Väliaikapäivitystä

On ollut taas nämä välipäivät kiiiiiirettä. Viimeinen harjoittelu päättyi ja jäi hyvä mieli, kaikille. Myös opinnäytetyö on edistynyt oikein odotetusti ja saatiin siitäkin perjantaina kiitosta. Tästä siis hyvä aloittaa "kesäloma". Tosin muutamat koulujutut toki menee kesälläkin, kuten opinnäytetyönteko, yksi irtokurssi, sekä tosi mielenkiintoisena teen "omalla ajalla" Satakunnan amk:n Green Care-opintoja. 

Mutta koulun lisäksi kotonakin tapahtuu. Hevosten laidun on valmis etuosan lankoja lukuunottamatta. Tolpat on paikallaan, sekä kiinnikkeet. On purettu "joutavat" pätkät ja nyt on hevosilla täysi vapaus olla metsässäkin. Isoja ojia ei aidattu, pidetään noita elikoita sen verran fiksuina, että osaavat olla kulkematta tai kulkea niiden yli jos siltä tuntuu.

Koko viikon ikävin asia oli tietenkin Tädin paluu oman kotipoikaystävän luokse. Romanssi Vallun kanssa kestikin puoli vuotta ja nopsaan meni tämä kevätkausi. On ollut ilo saada pitää meidän laumassa näin ihanaa hevosta. Yläkuvassa haikeat tunnelmat meillä. Meillä oli Töttiksen kanssa ennen emännän tuloa hyvin haikeat jäähyväiset. Töttis laittoi turvan kalterin välistä minun poskea vasten ja siinä sitten oltiin pitkä tovi ihan yhdessä. Meistä tuli Töttiksen kanssa rupattelukaverit, tarhassakin juteltiin aina ja Töttis sai rapsutuksia. Nyt toivotellaan antoisaa lomaa ihanalle hevoselle ja toivotetaan myös romanttista vierailua orhin luona ;D

 

Tässä kaiken lomassa sai karitsat aamulla myös oman kammarinsa. Muutama osasi jo ensimmäisellä syöttökerralla mennä sinne ruokailemaan. Edina on myrtyneenä vieressä, koska ei mahdu pienistä oviaukoista sisään. Edina on tullut äitiinsä Blondiin ja on myös erittäin  perso ruoalle (= väkirehulle). Margin edellisten vuosien karitsoiden aikaan jouduttiin pienentämään kammarin oviaukkoa hieman rumahkolla vinolaudalla, kun Margi pystyy tunkemaan itsensä pienistä raoista myös kammariin. Tosin mikään kaunokainen kyllä koko naruhökötys ei ole, mutta ruman ulkokuorensa ja rumien kiinnitysten suhteen se on helposti siirrettävä ja purettava malli. Siinä mielessä käyttäjäystävällinen monessa suhteessa.

Eilen päätin, kun katselin meidän niin kaunista sisääntuloa, että nyt loppui kitkeminen. Edelliset asukkaat, kiitos heille, ovat isolla työllä ja vaivalla tehneet hienoja kivirakennelmia, mutta unohtaneet pienen lisävarusteen nimittäin SUODATINKANKAAN!!! Jopa minulla, joka ei ymmärrä puutarhan hoidosta tai muustakaan piharakentamisesta tuon taivaallista on kyllä tiedossa, että suodatinkangas (tai mikä lie viralliselta nimeltään onkin) TULEE asentaa etenkin multapohjaiselle pohjalle.

Viisi vuotta kiukkua ja puhinaa on nyt takana, koska olen nyt aloittanut purkuoperaation. Se meneekin tässä jouhevasti muun tekemisen lomassa ja mikäs tässä kun tuli vielä talo täyteen extralapsiakin. Hulinaa ja ääntä riittää!

Nythän on sitten toki vähän kolo tuossa reunassa, mutta asiaa korjataan betonilla, jahka tässä kerkeää. Pääasiassa, että tuo voikukkaesiintymä häviää silmistä. Samalla pitää perata pensasrivi ja siivoilla muita kiveytyksiä. Raejuustopurkki on kuvassa kastematoja varten.

Miinuspuoli on tietenkin isot kiviröykkiöt, jotka nyt odottavat siirtäjää. Eli jos joku on kiviä vailla, niin tältä tontilta niitä löytyy. Muotoa ja mallia löytyy varmasti vaativampaankin makuun. Mutta nyt on yksi reunus siisti, jee. Vielä on käytävän keskikolmiot, sekä "pienehkö" epäämääräinen bläntti rappusten oikealla puolella. Ei ole puutarhan hoito mun juttu.