Pouta maastossa

Olipa meillä lenkki. Poudan kanssa kävimme kylällä pururadoilla ja takaisin. Menomatka oli yhtä kiemurtelua ja kuhnailua. Koko vauhtiepisodi alkoi kaatuneen puunrungon hyppäämisestä. Sen jälkeen alkoi vauhtia löytyä. Loppumatkan roikuin ohjissa kaikin voimin. Ylämäkilaukan jälkeen koko peli oli "menetetty" ja Pouta sai lietsottua itsensä yli-innostuneeseen menoon. Vähän ravattiin vielä, mutta lähinnä kävelimme pikakävelyä. Tallilla Pouta oli sitten melkein korviin asti hikinen, mutta siitä syyttäköön itseään. Hauskaa meillä oli, Poudallakin loisti silmät tallille tultaessa. Itse olen väsynyt kuin mikä, joten tuli pientä piristystä Poudan toilailuista.

Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä ja venyteltiin vielä selkälihaksia. Yritettiin myös mennä ulos ilman taluttamista, mutta se ei onnistunut ihan niin kuin olin kaavaillut.

En tule, en tule. Usko jo.

Miks pitäs tulla??

Äitiiii, mikä maksaa? Miks et jo tuu?

Tiididiii, ei se varmaan huomaa jos vähän käväsen tuolla toisella puolella... Eihän?

Höh, no pakko kai se sitten oli tulla....

 ******************

Poudan vetkuilun jälkeen kävin hakemassa Valman ulos ja päätettiin lapsilta salassa käydä syömässä takapihalla jäätelöä. Ajattelin myös palkita itseni samalla (jo toisen kerran tällä viikolla) rankasta viikosta. Tälle viikolle on ollut niin paljon menoa, että tuntuu uskomattomalta, että vihdoinkin on perjantai! Istuessani grillipaikalla Valma kävi taas juoksuttamassa egoaan. Se tarkoittaa sitä, että Valma luulee ja kuvittelee saavansa taivaalla lentävät linnut kiinni. Sinne hävisi pienen pieni kääkkä suuren suurelle pellolle. Perästä vaan ääni kuului. Hetken oltuaan "jahtireissulla" palasi pihaan jäätelön syöntiin. Voi noita kääkkiä... On ne niin ihania, kun niillä on ihan vaan hiukkapikkasen liian suuret luulot omista taidoistaan. 

Samalla kauhisteltiin Valman kanssa meidän "puutarhan" pieniä epäkohtia. Millonkahan näillekin kerkeäisi jotain tekemään...??

Kananvaihtopäivä

Kävimme viemässä Vallulle jalkalenkit loimeen, ei siis Vallulle. Samalla suoritettiin pitkään suunniteltu kanojen vaihto. Meiltä lähti Alholaiset Helmi ja Heluna ja sijalle saatiin pari Kiuruveteläistä. Tallissa oli niin hämärää, ettei kuvat onnistuneet, mutta väriltään toinen on kaunis hieman kirjava vaalean ruskea ja toinen on musta! Nimet pitäisi neidoille keksiä vielä. Meiltä lähteneet kanaemot järjestivät uudessa kodissaan kunnon kahakan, mutta meille muuttaneet vaan rupesivat syömään meidän porukan kanssa. Voi olla, että ajattelivat aloittaa rähinät sitten, kun ihmiset poistuu paikalta... Saa nähdä kunhan myöhemmin hepat käydään sisälle, että mikä temmellyskenttä se kanala oikein on.

Hevostelut ovat kärsineet taas koulun takia. Onneksi sieltä pääsöö joskus pois ja tämä on väliaikainen tilanne. Sitä tässä odotellessa...

Rekikausi avattu

Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Olen niin onnellinen, että saatan kohta tirauttaa pienet itkut! Jos joku hevonen oli tänään onnellinen, se oli Tuisku.
Omasta puolestani sanon, että rakastan talvea.

Mitä, eikö saa ravata???

Mene pois wannabe suomenhevonen, minun alue!

Varustehuoneen rakkain tavarakasa, ehdottomasti.

Tulevaisuuden avoimet ajatukset

Tosiaan, kävimme Tallimiehen kanssa jatkoa kaksi vuotta sitten käydylle Pride -koulutukselle. Tällä kertaa kyseessä oli siis lyhytaikaisen perhehoidon kurssi. Se tarkoittaa kriisiperheenä toimimista eli kiireellisesti huostaanotetut lapset sijoitetaan perheisiin odottamaan joko huostaanottoa ja sijoitusta pitkäaikaiseen perheeseen tai lapsi palautetaan takaisin syntymävanhemmilleen. 

Mutta tämän meidän käymämme koulutuksen suurempi pääpaino oli vauvoissa. Se käsittää Suomessa adoptioon menevien vauvojen vanhempien (yleensä äidin) harkinta-aikaa ennen vauvan luovutusta adoptioperheeseen. Tämä harkinta-aika on yleensä 8-10 viikkoa ja vauva sijoitetaan siksi aikaa sijaisperheeseen. Kunnes lapsen vanhemmat / vanhempi on kirjallisella päätöksellä luovuttanut lapsen adoptioon, siirtyy vauva tulevaan pysyvään perheeseensä eli adoptio on sitten virallinen. Ja tämä on se meitä tällä hetkellä eniten kiinnostavin asia eli saisi joskus hoidella näitä vauvoja.

Kuitenkin. Tällä hetkellä opintoja on jäljellä vielä vähän yli vuosi ja sitten pitäisi olla hallussa sosionomin paperit. Nyt on niin tiukkaa opiskelujen kanssa ja olen aloittanut työparini kanssa opinnäytetyön tekemisen, joten energiat kuluu siihen proggikseen aivan täysillä. Olen opinnoissani pääpainon laittanut lastensuojeluun. Opinnäytetyömme koskee parisuhdeväkivaltaa, joka on toinen erittäin kiinnostava teema. Siitä kertonen sitten lisää, kunhan homma lähtee ensi vuoden puolelle kunnolla etenemään. Opiskelujen loput harjoittelut teen vanhustyössä, joten tulee vähän erilaista näkökulmaa sitten sieltä.

Kotirintamalla koskien muita kuin omia lapsia, meidän yli neljä vuotta kestänyt tukiperhesuhde loppuu tämän vuoden loppuun mennessä. Vaikka se on haikea asia, niin iloitaan kovasti, että eteenpäin on menty. Tämän lapsen kohdalla meistä tulee lomakoti ja pian meille tulee uusi tukilapsi ja pääsemme aloittelemaan tutustumista uuteen perheeseen. Tätäkin jännityksellä jäämme odottamaan... "Pieni panos, suuri merkitys"! (Lukuvinkki: Pogostan Sanomat, numero 80)

Tuisku maastossa

Torstai aamuna  käytiin -14 asteen pakkasessa Tuiskun kanssa kiertämässä iso soramonttu. Päälle piti pukea ihan oikeat talviratsastusvarusteet ja silti meinasi palella. Vähän ravattiin ja lähdettiin kyllä taas kuin hiittisuoralla konsanaan. Lähtiessä Tuisku tietty mökötti ja polki jalkaa harjatessa, oli muutenkin hapan tästä aamun liikuntatuokiosta. Mutta kun matkaan päästiin, niin heti muuttui ääni kellossa. Yläpihalla ennen lähtöä laitettiin auto lämpiämään ja Tuisku halusi tutkia autonkin ihan tarkkaan läpi.

Aamu oli niin kaunis! Aurinko pilkisteli puiden takaa ja lumi oli peittänyt metsän. Ihanaa!!!

Tallilla tehtiin huolelliset venyttelyt, myös selän venyttelyt. Laitettiin loimi ja Tuisku siirtyi oitis tarhassa aurinkoiseen paikkaan torkkumaan. Sain tarhassa myös pesut, kuten tavallista.

Vallu!

Hirnakan torpalta tupsahti tosiaan postiini iso pläjäys loistavia otoksia Vallusta ja tyttöystävästä. Kiitos kuvista, lisää kuvia torpan sivuilla.

Niin Vallumaista riehumista! (Kuva c)MT)

Ps. Hevostelut olleet alkuviikon täysin stopissa. Poudalla on kesäkengät, meillä lunta melkein kymmenen senttiä. Perjantai-iltana Pouta pääsee talvilopojen makuun. Tänään piti Tuiskulla käydä maastossa, mutta aika hurahtikin vaikka missä! Huomenna suunnataan Tallimiehen kanssa Kriisiperhevalmennukseen (koskee lyhytaikaista perhesijoitusta), kerron siitä lisää sitten. Näillä mennään mitä on annettu, muuhun ei pysty!

Tuisku ajomaastossa, Vallu puunattavana

Jenni saapui parahiksi tallin siivouksen jälkeen ja päätettiin lähteä yhteistuumin maastoon. Jenni ajoi Tatun kanssa Tuiskulla, itse pääsin vuonohevosen selkään! Mahtavaa! Perspektiivi on hyvin matala, ja askel nopea tikittävä. Siinä sai ravatessakin keventää ihan nopsaan tahtiin. Skipi oli reipas ja Tuiskukin jolkotteli koko ajan korvat pystyssä ja ilmekin oli iloinen.

Yleensähän Tuisku on aamuäreä, mutta ilmeisesti viime päivien liikuttaminen on saanut Tuiskunkin paremmalle tuulella, koska Tatun kanssa harjaillessa nuoli vaan meidän käsivarsia. 

Skipi on aika rautainen äijä, ikää jo 24 vuotta, mutta se ei näytä menoa haittaavan. Tuiskun käynti on Skipiin verrattuna reipasta, joten ravilla otettiin aina väliin kiinni. Tuiskun ravatessa jouduttiin jo vähän laukalla saavuttamaan. Keli oli mitä kaunein syyssää ja reissu tehtiin pienelle soramontulle ja takaisin (n. 6,5 kilometriä). Tallilla tehtiin Skipin kanssa leipävenytyksiä ja molemmat ruunanrupsukat saivat sokeria ja leipää.

Jennin sain houkuteltua seuraksi Vallua morjestamaan. Vallua harjailtiin ja vietiin lisää vähän leipiä. Siellä hän tyytyväisenä elää hemmoteltavana, kiitos vaan huolenpidosta. Vallu saa melkein kuninkaallisen kohtelun, illallakin on kauraa, leipää, omppuja ja porkanaa tarjolla, on siis mistä valita. Hyvässä kunnossa on papparainen, karvanlähtö on Vallullakin meneillään. Kuvassa näkyy myös nykyinen rakkaus eli "Täti". Herttaista.

 Kyllä se kotilauma tuntuu heti tyhjältä kun yksi on siitä poissa. Vallu on kyllä ansainnut tämän "hemmotteluloman" ja viettänee vielä marraskuunkin kyläilemässä. Odotan innolla, kun Vallu tulee kotiin ja miten lauma taas hitsautuu takaisin.

Tuisku ja Pouta maastossa

Tehomaastoilua, mutta tosiaan Tuisku ja Pouta ihan eri reissuilla. Ensin vuorossa oli Tuisku, joka kiukutteli tarhassa jälleen urheilusuoritukseen joutumista puolilta päivin. Maastossa oli kuitenkin reipas, sanoisinko, että hieman viikarimainen. Puolen tunnin lenkki Tuiskun kanssa, käytiin kääntymässä melkein pururadoilla. Koko matka KÄVELTIIN, vaikka Tuisku yritti nostaa laukkaa useaan otteeseen.

Tallille tullessa Tuisku oli vähän hionnut, joten ajattelin loimittaa. Tuiskulle tehtiin kunnon porkkanavenytykset ja harjailtiin vielä tallissa. Varustehuoneen siivouksen yhteydessä löysin myös Tuiskun suitset, olin jo unohtanut, että löytyyhän hälle ihan ratsusuitsetkin, eikä tarvii ajosuitsilla ratsastella. On vissiin vähän stressiä, kun alkaa muistikin mennä. Tänään by the way unohdin Ossin opettajan nimen, enkä muista hänen sukunimeään edelleenkään...

Tallissa Tuisku sai olla vapaana ja ensimmäisenä aloitti pesupaikan tutkimisen. Tuisku mökötti pesupaikalla kun en antanut jatkaa sen hortoilua toiselle puolelle. Pihatossa jurotti kotvasen, ennen kuin suostui tarhan puolelle, Tuisku kulki tallista ulos vapaana. Tarhassa sitten antoi taas pesut ja meni leikkimään Siriuksen kanssa. 

Tuntuu jotenkin pelottavan hyvälle ajatus, että Tuisku olisi kunnossa. Koko ajan pelottaa ja itse pelkää, että se ontuu. 

Ainakin käytöksen osalta Tuisku alkaa olla entisellään. Pientä kujeilua on ilmassa ja muutenkin maastossa oli erityisen reipas.

Seuraavaksi vuoroon Pouta. Tallimies laittoi eilen tippuneen etukengän paikoilleen. Otin Poudan talliin ja kavioita putsatessa huomasin, että vasemman takajalan kenkä on enää kahdella naulalla kiinni... Niinpä kenkä irti, voih. Takasessa, siinä samassa oli tosi inhan näköinen haava, johon kokeilin hopeasuihketta (tai mikä se virallinen nimi nyt onkaan). Toivottavasti ei tee suurempaa tulehdusta. Täytyy harkita, pitäisikö antaa jotain homeopaattisia. Käytiin kuitenkin melkein tunnin maasto ja otettiin kyllä kaikki askellajit. Käännyttiin ennen pientä soramonttua puiden ajotielle ja siitä lammen luokse metsätielle. Metsätie tuli sitten melko nopeasti takaisin pienelle soramontulle. Matkaa siis kertyi tälle lenkille n. 6,5-7 kilometriä.

Pitkillä suorilla otettiin sitten ravia ja kotiin päin mennessä vähän laukkaa. Poudalla tuntui olevan energiaa ja sai nyt vähän suurinta juoksuintoaan lievitettyä. Tallilla tehtiin Poudallekin huolelliset venyttelyt porkkanoilla, sekä sisällä vielä kunnon selän venytykset. Pouta vaikuttaa vähän jumilta. Liekö saisi hevoshierojan joskus käymään... Tiedä häntä, tuntuu olevan niin kiireinen. Poudalle myös kolttu niskaan ja takaisin tarhaan.

Usva hommissa

Usvalla oli tänään vänkä päivä. Laitettiin juoksutusvyö ja suitset päälle. Kentällä oli vähän ihmeissään muuttuvista kuvioista ja ohjasajo ilman apuria onnistui vain ympyrällä. Kamalaa säätöä. Käskystä kuitenkin osaa pysähtyä ja mennä eteenpäin. Pari kertaa puolivahingon kautta saatiin vaihdettua suuntaa. Täytyy yrittää vähän useammin paneutua varsan kanssa työskentelyyn... Joopa joo. Usva on muutenkin kesän aikana unohtanut yhtä jos toista, kuten loimituksen. Usvan mielestä koko loimitouhu on hirvittävää ja pukiessa pitää pakoilla loimen alta. Sitten kun loimi on selässä, niin remelit saa laittaa rauhassa.

Onneksi on neidillä muutoin järki päässä, hoidettaessa seistä möllöttää paikalla ja nauttii harjauksesta. Eiköhän siitä vielä hevonen tule, toivon niin!

Tänään sain tehtyä historiallisen teon. Varustehuone on siivottu. Kaikki omat kaapit ja kaappien päälliset on kunnossa. Seuraavaksi operaatio varusteiden pesu, jossain vaiheessa...

Tuisku maastossa

Tuiskun kanssa päätin taas lähteä riskillä maastoon. Tuiskuhan on ollut suhteellisen kauan "kunnossa", joten ei muuta kuin satula selkään ja menoksi. Tuisku lähti tosi mielellään ja korvat pystyssä mennä viipotti koko matkan. Näin alkajaisiki kierrettiin vain iso soramonttu ympäri, siitä tulee matkaa noin kolme kilometriä.
Mennessä käveltiin koko matka, Tuisku yritti kyllä monta kertaa nostaa ravia.

Metsäpoluilla Tuisku kulki nenä maassa kuin vainukoira. Piti vissiin tarkistella, kuka on kulkenut ja kaikki kakkakasat piti haistella tarkkaan. Lähestyttäessä hiekkatietä alkoi Tuiskulla vauhti kiihtyä. Annoin sen ravata ennen alamäkeä vähän ja oli kuin ravurin selässä konsanaan. Mäki sentäs käveltiin, mutta Tuisku lähti kuin tykin suusta kun tasaiselle päästiin. Niinpä Tuiskun aloitteesta vedettiin laukalla muutama kymmenen metriä. Sain suostuteltua herran ravaamaan ja lopulta myös kävelemään. Tuisku oli niin innoissaan, että melkein tärisi koko hevonen!

Tuisku sai torstaiaamuna hokkikengät alle, niin oli helpompi hiekkatielläkin jolkotella. Pienen pieni onkalo sielä kavion pohjassa vielä on, katsotaan meneekö se umpeen koskaan.
Loppumatka sitten käveltiin, kylläkin varsin reippaasti. Yhtään ei Tuisku hionnut, mutta venyttelyiden jälkeen sitten loimiteltiin. Vaikka Tuisku on ratsastaessa eri jäykkä, niin venyttelyt ovat Tuiskulle helppoja. Tämän hevosen voi porkkanoilla laittaa vaikka solmuun :)

Tarhassa Tuisku sai vielä sokeria ja ak aikamoiset pesut. En meinannut päästä sieltä pois, kun sen verran huolellinen oli tämä kaveri. Muistuttelin kyllä, että ei sitten lähde sille purulinjalle "kirppuirrotukseen". Hyvä Tuisku.

Ps. Taas jännätään, että eihän tästä urheilusuorituksesta koidu takapakkia... Tajusin metsässä Tuiskun kanssa ollessa, että kohta on kaksi vuotta vierähtänyt siitä kun tämä sairastelukierre alkoi kaviopaiseen ja lihasrevähtymien kanssa. Pitkä on ollut matka, toivottavasti se matka olisi jo kuljettu ja päästäisiin jatkamaan siitä mihin jäätiin.

Pouta maastossa

Ensin menimme "uudelle" kentälle. Laajennusosa on varsin pehmeä, mutta sehän nyt kuuluukin asiaan. Asia korjaantuu hieman lanauksen myötä ja erityisesti talven aikana kun pohja pääsee painumaan. Tuntui oveltalta ratsastaa ilman aitoja, yllättävän paljon niihin tukeutuu ratsastaessa. Pouta oli reipas ja jäykkä kuin mikä. Kentällä ei menty kovin pitkään, koska päivän idea oli maastoilla. Otettiin kuitenkin laukkaa, pieniä taivutuksia ja muutamat väistöt. 

Maastossa käytiin lähinnä kävelemässä ja ravaamassa. Ihana ilma, aivan täydellinen ratsastussää. Pouta oli maastossa miellyttävä. Hieman Poutaa arvelutti omalla soramontulla räiskyvä nuotio, mutta siitäkin selvittiin. Tallilla tehtiin huolelliset leipävenytykset, harjailtiin ja otettiin lainaan Usvan "uusi" (eli käytetty) loimi. Vähän se on pinkeä rinnasta, mutta tähän hätään ei kuivana ole muutakaan. Kuvassa se näyttää oranssilta, mutta se on kyllä oikeasti hieno punainen. Pouta tiputti ratsastuksen aikana toisen etukengän, eikä sitä löydetty etsinnöistä huolimatta. Tänään Tallimies löysi Tuiskun kauan kadoksissa olleet nahkapäitset laitumen takaosasta. Muuten ne on ehjät, toki hieman koppurat. Täytyy ne pestä ja rasvata, niin ovat taas ehtauudet. Onpahan nyt varalla sitten Tuiskulle kunnon nahkapäitset, kun uudet kerettiin jo ostaa. Saatan olla vähän maalainen monessa asiassa, mutta päitsien suhteen olen sen verran ehdoton, että kyllä niidenkin nahkaa täytyy olla.

Ps. Kentästä otan kuvia, kunhan muistan.

Blondin tarina

Eilen iltapäivällä näytti siltä, että Blondi -lammas alkaa taas hyytyä. Lähdin Valman kanssa treenaamaan ja kotiin tulin illalla ysin jälkeen. Siinä vaiheessa Blondi oli vielä pahemmassa kunnossa kuin pari viikkoa sitten, milloin kutsuttiin eläinlääkäri. Samat oireet; todella kipeän näköinen, korisee, mielummin seisoo ja pitää nenän päätä lattiaa vasten. Vähän aikaa kävi makuulla ja laittoi pään syliin. Lähes kokonaan kosketusarka. Blondin maatessa siinä mietin, että mitä homeopaattisia sille annan. Jääkaapissa oli jäänyt omasta käytöstä Belladonnaa ja sitä ensimmäisenä 10 milliä. Seuraavaksi kävin sekoittamassa Nux Vomicaa ja sitä annoin myös 10 milliä. Blondi oli todella kärsivän näköinen. Yht'äkkiä Blondi nousi sylistäni puoliveltosta olemuksesta kuin salamaniskusta seisomaan ja meni lampolan toiseen nurkkaan, eikä antanut koskettavan itseään.

Soitin Mehtäpirun väelle yöllä 22.30, että voisivatko lopettaa lampaan kiireellisesti vai soitanko eläinlääkäri lopettamaan, näky oli oikeasti todella lohduton! Auttavaiset Mehtäpirulaiset tarjoutuivat tulemaan itse paikanpäälle, mutta ehdotin, että voin kyllä tuoda lampaan lopetettavaksi Hammaslahteenkin. Tallimiehen kanssa saatiin Blondi häthätää farmarin takakonttiin, oli tosi nuutunut. Blondi heilahti takakontissa kurveissa ja näytti monta kertaa siltä että kaatuu.

Meiltä on matkaa määränpäähän reilu 20 kilometriä. Oli jo tietenkin pilkkopimeää, enkä nähnyt selvästi Blondista kuin sen, että on samassa kipuasennossa kuin lampolassakin. Puolessa välin matkaa Blondi alkoi määkimään ja näin pystyssä olevan pään varjon. Mietin, että onpa outoa. Perillä n. klo 23.30 avataan Passatin takaluukku ja vastassa on mitä pirtein pikku lammaskulta! Blondihan ei kotona ollut syönyt tuntikausiin, niin rupesi syömään perillä pihassa ruohoa ja teki pissat. Joukko ihmisiä katsoo lammasta hölmistyneenä, yhdellä pistooli ladattuna. Hetken siinä äimisteltyämme tilannetta, päätimme yhteistuumin, että ei tätä lammasta taideta tähän kyllä ampua. 

Mitä tässä nyt sitten tapahtui? Ei aavistustakaan! Joko auttoivat homeopaattiset tai sitten olivat asialla Korkeammat voimat. Niinpä lammaskulta takaisin autoon ja kohti kotia. Kaiken varalta jätin Blondin yöksi talliin ja kävin sitä tarkkailemassa. Kotona sama meno jatkui. Blondi söi hyvällä ruokahalulla heinää, joi, pissi ja kakkasi. Eniten Blondia näytti tilanteessa haittaavan yksin olo. Aamulla Blondi pääsi takaisin muiden lampasten joukkoon ja koko päivän ollut täysin "normaali".

Kiitos vielä Mehtäpirulaisille vaivannäöstä ja ylimääräisestä säätämisestä. Ei ihmetellä jos pidätte meitä täysin kajahtaneina! Mutta tilannetta jäämme nyt seurailemaan... Elämä on joskus tosi merkillistä.

Kaviohuoltoa

Usva vuoltu ja Tuisku laitettu talvilopot jalkaan. Vielä on pieni onkalo kaviossa, mutta toivotaan, ettei etene siitä mihinkään. Molemmat käyttäytyivät hienosti :)

Ratsastuskenttä

Tässä näkyy jo uutta pohjaa johon ajettu hiekkaa.

Tässä menossa valokaapelin kaivuu. Pouta seuraa tarkkana homman etenemistä ja ajattelee ihan varmasti, että voi kun pääsisi jo kouluratsastamaan... Niin varmaan.

