Karitsointi alkoi tiistaina noin klo 19. Ensimmäinen karitsa syntyi noin puoli tuntia siitä. Koko homma alkoi kolmisen päivää sitten kun Ellu karkasi laitumelta. Halusi mennä mömpeliin eli talvilampolaan. Noh, mikäs siinä, sinne pääsi. Ei halunnut tulla sieltä pois, joten ajattelin, että olkoon siellä kun karitsointi on niin lähellä, niin saa rauhassa olla. Kuopsutteli siellä kaksi kokonaista päivää pesää itselleen. Maanantaiaamuna aloitti "ponnistelemaan" ja oltiin varpaillaan 24/7. No mitäänhän ei tietenkään tapahtunut.
Nyt voikin sanoa, että ensimmäinen syntyi eilisillan puolella ja iso karitsa syntyikin. Karitsa tuli pää ja toinen etujalka edellä. Koska Elisabeth on vielä ensikertalainen synnytyspuuhissa, niin karitsan maailmaan tulo on hieman työläämpää kuin aiemmin karitsoineen. Niinpä sitten kätilöksi. Karitsan toinen etujalka oli niin tiukasti mahan alla, että mitään toivoa jalan suoristamisesta ei ollut. Niinpä vetoapua antaen saatiin vauva ulos yhteistuumin. Oli sen verran hurja kokemus itsellekin, että ihan tuntui, että olin itsekin pois tolaltani tapahtuman jälkeen.
Maailmaan syntyi todella kaunis musta uuhikaritsa, jolla on päässä iso valkoinen laikku. Tietenkään jostain syystä tietokone ei anna purkaa puhelimesta kuvia, joten en saa kuvaa tänne. Koska veljeni oli jo eilen täällä osallisena tähän synnytysepisodiin sai hän kunnian nimetä oman nimikkolampaansa ja karitsa sai nimen Kaisu. Ellu alkoi heti hoivata pientään ja tomera neiti olikin kun heti yritti jaloilleen ja kohti emon tissiä. Mitään huolta emon hoivataidoista tai karitsan selviytymisestä ei ollut.
Noh, huolia alkoi heti kolkutella, kun syntyi vielä "nestepusseja" ja luonnollisesti niiden perään syntyy yleensä (vähäisen kokemuksena mukaan) aina myös karitsa. No mitään ei kuulunut, ei edes jälkeisiä. Oli mennyt jo kaksi tuntia Kaisun syntymästä kun päätin soittaa neuvoa eläinlääkäriltä. Kesäeläinlääkäri ei tiennyt mitään karitsoinnista ja hänen mielestään on ihan ok, että jälkeisetkin voivat tulla vasta parin kolmen päivän päästä synnytyksestä! Not. Olen hieman eri mieltä asiasta. Hieman yli sadan kartisan synnytyksen seuranneena ja avustaneena tiedän, että näin ei ole ainakaan meillä IKINÄ tapahtunut. Päätin siis käyttää omaa maalaisjärkeäni. Hetken pohdittua päätin jälleen kerran turvautua homeopaattisiin.
Annoin Ellulle Arnicaa, jota annetaan meillä ylipäänsä aina karitsoinnissa kun karitsat ovat syntyneet ja jälkeiset ovat syntyneet. Se jouduttaa tarvittaessa myös synnytystä ja ilmeisesti tässä kävi juuri niin. Koska emo oli kuitenkin virkeä ja hoiti karitsaansa niin lähdettiin pienten kanssa sisälle puoli kymmenen aikaan. Niin ja Tallimies on Ossin kanssa työreissulla koko viikon Varkaudessa, joten pientä haasteen poikasta on suoriutua tästä pienten kanssa, yksin. Kävin vähän väliä tarkistamassa tilannetta, lähinnä, että emo ei ole heittänyt veiviään ja toimii järjissään vauvansa kanssa. Koska Ellu makoili rauhassa vauvansa kanssa päätin uskaltautua ennen puolta yötä hetkeksi nukkumaan. Kerkesin nukkua reilut puoli tuntia ja heräsin vähän yli kaksitoista ja päätin käydä lampolassa vaikka kello oli soimassa kahdelta.
Siellä Ellu makasi jalat suorana täysin kyljellään ja tietenkin kauhistuin, että nyt se on kuolleena. Laitoin valot ja rupesin ensimmäisenä katsomaan, että näkyykö missään mitään. Ellu oli juuri synnyttänyt toisen karitsan, joka luonnollisesti oli syntynyt kuolleena. Ellu nousi ylös ja vaikutti onneksi ihan virkeälle. Rupesi hoitelemaan Kaisua, kun nostin kuolleen karitsan pois. Olipa sekin iso ja kauniin näköinen :(
Kävin tässä kirjoituksen lomassa antamassa Ellulle kalsiumgeeliä kaiken varalta, kun on ollut aika koettelemus tämä synnytys. Nyt takapäästä roikkuu jälkeisten näköinen "klöntti" ja täytyy sitä jännätä vielä ennen kuin uskaltaa mennä takaisin nukkumaan. Mutta ihan käsittämätöntä, että synnytys jatkui niin monen tunnin tauon jälkeen. Muuta selitystä en keksi kuin korkeammat voimat ja arnican.
En ymmärrä miten on voinut tänä kesänä nämä karitsoinnit mennä näin päin honkia kaiken kaikkiaan. Margin nelosten karitsointi onnistui, mutta Kaarlo piti lopettaa. Blondi synnytti viitoset, joista kaksi oli kuolleena. Edina karitsoi kolmoset, joista viimeinen syntyi kuolleena ja nyt sitten tämä episodi. Huoh. Ei ymmärrä. Mutta sen tiedän, että täytyy vaan luottaa omaan tunteeseen siitä, että kaikki ei ole kohdillaan. Yritin eläinlääkärillekin sanoa, että kun omat hälytyskellot soi koko ajan, että kaikki ei ole kunnossa ja eihän ne olleetkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti