Pouta maastossa

Pitkästä aikaa päästiin ratsaille. Elämää täällä maalla hankaloittaapi kovasti tuo lumi. Jota meille on siunaantunut tänä talvena liiaksikin. Tallimies lähti työmatkalle ja meinattiin jäädä mottiin, onneksi naapurissa asuu avuliasta väkeä ja kävivät auraamassa meille reitin ulkomaailmaan. Tallimies ei ole suostunut opettamaan miten traktorilla lingotaan / aurataan, koska päätelmiensä mukaan menee kuulema isäntä vaihtoon, koska se on ainut traktorityö mitä en vielä osaa. Harmi vaan kun se saattaa olla joskus poikessa, niin koituu näitä ongelmiatilanteita. Se että meillä on lunta, tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä on kadoksissa hangissa kolme hiihtosauvaa. Pienimmät tallipojat ovat hukanneet ne ja ollaan kaiveltu hankia pitkin poikin, mutta tyystin ovat kadonneet. Ei voi mitään, joskus huolimattomuus kostautuu. Vaikeahan sitä on selittää noin kolmevuotiaalle, mutta minkäs teet.

Poudan kanssa päätettiin uhmata lunta ja mentiin maastoon. Suunta kävi kohti isoa soramonttua. Onneksemme tällä kertaa meille tarjoiltiin aurattua tietä. Heti meidän suopeltojen nurkalta melkein on metsätie aurattu, ovat käyneet isolla autolla hakemassa viimeiset puut sieltä pinoista, niin samalla tietysti ovat puhdistaneet enimmät lumet. Saavan tie oli kyllä luminen, mutta joku oli siellä ajanut traktorilla, niin oli hyvät renkaiden urat. Pouta oli kerrankin reipas ja painettiin muutama pätkä ihan kunnon laukkaa. Annoin sen mennä sitä vauhtia laukassa mitä halusi ja yhdellä pätkällä piti ihan harjasta tarrata, sen verran oli vauhdikasta. Hyytyi kyllä aina laukkapätkien jälkeen. Muutama suora ravia, mutta muuten käveltiin ja Pouta käveli reippaasti! Jes.

Tallilla oli hikisiä molemmat, laitoin Poudalla ihan kevyen loimituksen, kun on niin lämmin päivä. Pouta venyi aika hienosti venyttelyissä ja tarhassa taas jäi rapsuteltavaksi. Onkohan se nyt ihan totaalisesti seonnut??

Tässä kuvassa pitäisi olla Usva. Usva on sivulla, juuri tönäissyt puhelinta. Kuvassa näkyy Poudan jalat...

Langat saapuneet!

Kyllä on näitä odotettu, nimittäin omien lampaiden villasta kehrättyä lankaa! 

Upeat "luonnonvärit" nyt myynnissä; 

luonnonvalkoinen, ruskea, harmaa ja musta sukkalanka 180 tex x 3. 

Vyyhdit painavat n. 100 g, hinta 6,50 € / kpl.

Tytöt kentällä

Vihdoinkin pakkaset alkaa hellittää! Mikä onkaan ihanampaa kun hevostella kaikessa rauhassa. Lapset jaettu eteenpäin, täytynee muistaa hakea niitä huomenissa kotiinkin. Jos jaksaa ja muistaa :)

Ensin kentällä pääsi vuoroon Pouta. Maastoon en uskaltautunut, koska meidän pihaa oli käytetty parkkipaikkana, asialla ovat ilveksen metsästäjät. Ne isot kissahirmut joutaakin meidän pihapiirin ympäriltä pamauttaa hengiltä.

Siis, Pouta oli aika miellyttävä. Ensinnäkin tarhassa hirnui, kun kävin sen hakemassa. On varmaan joku kuun asento pyörähtänyt paikaltaan. Vielä se on tahmea, mutta tänään ensimmäistä kertaa oli jopa vähän "miellyttämisen haluinen". Haki nätisti muotoa ja oli suhteellisen kevyt kädellekin ratsastaa. Tehtiin lähinnä asetuksia ja yritettiin mennä kaula suorana, ilman mutkitteluita. Muutamia pieniä väistöjuttuja yritettiin myös säätää. Loppukäynnit yritettiin tehdä pellolla, mutta lunta oli Poudan mahaan asti ja tämä lumimäärä on saanut kaikki meidän suurella vaivalla tehdyt polut umpeen.

Niinpä käännyttiin takaisin tallille ja tehtiin loppuvenyttelyitä. Harjailtiin vielä ja laitettiin kolttu niskaan. Tarhassa taasen Pouta jäi portille ja rupesi nuolemaan käsiä. Ihana lempeä katse ja halu olla pää sylissä. Outoa, outoa on nyt hevosen käytös, joskin tämmöinen on toivottavaa, mutta ei millään lailla Poutamaista. Ja kiima sillä ei ole.

Usva pääsi sitten seuraavaksi. Pyysin Tallimiestä ottamaan muutaman kuvan nyt todistusaineistoksi, että meillä ohjasajetaan. Mutta tietysti kun kuvaaja on paikalla, niin Usva teki kaiken näköisiä temppuja, joita se ei ole aiemmin tehnyt. Hannele voi todistaa viime viikon lopun osalta.

Tänään piti leikkiä pään kanssa. Heilutella ja ravistella.

Ja toinen oli sitten paikallaan jököttäminen. Hieman on ilme yhteistyökyvytön.
Mentäskö vai eikö mentäs?

Onko pakko jos ei halua? -On.

Okei sitten, mennään vaan.

Usva, kohta 3 vee.

Late-lammas

Hän on täällä! Jo monta viikkoa odotettu. Pässi rahdattiin naapurin lammastilalta ihan äsken meille, nyt on talossa sitten kaksi pässiä; Matti (ruskea suomenlammas) ja Lauri "Late" (kainuunharmas). Täytyy ottaa parempia kuvia paremmalla kuvausvälineellä, pian.

Late pyysi jo rapsutuksia ja lunkisti rupesi heinän rouskuttamiseen. Vaikuttaa suhteellisen säyseältä kaverilta.

Täällä on koko viikon ollut yli -20 astetta pakkasta ja eilen aamulla oli -28 astetta. On siis jäänyt hevostelut syystä tekemättä. Hevoset on otettu parina iltana viiden maita sisälle, mutta muuten ovat ilman kolttuja ulkoilleet. Vallu on harrastanut kovasti lemmenlomalla suuteloita, joista tulikin yhtenä iltana Torpan emännältä kuvia. Täytyy nyt viikonloppuna käydä papparaista morjestamassa.

Huomenna pienet tallipojat ripotellaan yökyliin ja pidetään vähän "lapsilomaa". Käydään stand up keikalla ja rauhassa kuntosalilla. Ja toivottavasti myös Pouta saa liikuntaa....

Tytöt töissä, Vallu lomalle

Vallu lähtötunnelmissä. On puunattu ja suittu, hieman apea katse.

Eilen iltapäivällä Vallu lähti lemmenlomalle "Tädin" luokse. Oli kuin kotonaan ja aamusella olivat olleet jo kuin vanha aviopari konsanaan. Äsken kun kävimme viemässä Hanneleen kanssa kivennäistä oli Vallu sitä mieltä, että tullako vaiko eikö tulla portille. Sitten tuli ja vähän nuoleskeli kättä, mutta lähti seuralaisensa kanssa tarhaan. Pientä mielenosoitusta oli selvästi havaittavissa.

Siinä ne rakastavaiset sitten ovat. Vallun loman kesto on vielä kysymysmerkki, mutta eiköhän sekin aikanaan selviä.

Pienten hevosten parivaljakko ("varsast") ottivat tänä aamuna vähän vauhtia. Syyksi riitti lasten mäenlasku, kun kuului stigan ja potkurin jalasten suhina. Lietsosivat itsensä ihan kunnolla, mutta on varmasti päivän liikunta-annos hoidettu.

Hannele ystävällisesti ratsasti Poudan kentällä ja ihan ok oli tuntunut. Jospa se rinsessa siitä nyt pikkuhiljaa palaa takaisin entiselleen, toivottavasti myös entisiin hoikempiin mittoihin. Samalla ohjasajoin Usvan kentällä. Nyt oli sentäs todistaja paikalla ja päästiin kentälle ensimmäistä kertaa niin, että siellä oli seuraa. Sillä ei näytä Usvan näkövinkkelistä olevan merkitystä, hyvin toimii yksin ja näköjään myös seuralaisen kera. Nyt mentiin sitten vähän pidempään kuin viimeksi ja muutama mutka tuli matkassa, mutta muuten jo suhteellisen suoraan osataan kävellä. Pysähdykset onnistuivat mielestäni hyvin ja voltti jo puoliksi. Siitä se lähtee.

Usva ei osaa vieläkään syödä leipää kuolaimet suussa vaan sylkee kaiken suustaan. Tallilla annoin sitten porkkanan ja harjailtiinkin vähän. Tarhassa Usva yritti omaa pesutekniikkaansa ja tökki turvalla päästä ja niskasta. Hieman on reteät otteet, joten saapi olla tarkkana sen kanssa. On se ihana tehdä töitä hevosen kanssa joka tulee juoksujalkaa portille ja jää vielä palauttaessakin kyhnäämään kainaloon.

Eilen ajattelin laittaa Usvan koppiin, kun ollaan kesällä kerta kokeiltu ja pitäisi tässä kohtapuoliin sinne klinikalle lähteä. Ei näytä olevan ongelmaa, sinne kävellä lompsotteli sisään. Klinikalle lähtee mukaan Tuisku, joten Usva lastataan oikealle. Usva luottaa näköjään aika sokeasti ihmiseen, kun suostuu mihin tahansa toimenpiteisiin ja paikkoihin. Kopista ulostulo oli maanittelun takana, Usvan mielestä siellä oli ihan jees olla kyydissä ja piti kirjaimellisesti työntää se sieltä ulos. Jes!

Tallimies löysi netistä aika hauskat asusteet kanoille. Mietin vaan, että ei kyllä meidän kanaset antaisi pukea vaatteita päällensä. Mutta onhan se kanoilla huomattavasti turvallisempi liikenteessä, kun on näkyvyyttä!

High-visibility jackets keep chickens safe when crossing the road

Tuisku maastossa ja kakkajuttuja

Tuiskun kanssa käytiin kävelemässä ison soramontun ympäri. Puita on lumen ja pakkasen takia katkeillut metsässä todella paljon! Lähdettiin hämärän aikaan ja takaisin saavuttiin pilkkopimeällä, ei se haitannut ja voin kertoa mielenrauhaa helpottamaan, että ei nähty umpimetsässä kuin kahden jänön jäljet. Eli täällä ei ole vähään aikaan liikkunut mitään petoja ihan lähimain. Tunnelma lumisessa metsässä oli lumoava ja varmasti hoiti samalla pienen terapian ratsastajalle. Ratsastaja onkin ravannut lääkärissä ja nyt on pois suljettu kilpirauhasen toimintahäiriö ja keliakia. Seuraava käynti onkin taas maanantaina... 

Mutta tallilla Tuiskun kanssa tehtiin porkkanavenytyksiä ja päätin, että ennen ei hommia jatketa, ennen kuin on hoidettu lihakset kuntoon. Tuisku on takapäästä aivan jumissa, minkä todisti venyttely-yritys, Tuisku yritti potkaista. Sillä on nyt joku kunnon hermopinne ainakin vasemman takajalan alueella. Laitoin vähän laseria pakaralihasten paikkeille. Selästä löytyi pehmeä möykky, se oli omituinen.

Tuisku sai nyt laseria ensimmäistä kertaa ja aluksi järjesti aika kohtauksen, että suostui ottamaan hoitoa vastaan. Kun hoksasi mistä on kyse lurpotti korvat ja suu maiskutteli. Aamulla vähän homeopaattista Arnicaa ja viikonloppuna toivottavasti lihashuoltoa.

Maanantaiaamuna laitoin postiin lantanäytteet ja vastaukset tulivat tänään postissa.

Kaikilla paitsi Vallulla, mukaan lukien Poudalla, ei ollut madotuksen tarvetta. Vallulla oli tulos 425 epg, joka tarkoittaa, että kohtalaisesti madonmunia. Mukana oli resepti Ivomecille. Täytyy het alkuviikosta hakea myrkky ja pruutata papalle kitusiin. Valluhan lähtee lauantaina sinne Hirnakan torpalle, joten on sitten haiku kun pappa ei ole kotona... Näillä mennään taas hetkinen.

Usva ohjasajossa

Tarkoitus oli mennä Tuiskun kanssa ratsastamaan savottalenkin pohjia, mutta Tuisku ei osoittanut tarhassa minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä yhteisestä ajasta. Usva sen sijaan meinasi tulla aidan läpi, ihanaa että joku haluaa tehdä töitä!

Niinpä otin sitten Usvan. Laitettiin sama kevyt ohjasajovarustelu kuin viikonloppuna ja mietin, että olen taas yksin liikeenteessä, entäs jos varsan kanssa sattuu jotain. Usva meni vielä hienommim kuin viikonloppuna! Nyt tehtiin käännöksiäkin jo ihan vanhan tekijän malliin ja jopa muutama pysähdys onnistui. Käsittämätöntä. Ja kukaanhan ei ollut tätä taaskaan näkemässä...

Tallilla harjailtiin ja tehtiin taas venyttelyitä. Usva osaa aika hienosti, vaikka itse sanonkin :)

Ps. Vallu -papparainen lähtee Tädin luokse taas lemmenlomalle. Lähtöpäivä on lauantai, snif.

Pouta kentällä

Poudan kanssa jatkettiin varovaista liikuttelua. Ihan ok se kentällä taapersi, oli vähän laiska. Nyt otettiin jo vähän laukkaakin. Kyllä tässä tuntuu siltä, että Tuiskun lisäksi talossa on toinen toipilas. Ei se Pouta ihan kunnossa ole ollut. Isoja kuvioita edelleen, aikaa käytettiin about 30 min. Täytyy myös neitokaisen päätä säästää, kun tuppaa ottamaan stressiä helposti liian kovasta tekemisestä. Ennen loppukäyntejä käytiin pellolla kahlaamassa noin viisi minuuttia, lunta on melkein mahaan asti ja sai pikku palleroponikulta tosissaan nostella pieniä kinttujaan. Mutta niin sitä vaan mentiin. Kentällä otettiin vielä loppuravit ja -käynnit.

Sisälle tullessa kello oli sen verran, että loimittelin Poudan ja jätin sisälle. Laittelin tallin kuntoon ja muut konimukset tulivat perästä sisälle. Nyt on kouluviikko, niin täytyy katsoa miten sitä jaksaa tällä viikolla hevostella. Pakkanenkin on ollut taas pari päivää -20 asteen hujakoissa ja ainakin huomisen jatkuu, ei hyvä. Se on jo vähän liikaa.

Tytöt töissä

Aamulla Pouta sai uuden hokkikengän pudonneen tilalle ja etupää kengitettiin kokonaan nyt tähän hätään. Takapää hoitunee lähiaikoina.

Ei kai se nyt auta kun vaan ruveta Poutaa liikuttelemaan ja seurata sitä. Yhden asian testasin tänään vielä. Kokeilin Poudalle sen entistä Kiefferin satulaa. Olen miettinyt, että voiko se nykyinen satula sitten kumminkin olla jotenkin epämukava, mutta Pouta ei aristele selkää laisinkaan (eihän se tarkoita, etteikö satula voisi olla epäsopiva). Hieman jo itsekin mietin, että olen joutunut viime aikoina korjailemaan omaakin asentoa kun ollaan ratsastettu. Niinpä sovittelin satuloita pesupaikalla ja hieman, ihan hieman kuin se nykyinen olisi vähän keikkunut selässä. Kieffer tuntui istuvan napakammin. Niinpä ajattelin kokeilla mennä "entisellä", nykyisellä Tuiskun satulalla. Pouta oli kentällä ihan ok, hieman tahmea, mutta kuunteli valppaana ja yritti kovasti. 

Kenttää kierrettiin about 20 minuuttia ja tehtiin isoja kuvioita. Täytyy vaan aloitella taas varovasti, ettei turhan innokkaasti ruveta huhkimaan. Lopuksi käytiin isolle soramontulle päin kävelemässä, mutta lunta oli sielläkin niin paljon, että käännyttiin puolessa matkassa takaisin. Tallilla Pouta olikin jo vähän hikinen, mutta ei pahasti. Harjailtiin ja purin Poudalle sydäntä, tässä on kaiken näköistä epätietoisuutta ilmassa. Poutahan ei yleensä ota samalla viisiin kontaktia ihmiseen (minuun) kuten Tuisku, joka oikeasti on vähän liiankin tuttavallinen huomion osoituksissaan. Poudalle omia murheita itkiessäni se rupesi nuolemaan kämmenselästä ja katsoi kauniilla silmillään. No sekös rupesi itkettämään! Jotain suurta meidän välillä siis tapahtui. Ihmisen ja hevosen välinen ystävyys on jotain ihmeellistä!

Pouta paketoitiin kunnon toppaloimeen ja vielä portilla Pouta jäi luokseni, jota se ei yleensä tee ikinä. Joko tämä on jotain täysin poikkeuksellista tai sitten en enää itsekään tiedä mistä on kyse.

********

Poudan jälkeen pääsi pahasti paitsiossa oleva Usva. Tallin tärkein hevonen (on mielestäni varsa!) ja seisoo melkein tyhjän panttina. Usvalle päivittelin, että mihin se kaikki kolme vuotta on hujahtanut ja nyt pitäisi ruveta oikeasti töihin! Niinpä harjailtiin ja varusteltiin Usva kevyesti ohjasajoa varten.

Meidän kevyt ohjasajovarustus on juoksutusvyö, suitset ja ohjat, sekä ohjasajoraippa. Usva pää oli kasvanut edellisestä kerrasta (josta on aivan liian pitkä aika!). Säädettiin pään vekottimet kuntoon ja lähdettiin kentälle. Koska tämä yksin varsan kanssa tahkoaminen on aiheuttanut pään vaivaa ja vaatii vähän pitkää pinnaa, asiat tuppaa tapahtumaan ilman apukäsiä hieman hitaammin. Tähän asti ohjasajot ovat sujuneet ympyrällä, mutta suoralla Usvan mielestä on vähintäänkin outoa kun ohjastaja siirtyy taakse. Kääntyminen ohjasavuilla on ollut haasteellista ilman taluttajaa, mutta tänään tuntui tämäkin menevän hyvin. 

Kukaanhan ei tietenkään nähnyt koko episodia, niinhän se tuppaa aina menemään. Ensin talutin pari kiekkoa kentällä, jotta Usva muistaisi, missä ylipäätään ollaan. Sen jälkeen siirryin taakse ohjaksiin ja muutaman kääntyilyn jälkeen Usva rupeasi kävelemään suoraan ja me oikeasti ohjasajoimme! Voi sitä riemun määrää, kiljuin ilosta ja Usva katseli taakseen, että mitä se akka siellä oikein huutaa. Usva pysähtyi hyvin kevyellä ohjasavulla, riitti lähes pelkkä äänikäsky. Sama koski liikkeelle lähtöä, ääniapu ja kevyt "puolipidäte" riitti. Kokemukset Mamman kanssa ohjasajosta ovat hyvät, koska se tiesi ratsastusta aloitellessa heti mitä ohjilla tehdään ja kuinka niihin pitää reagoida. Aion nyt Usvan saada kulkemaan tuossa ohjasajossa, muutoin en tuon pikku väkkärän selkään uskalla nousta... 

Koska koko ohjasajo onnistui muutamia pyörähdyksiä lukuunottamatta todella hyvin, jätettiin homma hyvin lyhyeen ja siirryttiin kehujen saattelemana takaisin tallille. Pakko oli antaa leipäpalanen, niin hieno oli pikkutamman "suoritus". Harjailtiin vielä ja ajattelin testata Usvalla miten venytellään. Aluksi vähän ihmetteli, mutta kun tajusi miten ihanalta se tuntuu, niin laski päänsä ja nosteli jo seuraavan puolen jalat valmiiksi. Tehtiin myös leipävenytykset ja ne näytti hoksaavan saman tien.  

Laboratoriovastaukset

Tässäpä nämä tulee, otetaan ensin Pouta.

Omat ajatukset: Mikä tätä hevosta riivaa??????? Kaikki tulokset ovat viitearvojen sisässä, pienet alitukset ovat vielä ok, ylitykset ei niinkään. Nyt on sitten poissuljettu suun ongelmat ja mahdolliset tulehdukselliset tilat. Ei kai tässä nyt muuta, kun hevonen töihin ja seurailla tilannetta. Lanta-analyysi on vielä tekemättä, se pitää selvittää seuraavaksi milloin ne voi lähettää. Tai sitten isken sille vaan matokuurin, mutta en haluaisi tehdä sitäkään tutkimatta, onko siihen tarvetta. Poutaa ei ole rokotettukaan nyt pariin vuoteen, koska alan jo epäillä niitäkin. Olen nähnyt niin paljon rokotevaurioita eläimillä, että jätän nyt rokottamatta kun ei tällä hetkellä edes käydä valmennuksissa saatika kisata. Jos loisongelmaa ei löydy ja tilanne ei rupea korjaantumaan käännyn homeopaatin puoleen. Nyt loppuu jo omakin tietämys.

Sitten Tuisku:

Omat ajatukset: Tuiskullakin arvot aika jees. Ainut mikä pistää silmään on kohonnut lihasarvo CK. Vielä ei hälyttävästi ja voi johtua siitäkin, että on ruvettu liikuttamaan ja välillä vähän liikaa rehkinyt, jolloin lihakset reagoivat siihen. Voi laskea tai nousta hyvin nopeastikin nämä arvot. Täytyy seurata Tuiskun oloa ja sekoitella nyt ehdottomasti Arnicaa. Mutta pitää kuitenkin olla tarkkana tämän kanssa, koska Tuiskulla ollut näitä lihasrevähtymiä aikaisemmin. Joillakin roduilla esim. työhevosroduilla voi osittain olla ominaistakin olla koholla CK arvot, mutta en usko että tässä siitä on kyse. Seurailuun. Onneksi otettiin kokeet Tuiskustakin.

Muutoin näkisin, että molemmille arvot kohdillaan. Natrium ja rauta-arvot sekä hematokriittiarvo näyttäisivät olevan kohdillaan. Eli uskoisin, että myös laadukkaalla Blockemel -kivennäisellä, oikeanlaisella suolalla ja jatkuvalla veden saannilla (myös ulkojuotto) on suuri merkitys hevosen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Eli tästä voidaan päätellä myös, että ruokinnan osalta asiat kunnossa, jes!

Raspaamista ja ratsastusta

Aamulla eläinlääkäriä odotellessa wannabe suokit pitivät vahtia kun siivosin Matin karsinaa. Vallu intoutui pusuttelemaan, ihana papparainen!

Aamupäivällä pihaan karautti eläinlääkäri. Toimenpiteet:

Tuisku: Raspaus ja laaja verenkuva. Raspaus meni hyvin, muutama ihmeellinen peruutus, olin pettynyt, koska tämän Tuisku yleensä hanskaa. Ell oli hieman myöhässä ja koska karsinat ovat päiväsaikaan ylimitoitettu Matin ollessa päivät Vallun karsinassa, joutui Tuisku odottamaan pesupaikalla tunnin. Ihmettelin miten se seisoi siinä siirtämättä edes jalkojen asentoa, kunnes tajusin, että se lämmitteli suoraan katossa killuvan lämmittimen alla. Sen vuoksi saa anteeksi parit askelkuviot raspauksen aikana. Hieman oli hammaspiikkejä. Niin ja verenoton aikana steppasi ees sun taas.

Usva: Homma hoidettiin ilman rauhoitusta. Hienosti meni alku, mutta sitten rupesi nuori neito hermostumaan. Hommaa jatketaan klinikalla, Usva pääsee suomenhevosten nivelten kasvuhäiriötutkimukseen, kerron siitä lisää kunhan saadaan aika varattua. Todennäköisesti on rauhoitettava kuvasten ajaksi, niin samalla ell voinee katsoa hampaat tarkemmin. Piikkejä oli kiitettävästi.

Pouta: Raspaus ja laaja verenkuva. Veikkasin, että ongelma on sillä suussa, mutta mitään erikoista ei siellä ollutkaan. Vähän raspattavaa. Verinäytteen otto sujui hienosti, Pouta seistä jollotti paikallaan. Eläinlääkäri kuunteli kaikki äänet, mutta mitään ei sieltä löytynyt. Sanoi tämän hevosen olevan "syöneen näköinen". Kappas...

Vallu: Raspaus. Mutta mikä hienointa, selvittiin yhdellä rauhoituspiikillä, viimeksi meni kolme! Vallu antaa laittaa systeemit suuhun, mutta heti kun raspin työntää rupeaa heiluttamaan päätä. Ei suurempia hammaspiikkejä, sujui joutuisasti. Vallu hikoaa aina rauhoituksista mahdottomasti, johtuu varmaan siitä kun niitä on jouduttu laittamaan niin monta. Nyt oli koko homma huomattavasti helpompi, Vallu ei hionnut yhdestä piikistä juurikaan ja päiväkänneistä johtuva krapulakin hoitui huomattavasti edelliskertoja nopeammin.

Kissoista rokotukset saivat:

Leevi: on pakoillut eläinlääkäriä viimeiset 3,5 vuotta. Aina kun ell on tullut, se on vaikka millä konstilla onnistunut pakenemaan paikalta. Tällä kertaa pakkanen hoiti tehtävänsä ja kisuliini nukuskeli rauhassa sisällä kun kaappasin sen mukaani. Eteisessä tajusi heti mistä hommassa on kyse ja iski kynnet allekirjoittaneen kämmeneen. Onneksi eläinlääkärillä oli apuri mukana, joka heitti uunin päältä rukkaset ja sain kissan pidettyä kiinni jalkojeni välissä kun ell tuikkasi rokotteen niskaan. Hirveä huuto ja hirmuista dramatiikkaa. Leevin mielestä. Onneksi kissojen rokotukset on nykyisin kolme vuotta voimassa.

