Pouta kentällä ja maastossa

Vihdoinkin alkaa olo hieman hellittää ja kun koulu loppui tänään juo puoli kymmeneltä, niin kerkesin kaupungilla käynnin jälkeen istahtaa myös satulaan. Voihan Pouta, kentällä huomasin heti, että ei tule mitään. Omat jalat ja koko ruumis viuhtoi sinne sun tänne ja sen vaikutuksesta myös koko hevonen. Niinpä kentällä otettiin vaan alkuverkat eli kevyet ravit ja kevyet laukat. Sen jälkeen tallusteltiin Saavalle päin ja otettiin siellä vähän laukkaa mitä kauniimmassa auringon paisteessa. Aivan täydellinen ratsastussää ja keli! Pouta innostui taas "hieman" ja kotona meillä oli toooodella hikinen hevonen. Se siitä kevyestä aloituksesta. Se hevonen hikoaa vaikka paikallaan, on vissiin joku sukuvika, kun Tuiskulla sama juttu.

Tallilla seisoi irti taas mennen tullen pesupaikalla. Koska oli niin hikinen, niin kaivoin kaapista sen ihquimman toppisloimen. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla. Niin ja tehtiin tietenkin huolelliset venytykset kaikkinensa. Tarhassa Pouta oli suukottelutuulella ja se tuntui aika kivalle.

Ruuhkaa vesipisteellä.

Tuiskun asia etenee sitä myöten, että viime viikon lopulla olin yhteydessä homeopaattiin ja jo perjantaina meille tuli postissa sellaiset aineet, että en tiennyt niistä mitään ja vahvuudet sellaisia, etten saisi niitä edes hankittua. Mutta jos ne tehoaa, niin voip olla, että sanotaan kasvaimelle heiheit tai ainakin toivotaan, että osa siitä lähtee tai että oireilu loppuisi. Nyt odotellaan hartaasti ja katsellaan. Tuloksia voisi olla odotettavissa reilun kuukauden päästä, jolloin pitäisi ruveta liikuttelemaan! Jos Tuisku kestää sitten liikuttamista, niin haluan viedä kuvattavaksi ja katsoa mitä siellä jalassa on tilanne. Jännittää.

Toinen lisäjuttu tuli tässä hieman akuutisti esiin. Olen siirtänyt hevoshieronnan loppukokeen suoritusta hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt joudun sen suorittamaan varsin pian eli reilun kuukauden päästä. Sain juuri käsiini listan osattavista asioista ja pienenlainen paniikki on meneillään. Mutta jospa siitä hengissä selvitään, ainakin kovasti toivon niin :)

Tämä ei sovellu herkille!

Alkukuvat kyllä on mukavaa katseltavaa, loput ei välttämättä. Ulkoilu teki hyvää, tosin Jennin kanssa oltiin molemmat vähän puolikuntoisia, niin jaksettiin käydä tosi lyhyt maastokävely, mutta käytiin kumminkin. Ratsuna oli tänään Vallu. Pouta tarjoutui tarhassa kainaloon, outoa. Yleensä ei ole kovin innokkaana lähdössä. Ehkäpä tämä pakkastauko on tehnyt tehtävänsä.

Vallu on niin kiltti ja ihana, oikea mussukka.

Myös Valma uskaltautui osittain ulkoilemaan ja sai välillä ihan hervottomia riehumiskohtauksia. Peetu jaksaa kantaa palloa koko ajan jo ihan rasittavuuteen asti.

Tässäpä nyt tallin uusi "kaappi". Ei jäädy enää mikään, jotenkin ihan uskomatonta, kun selviää veden laskusta ilman sulatuksia.

***********

Ja sitten ei vähemmän herkille.

Kukkopojat päätyi nyt riiputukseen ja sitten jatkojalostukseen. Voi kun harmitti, olivat niin komeita. Mutta näin se menee joskus.

Uusi yläkuva

Nyt on uudessa yläkuvassa kaikki omat hepat. Jos joku viisaas tietää, miten sen saa keskitettyä, niin tieto otetaan kiitollisena vastaan. Toisekseen meinasin silloin siirtää meidän kotisivut tänne, mutta nyt alan miettiä jospa en siirräkään... Katsotaanhan vielä. Joka tapauksessa itse kotisivut lakkaavat, jahka hieman hidas palveluntarjoaja se tajuaa useista pyynnöistä tehdä, samoin lakkaa Suorakan kotisivut.

