Pouta maastossa

Alunpitäen maastoon piti lähteä Tuiskun. Tuisku oli tarhassa niin hapan, että en jaksanut jäädä sen ukon körilään kanssa neuvonpitoon vaan otin Poudan. Poudan olisin joka tapauksessa kiikuttanut talliin laserhoitoa saamaan. Harjauksen jälkeen päätin käsitellä selän ensin toiselta puolelta. 

Yksi käsittely kestää 5 minuuttia. Hoidot aloitetaan "miedolla" ohjelmalla. Liikuttelin laseria käsittelyn aikana niissä kohdissa, missä oireita on ollut. Ensin Pouta oli todella rentoutunut, lipoi huuliaan ja pää roikkui. Yht äkkiä Pouta tajusi, että selässähän piippaa joku laite ja vissiin siitä tuli jotain kunnon tuntemuksia, kun lämpeni alue kunnolla. Yritti hyppiä pystyyn ja katseli koko toimitusta epäuskoisena. Sai kunnon virtapiikin, ihan kirjaimellisesti. 

Päätin kuitenkin lähteä Poudan kanssa maastokävelylle ja oli aika säpäkkä hevonen. Pouta on siitä erikoinen, että sillon kun sillä on jotain "häikkää" jossain, siitä tulee laiska ja vetämätön. Yleensähän hevoset rupeavat "juoksemaan kipua pakoon", mutta Poudan reaktiot ovat tähän asti olleet täysin päinvastaiset. Mikä lie sitä sitten vaivasikin, niin maastokävely oli kyllä todella reipas. Heti oman pikkusoramontun jälkeen nähtiin ihan kunnon ilveksen jäljet tai jos tästä tarinasta haluaa jännemmän, niin sitten olkoot susihukan tassun kuvat. Itse veikkaan isoa ilvestä, aikamoiset ne oli.

Heti kun päästiin oman tontin rajalta metsään oli näky surkea. Parkissa seisoi metsäkone (tuo viheliäs metsien myllääjä), joka oli kaatanut puita kasoihin pitkin metsätien reunaa. Onneksi kyseessä taitaa olla joku harvennuksen tapainen toimenpide, koska ihan paljasta jälkeä ei oltu tehty. Masentavaa, olen pelännyt tätä päivää, että noita ihania ratsastusmetsiä tuhotaan puun kaadolla.

Kierrettiin vain iso soramonttu, koska ei voi tietää mitä tuosta laserista nyt sitten on seurannut. Matkan aikana Pouta rentoutui ja oli tallilla taas oma normaali itsensä. Porkkanavenyttelyitä ei ole koskaan tehty niin hyvin, Poutahan on venyttelyissä todella epävenyvää mallia vs. Tuisku, jonka voisi vaikka solmuun vetää. Sisällä harjailin vielä ja laitoin laserin piipittämään toiselle puolelle selkää. Pouta oli sen näköinen, että vetää pikku oljenkorret kohta henkeen. Syöttelin laserhoidon aikana porkkanapaloja, niin saatiin viisi minuuttinen hoidettua kunnialla läpi. 

Jotain siis on pakko tuon kapistuksen voimasta tapahtua, koska Pouta näytti siltä, että se kutiaa. Laitettiin loimi selkään ja yleensä saan vetää Poudan kuvainnollisesti tallista ulos, niin tällä kertaa sillä oli hirmuinen hoppu ja kiire takaisin ulos. Näytti siltä, kun koko selkä olisi kiemurrellut. Täytyy illalla ja huomenna sitä selkää vielä koklata ja antaa huomenissa ylipäänsä toinen käsittely.

Tallimiehen kanssa ollaan myös itse testattu laitetta. Olen laseroinut polveani ja niskaa, kun ystävä-migreeni on käynyt vähän kyläilemässä. Tulokset tuntuvat yleensä ihmisillä useamman hoitokerran (jopa 2-3 viikon käytön) jälkeen. Mutta aion jatkossa yhdistää tämän hevos- ja koirahierontaan, jos asiakkaan tarve siltä näyttää.