Koettiin tärkeä hetki yhdessä ja tuntui mukavalle tämä meidän "lähentyminen". Aamu kun ei nyt alkanut mitenkään erityisen mukavasti Ansa-episodin vuoksi.

No mutta ei tältä hevoselta huumorintajua ainakaan puutu. Ja ihminenhän on tyhmä, kun ei tajua tiettyä juttua lopettaa ajoissa. Ajattelin, että kävellään nyt irti vielä tarhaankin, mutta se sitten osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Kuulin kavioiden kopsetta takanani ja itse innostuneena porhalsin pihattoon saakka. Kun käännyin katsomaan on Pouta hävinnyt. No löytyi sitten kyllä saman minuutin aikana syömästä Skipin karsinassa heiniä. Jos olis Pouta ruuna tietäisin mitä sanoa; voiko miehiltä nyt muuta odottaakaan??? Mutta koska kyseessä on saman lajin edustaja on parempi jättää kommentoimatta koko juttua.

I lav Pilvi-Pouta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti