Tuisku on omanlaatuinen. Kun yritetään mennä kentällä "kouluratsastusta" tarjoaa ruunarupsukkani peitsiä ja vaikka mitä askelkuvioita. Kun on estehyppelyiden aika, niin silloin mennään puhdasta ravia ja nostetaan laukatkin erihyvin :) Verkattiin ravilla ja väistöillä, sekä laukkaa otettiin isoilla ympyröillä. Hypättiin pieniä ristikoita 6m välillä ja yksi pystyeste mikä lie oli sitten keskellä kenttää. Ihan muutamat loikat vaan mentiin, kun on ollut tuo liikuttaminen viimeaikoina vähemmän säännöllistä. Niin ratsulla, kuin ratsastajallakin oli mukavaa! Vanttu tarkkaili reippailua kentän laidalla.
Haikein mielin kävimme vakiotrion kanssa metsässä kävelemässä ja kyynelten kanssa fiilistelin sitä, että Vanttu kulkee nyt viimeisiä kertoja meidän matkassa. Noin parinkilometrin lenkki tuli edestakaisin ja Vanttu oli jo loppumatkasta ihan väsynyt. En voi uskoa, että meidän hulivilikoirasta on tullut vanha ja enää on aikaa vain vähän...
Kuvassa Vanttu näyttää ihan villisialta, ihan kuin selässä olisi raitoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti