Tuplasti surua, yksi laser

Päivän ehdottomasti surullisin uutinen on Kaakku - R.I.P.

Kaakku the tipunen kuoriutui "yksijalkaisena" jo tovi sitten, mutta sitkeästi on pikkuruinen kasvanut ja kulkenut muiden kanasten kanssa. Toissa päivänä liikkui huonosti ja eilen huomasin, että vääntynyt jalka on nirhaantunut ja aiheuttaa todennäköisesti kipua liikkuessa. Otin tipusen syliin ja päätin, että parempi on nyt päästää tipu vehreämmille pihoille matoja kuokkimaan. Tallimies hoiti tämän raskaan tehtävän. Aika lailla voi yksi pieni kananen liikuttaa ihmismieltä. Ilman tätä "haavaepisodia", olisi Kaakulla ollut kaikki mahdollisuus selvitä elämästä yksijalkaisena. 

Ja nyt ei ole edes kuvaa Kaakusta ja myöhäistä se on nyt. Snif.

***************

Päivän toinen suru-uutinen, joka pisti elämän jotenkin ihan vinksin vonksin. 

Kyllä, tänään päätin, että ostan uuden puhelimen. 

Kerkesin käymään itsekseni kolmessa puhelinkaupassa Joensuun sykkeessä.
Ensimmäisessä kaupassa pieni, mutta komea miesmyyjä ihmetteli kysymystäni; "Onko Teillä myynnissä tavallisia puhelimia?" Ihan kuin tuo kysymys olisi jotenkin outo. Naurahti (mielestäni huvittuneena) ja kertoili, että kyllä ne kosketusnäyttöpuhelimetkin ovat "ihan tavallisia". 

Mielestäni tavallinen puhelin EI OLE KOSKETUSNÄYTTÖPUHELIN! Myyjämies käski käydä ostoksilla Citymarketissa. Kiiton kovasti ja siirryin käytävän toisella puolella olevaan kauppaan. Siellä oli tasan yksi "tavallinen puhelin". Ei tullut kauppoja.
Kolmas kauppa; ei yhtään "tavallista puhelinta".

Tallimiehen kanssa kävimme sitten Gigantissa. 

Päätin, että sieltä en lähde kotiin ilman puhelinta, kuten en lähtenytkään.

Siellä olikin sitten vastassa mukava miesmyyjä (normaalikokoinen, eikä pieni) ja hän kysyi ystävällisesti, että millainenkas puhelin on tällä hetkellä käytössä. Näytin mieletöntä, kerrassaan nerosti suunniteltua ja toimivaa puhelintani, nimittäin omaa kaunista valkoista Nokiaani. Hetihän noheva myyjä huomasi, että siinä on pieni kosmeettinen särö. Sivuutin myyjän hyväntahtoisen naurahduksen ja jouduin useaan otteeseen kertaamaan, että kyllä, minä olen ostamassa "vanhanaikaista, tavallista puhelinta". 

Noh, valikoimaa kyllä oli. Olin jo lipsauttamassa Catepillarin luurin kohdalla, että tämän otan, kunnes myyjä kysyi, että minkähän kokoinen kortti minulla on puhelimessa. Vastasin kysyvästi, että pieni?, johan myyjä vastasi, että sorry, se pitää olla iso tähän ja kaikkiin myymälässä oleviin "tavallisiin puhelimiin". Pienen kortin vaihto isoon maksaa 10 euroa. Tästä sisäisesti suivaantuneena päätin olla ottamatta "mitään kyseisistä vanhanaikaisista vempaimista",
saati maksaa pikkuruisen kortin vaihtamisesta. 

Siirryttiin leivänpaahdinosastolle, koska kotoa poissa ollessani tänään vain
muutaman tunnin, oli Tallimies käräyttänyt entisen.

Valitsin tietenkin Tallimiehen maksaessa keskihintaa kalliimman. 

Pitäähän paahtimen sisustukseen sopia!

Pienessä mielessäni mietin paahdinepisodin aikana, että joudunko luopumaan periaatteistani ja ostamaan ihan oikeasti älypuhelimen (vaikka ne on keksinyt keskivertoa tyhmempi ihminen). Koska olin päättänyt ostaa uuden puhelimen menin vastahakoisesti "älykkäiden (rumien)" puhelimien osastolle. Ainut minkä osasin "laittaa käyntiin" oli LG merkkinen puhelin.  Missä lie mielenhäiriössä päätin ostaa sen. Onneksi tilanteessa oli eri myyjä, se ensimmäinen olisi varmaan kuollut nauruun. Tallimies näytti siltä, että sitä hävettää koko episodi. Mietin myös teenkö valituksen, kahdesta puhelinmyyjästä, sekä Tallimiehestä itsestään! En kyllä tiedä minne...

Seuraavaksi siirryttiin "suojakotelo" -osastolle. Olin niin lamaantunut päätöksestä ostaa "älykäs" puhelin, että päätin TODELLAKIN olematta ostaa sille omaa suojakoteloa, joka näyttää minikäsilaukulta. Voiko ihmiset enää typerämmältä näyttää kun puhuvat "älykkäässä" puhelimessa käsilaukku korvassa! What?!?!?!

Koska tärväsin tähän "älykkääseen" puhelimeen yli sata euroa, mikä on mielestäni järkyttävää tärväystä yhdestä puhelimesta on sille pakko joku "käsveska" olla. Tallimies sai tehtäväksi etsiä sellaisen, mihin "älykästä" puhelinta ei laiteta kiinteästi kiinni, vaan se otetaan siitä irti kun siihen "puhelimeen" puhutaan. Vielä en ole ottanut käyttöön tuota uutta rumilusta, mutta eiköhän alkuyö meni mukavasti sitä räplätessä. Huomenna ehkä, jos rohkenen, yritän soittaa sillä jollekin ja ehkä myös kokeilla tekstiviestin lähettämistä.

Autossa olin niin järkyttynyt tästä ostoksestani, että tajusin, etten edes tajunnut ostaa NOKIAn puhelinta. Ostin vääränmerkkisen. 17 vuotta jatkunut Nokia-uskollisuuteni on tällä päivämäärällä päättynyt.

Nokia 515, R.I.P

03/14- 27.11.2014.

LG (mikä lie)

Born in 27.11.2014-

*****************

Jotain iloakin elämään, tästä lisää myöhemmin.