Valotolpalle kaivettu kunnon kuoppa. Vielä kun saadaan uusittua valot, ja liitettyä kaapelien jatkot, tilataan lanaus ja päästään tositoimiin! Tosin nytkin kentällä voi jo ratsastaa. Uusi koko on tällä hetkellä jalkamitalla mitattuna arviolta 32 metriä x 42 metriä. Että eiköhän tuossa pläntillä vähän mahdu pyöriskellä.

Sadekeleillä myös Valman asuste on sään mukainen. Valman hieno sadeasu on allekirjoittaneen mielestä mainio, käyttäjä on hieman eri mieltä. En tiedä minkä takia.

Yökerintää

Laitoin päivällä viestin keritsijälle, koska sain tietooni, että ovat taas täällä päin. Koskien siis niitä neljää lammaskultaa, jotka saatiin kotiin koiran avulla (viikon takainen episodi). Puhelin soi klo 21.30, että ovat meidän pihassa about vartin päästä. Onneksi pikkuiset oli nukkumassa ja Ossi patistettiin Oton luokse siltä varalta jos herää. Ei muutakun äkkiä tallikamppeet niskaan ja lammasmetsästykseen. Alma meinasi karata Tallimieheltä, mutta pienen pihapainin päätteeksi Almakin saatiin talliin. Alma, Ainu, Anelma ja Unelma olivat vähintäänkin pöllämystyneitä hyvin yllättävästä käänteestä.

Kello on nyt 22.26 ja koko härdelli on tehty, siivottu ja maksettu. Kiitos taas meidän luottokeritsijöille, jotka tekevät sen minkä lupaavat! Matka jatkui naapuritilalle, jonne lähti varoitusviesti yövieraista... Mahtavaa! Ja nopeeta!

Ps. Meidän ratsastuskenttä laajenee leveyssunnassa muutaman metrin, siellä möyrii kaivuri huomenna, tänään on raavittu laajennusosan pohja ja ajettu siihen pohjasoraa. Huomenna sipistelyä ja pintahiekkaa. Ou jee.

Tuisku ja Pouta maastossa

Tallimiehen tullessa kotiin Helsingin reissulta aamuyöllä jäi hiän kotiin vapaapäivää viettämään. Saatiin paljon aikaan pihamaalla ja kerettiin käyttää sisarukset lenkillä. Tallimies ajeli Tuiskulla, ak ratsasti Poudalla. Tuiskun tarhasta kiinni saaminen meinasi mennä jännäksi, Tuisku esitti loukkaantunutta, sekä vissiin osui meidän liikutus päiväuniaikaan, koska niin tahmeaa oli meno. Tuiskun mielestä klo 14 on vielä liian aikaista tehdä töitä. Pouta sitä vastoin puhkui intoa ja tepasteli välillä melkein paikallaan. Tuiskun kanssa mentiin myös ravia ja hienosti muuten näytti pelittävän  ruunan rupsukka.

Tänään saatiin muiden pihatöiden lisäksi lampolaan tehtyä välisiivous ja puhdasta olkea. Tytöt siirtyivät heti puhtaalle päiväunille.

Jos joku on vailla (leikki)mökkiä eläimille (esim. kanat, kanit tms.) saisi meiltä hakea vihdoin ja viimein tämmöisen eristämättömän mökin pois. Mökki on kooltaan 265 X 195 ja se on suhteellisen hyvässä kunnossa. (Runko ja katto ok!) Tämä siis lähtee ilmaiseksi, kun itse sille kuljetuksen ja kyytiin noston hankkii.

Päivän kuva-arvoitus:

(Kultainen noutaja)

Viikonlopun touhuja

Tehtiin gallup. Meillä meni syyskuussa maitoa 94 litraa. Pitäskö hankkia oma lehmä??

Viikonloppuna kierreltiin laidunta ja löytyi hevosten oma kraateri. Siinä ne käyvät kesällä ottamassa kylpyjä.

Tallimies vietti pe-la mökillä poikieniltaa. Näin hienoja maisemia siellä oli tarjolla.

Kotosalla Otto otti taideterapiaa. Kiitos Minni, Otto on nyt taas "terapoitu" ;D