Hurja: oli sitä mieltä että rokottaminen on kivaa. Laittoi korvat luimuun kun kysyin eläinlääkäriltä mahdollisesta pallien poisto operaatiosta tässä kevättalven aikaan. Kävijät kehuivat kisuliinin käytöstä nimestä huolimatta.

Nyt odotellaan verikokeen tuloksia.

Tälläiset maisemat olivat tänä aamuna klo 9.30.

************

Illalla käytiin Tuiskun kanssa lumipyryssä pellolla polkuja katsastamassa. Ne olivat aivan ummessa ja 20 minuutin kävelyn jälkeen Tuisku oli ihan hikinen. Mentiin kentälle ottamaan loppukäynnit. Sielläkin on liikaa lunta, mutta oli pakko vähän ravata, piti päästä kokeilemaan miltä se Tuiskulla kentällä tuntuu. Aika hurjalta :)

Tallilla tehtiin venyttelyitä ja harjailtiin. Laitettiin toppis päälle, kun lunta tuli taivaan täydeltä. Tarhassa Tuisku antoi tehopesut ja nuoli takin ja toppaliivin ihan kuolaisiksi. 

**********

Tässä muutamia otoksia viime päiviltä:

Tallimies oli piippua puhdistamassa aitan katolla. Ihanan paljon lunta!

Taideteos. Sain maanantaina viestin Kuopiossa (lue: Ikeassa) ollessani, että meillä on kotona taiteiltu.

Ja taiteilija itse. Taitaa olla arvostelut olleet aika musertavat, ilmeestä päätellen. 

Pornovalaistus on saapunut kanalaan. Harmi kun kuva ei tee punaiselle valolle oikeutta.
Mutta ulkoa katsottuna kanalan ikkunasta hohtaa hieman tuhma punainen kajo.

Omin käsin -haaste

Saa osallistua ja saa linkittää, jos antaa oman näytteensä. Lisätietoja: Hirnakan torppa.

Yöllisiä vieraita

Ja kuka on sanonut, että maalla ei tapahdu mitään! Meillä tapahtuu, myös yöaikaan. Valma aloitti yöllä klo 01.00 kamalan rähinän ja herättiin siihen. Ihmeteltiin, että mitä se haukkuu kunnes tajuttiin, että meidän ulko-oveen koputetaan. Menin avaamaan ja siellä seisoo mies, joka pahoittelee yöllistä häiriötä. Hän kertoo olevansa eksyksissä ja kysyy onko kylällä Spar -kauppaa. Vastaan että ei, johon hän että vain S-marketko? 

Kysyn häneltä, että mikähän tässä nyt on homman nimi ja hän kertoo olevansa eksynyt. Ei ole kuulema puhelinta mukana. Kyselee että millä kylällä on ja kun kerron että Kiihtelysvaarassa, niin kertoo vaimonsa asuvan täällä. Aika sekavaa... Mies pyytää kyytiä kylälle, jonne vaimo voi tulla vastaan ja on valmis maksamaan kyydistä. Kieltäydyn ja ehdotan, että voi tilata taksin (sellaisenkin pitäisi tätä nykyä meidän kylällä olla). Mies kertoo, ettei hänellä ole rahaa... Mielenkiintoista. 

Mies kysyy missä asti kylä on ja kerron, että sinne S-marketille on tasan kolme kilometriä. Sinne voi kävellä tai voidaan tilata se taksi. Hän ottaa kuistilta laukkunsa ja lähtee kävelemään tietä päin. Oltiin niin äimänä ja ihmeissään, kun ei ollut selkoa, että oliko mies selvinpäin, humalassa, sekaisin vai jossain aineissa. Tallimiehen kanssa hetki mietittyä, päätettiin ottaa puhelu hätäkeskukseen, tiedä kyllä mitä se täällä maalla saa virkavallassa aikaan, mutta eipä ole meidän kontolla, jos löytyy ukko aamulla hangesta henkensä heittäneenä.

