3. kesäkuuta 2015

Sisarukset maastossa ja lampaat laitumelle

Aloitetaan eilisestä. Saatiin vihdoin ja viimein lammasaita tehtyä. Toissa iltana loppui verkko kesken, tottakai ja sitä piti sitten eilen vielä hakea lisää. Vielä kun se toinen mökin reuhka lähtee tuosta pihalta, niin saadaan lammasaita viimeisteltyä. (Mökki on siis aitauksen sisässä) Tehtiin siihen kohtaa pieni viritys, että pääsivät mammat lapsineen ja mammat to be kunnon laitumelle. Hyvä, että malttoivat portilta siirtyä kun alkoi ruohon ahtaminen kitusiinsa. 

Samassa rytinässä Hemmo erotettiin joukosta ja laitettiin kyytiin, koska Hemmo ei jostain syystä ole tullut kantavaksi. Koska ei jaksettu yhden lampaksen takia traileria viritellä auton perään, otettiin meidän rotteloauto ja laitettiin Hemmo farmarin takakonttiin ;D Ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen kerta kun farkussa kuskataan lampaita. Mikä parasta, lampaalla on farmarin takakontissa koko matkan ajan mahdollisuus katsella vaihtuvia maisemia.

Hemmo osasi matkustaa hienosti, ei kakannut koko matkan aikana. Ainoastaan vaan pyöri ees sun taas. Jälleen näkeminen oli riemuisa ja koko kylän lauma juoksi iloisena Hemmoa vastaan.
Viimeinen työharjoittelu opiskeluiden suhteen loppuu perjantaina ja ikäihmiset muistivat meitä ihanilla lahjoilla harjoittelun päätteeksi. Ikävä jää mahtavaa porukkaa, ei voi kun olla kiitollinen, että saanut tutustua niin mahtvaviin ihmisiin ja tehdä yhdessä ikimuistoisia juttuja.
Tänään Maria tuli Poudalla ratsastamaa ja oltiinkin jo ennakkoon suunniteltu maastoilua. Iltapäivällä keli näytti tosi pahalta, kun myrkysi ihan kunnolla. Onneksi keli selkiytyi illaksi ja päästiin matkaan. Noin tunnin maasto kylälle ja takaisin. Tuisku oli maastossa myös ja oli välillä ylireipas ja välillä vaan löntysteli Poudan perässä. Koko matka käveltiin, mitä nyt Tuiskun kanssa otettiin pari kertaa ravilla etummainen kaksikko kiinni.
Myrsky oli pari isoa puuta  kaatanut keskelle polkua ja jouduttiin vähän kiertelemään niitä. Myös kotona oli sattunut tuhoja, joita Tallimies joutui siivoilemaan. Kylältä tultaessa huomasin, että myös pihan ladon taakse on kaatunut tosi iso kuusi, riittää vielä moottorisahalle töitä.

Kiitos Marialle vielä hevosten syöttelyavusta. Syöteltiin vihreää koko poppoolle. Laumasta on Täti poistumassa "kotilaitumille" todennäköisesti perjantaina ja kyllä jää ikävä! Tötterö on mitä ihanin ja säysein tapaus. Muutoin hevoslauma siirtynee viimeistään viikon vaihteessa laitumelle. Tänään laitettiin viimeinen kuivaheinäpaali tarhaan ja kun ovat sen mutustaneet, niin on kuivat heinät syötetty ja laidunkausi kutsuu. Paalin tuhoamisessa menee arviolta 4-5 päivää.
Niinhän siinä käy, kun lampaiden aita tehtiin heti talon yhdeltä sivustalta alkavaksi, että vetävät naamaansa ensimmäisenä kaikki pensaat. Noh, vähän kuiva käppyrähän se tuokin yrtti on, mutta tekee tosi kauniit kukat. Tosin ei ole harmainta hajuakaan, että mikä on nimeltään. 

Ratsastusretkellä löytyi metsätieltä lisää korvasieniä. Palattiin apajille vielä Tatun kanssa mönkijällä ja saatiin mummille kerättyä melkein puoli muovipussillista myrkkysieniä. Käytiin myös eri hakkuuaukeilla ja parissa salaisessa sienipaikassa etsimässä, mutta hortoilu ei tuottanut muualta tulosta.

2 kommenttia:

  1. Niin se aika saa siivet... justhan se kahden keikka tuotiin sinne ja nyt on jo yksi poistunut. Mutta jos minä tuon hänet sitten teille varsomaan.

    Iloinen oli jälleennäkeminen, pitkä taukohan tässä olikin, puoli vuotta?

    Nos sulla alkaa korvasienet pursuta 'korvistakin', minä yritän ottaa jostain aamuyön tunnista aikaa ja tulla noukkimaan liiat pois. Anna vaan koordinaatit niin minä hortoilen apajille. Voitte sitten tulla ratsain suorittamaan 'hae ämmä puskasta' -pelastustehtävää :D

    Pitää vilkaista tuota teidän puskaa jossain käänteessä, tiedä vaikka tunnistaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Tässähän voi ruveta sitten iloitsemaan varsomisesta ihan itsekin, kun jos Hän meinaa sen täällä pyöräyttää, heh!

      Valitettavasti korvasieniapajat ovat hyvin salaisin koordinaatein kätketty syvimpiin sieluni sopukoihin. Mutta ne voivat paljastua maastoratsastusreissulla, vink, vink. Oliko sarkastinen kommentti???

      Ystäväni Iida tiesi joskus kertoa mikä puska se on, mutten ennee muista, eikä hänkään muistanut kun kysäsin sitä uudelleen. Vai joko Iida muistat?

      Poista