Soitin siis ennen puoli kahta yöllä hätänumeroon ja päivystäjä sanoi, että teimme oikein kun sinne soitettiin ja ilmoitettiin asiasta. Mietittiin myös, että sitähän ei tiedä onko se mies lähtenyt meidän pihasta vai jäänyt jonnekin tallille norkoilemaan. Päivystäjä kysyi uskallammeko käydä katsomassa tai jos kehtaamme käydä autolla ajamassa, että voidaan ilmoittaa mihin suuntaan mies on meiltä mahdollisesti lähtenyt. Annoin miehestä tuntomerkit ja päivystäjä sanoi välittävänsä virka-apupyynnön poliisille. Eihän sitä tiedä mikä hätä sillä kaverilla oikeasti oli. 

Tallimies lähti autolla tarkastamaan, että mihin se häiskä oli oikein lähtenyt. Oli nähnyt sen kylällä puolentoista kilometrin päässä ja oli yrittänyt liftata kyytiin. Tallimies soitti hätäkeskukseen perään, että kylälle päin lähti ja antoi lisää tarvittavia tuntomerkkejä. 

Noh, yöunethan tästä toviksi meni, kun mietittiin, että miten sen ukkelin käyp. Tarina ei nyt sitten tällä haavaa kerro, että miten tarina päättyi. Mutta semmoista. Milloin ajaa autot aamuyöllä pitkin peltoja ja millon hiipparoi eksyneitä miehiä... Taidetaan jatkossa ruveta pitämään ulko-ovi öisin lukossa, tiedä ketä täältä aamulla löytyy!

Tuisku pellolla, Vallu parturissa

Tuiskun kanssa käveltiin melkein umpeen menneitä polkuja pellolla. Tuisku oli aivan innoissaan ratsastelusta ja sai lietsottua itsensä pikakävelyyn. Yhden suoran annoin ravata, mutta oli sen verran vauhtia, että päätin tämän lenkin sisältävän valtaosin vain (pika)kävelyä. Yhden pätkän annoin laukata, kun sitä niin kovasti tahtoi, se sujui rauhallisesti ihme kyllä. Muutoinkin Tuisku käyttäytyi varsamaisesti, liekö syynä aamun villiintymiset.

Koska lunta pellolla oli aika paljon, oli Tuiskulle 20 minuuttia pellolla tuossa mielentilassa enemmän kuin tarpeeksi. Tallilla Tuisku oli ihan hikinen. Tehtiin huolelliset leipävenyttelyt, harjaukset ja loimitukset. Sillä välin kun olin loimea hakemassa niin Tuisku on kerennyt tehdä kolttosia. Tämän takia pidän sen yleensä kiinni kahden puolen, nyt oli vain kiinni toiselta puolelta.

Pikkuponi antoi aikamoiset käsipesut ja oli niin kaveria, että. Hyvä näin. Kiitollisena tähän vuoteen Tuiskun kanssa.

Vallu sai tehoharjausta ja harjan, sekä hännän leikkausta. Aika karmea tuli harjasta kun leikkasin taas, mutta siitä se parissa päivässä tasoittuu. Vallu oli hellyyttä vailla ja vietettiin semmoista laatuaikaa, että ihan itku tuli. On se Vallu vaan niin ihana! Harkitsin jo, että oltas käyty vähän ratsastamassa, mutta koska rupesi hämärtymään ajattelin, että parempi puolisokean on mennä valoisan aikaan.

Eilen soitin eläinlääkärille. Oma eläinlääkäri on lomalla ja tuuraajalla ei ollut raspaustarvikkeita. Niinpä jäämme odottamaan eläinlääkärin lomalta paluuta ensi maanantaina ja kutsutaan pikimmiten paikalle. Hammashuoltojen lisäksi otetaan laajat verenkuvat erityisesti Poudalta ja myös Tuiskulta, kun nyt Tuisku saa liikuntaa, niin haluan varmistaa, että sillä on kaikki kunnossa terveyden osalta. Näillä mennään!

Tervetuloa vuosi 2015

Vuoden vaihtumista juhlistettiin myös kylällä hienon ilotulituksen kera eilisiltana.

Wannabe suokit ottivat pienen leikkituokion.

Hevoset aloittivat alkaneen vuoden vauhdilla. Tarhan kautta piti mennä tekemään traktorilla lumitöitä portille, johon oli katolta tippunut yöllä lunta. Hevoset sekosivat jotensakin aivan täysin ja aloittivat hirrrrrrrvittävän rallin. Vuosi alkakoon siis vauhdikkaasti! Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Tytöt hieman hengästyneinä juoksurumpan jälkeen.

Otto on harjoitellut hiihtämistä viimepäivinä. Kyllä ne kunnon Järviset pitää olla!