Olen myös hieman uudistuskannalla, mietin josko uskaltaisin vaihtaa blogin ulkoasun nykyaikaisemmaksi. Jostain syystä olen niin vanhanaikainen, kuten joku saattanut joskus mainitakin. Enkä siis mielelläni jaksa sorkkia näitten sivujen ulkoasua. Ainakin tarkemmat hevosesittelyt olisi kiva tehdä blogiin ja mahdollisesti muistakin eläimistä.

Sää ulkona on mitä mainoin eli -5 astetta pakkasta ja se olisi myös mitä täydellisin ratsastussää. Mutta kamala nuha ja vilutus on päällä, joten jätän ratsastelut alustavasti huomiselle, jos olo tästä kohenee. Yritin eilen soitella teurastamolle, mutta lupasivat ottaa yhteyttä, jahka selviää heidän aikataulunsa. Joten karitsanlihaa on saatavilla varsin piankin :)

Kylymä!

Todellakin, todellakin, todellakin, todellakin! Koko päivän taas tietokoneella ollessa, ei mittarin näyttämä lämpötila paljon lämmitä. Mutta neljät sukat, kahdet housut, kolme paitaa, kynsikkäät ja viltti vähän avittaa asiaa.

Myös muutkin täällä palelevat. Ihan tärisee tämä pikkuotus. Hän parkkeeraa takan eteen kun se rupeaa lämmittämään. Ei ole kaukana kuumuudesta kiehuva kääkkä aina. Makuuhuoneessa Mamman seurana kelpaa lampaantalja ja oma peitto :)

Yhtenä pakkaspäivänä piti keksiä tekemistä sisällä. Tatu ja Otto olivat eläinlääkäreitä. Hurja antoi aikansa operoida, mutta sai jossain vaiheessa tarpeekseen.

Tallin "lämpökaappi" on valmis, mutta en tietenkään ole muistanut ottaa kuvaa. Yritän muistaa napata, siitä tuli tosi hieno ja sen jälkeen ei ole kertaakaan ollut hana jäässä. Mahtavaa! Pakkasta täällä ollut jo monta päivää reilusti yli -20 astetta. Tänäänkin aamulla oli -26 astetta, mutta muutaman asteen lauhtunut päivän aikana. Minä en suostu toimimaan ulkona näillä pakkasilla yhtään ylimääräistä, kun sisälläkin tässä torpassa hengissä pysyminen vaatii veronsa. Ei paljon kiristele, jos hevoset seisoo liikuttamatta kaksi viikkoa, ulos en mene. Ja muistinko mainita, että keittiön hana tai siis kuuman veden tulo jäätyy joka päivä. Joten aamurituaaleihin kuuluu taas putken sulatus hieman erikoisin konstein, mutta pääasia että sulaa tulee.

Tänään Usvan kaviot vuoltiin. Oikein on hieno tyttö ja nyt vähän rauhoittanut kavioiden kasvuvauhti. Nyt oli väli 7 viikkoa, kun aiemmin oli 8. Usva on nyt pitänyt jo kolmena päivänä loimea päällä, eikä näytä ahdistavan vielä laisinkaan. No mutta suht perusjärkevä varsa hän on aina ollutkin.

Eilen muuten meillä oli n. 50 metriä keittiön ikkunasta katsottuna vieras ottamassa päiväunia pellolla. Katsottiin Ossin kanssa keittiön ikkunasta tätä suloista pientä karvapalleroa, joka oli ottanut aseman pienellä kiepillä. Ihana, suloinen kettu otti rauhassa päivänokosia niin lähellä taloa. Olin niin utelias, että pakko oli mennä ulos katsomaan, mutta ketturepolainenpa huomasi saapuvan ruhoni talon takaa ja ampaisi suopeltojen kautta metsään. En sitten siinä rytäkässä kerennyt kuvaa ottaa, vaikka kamera oli kädessä. No mutta, onhan meillä aiemmin vapaat metsäjänikset tarhautuneet lampaiden kanssa ja viettäneet öitäänkin lampolassa, että ei kai kettu nyt ole sitten pihapiirissä sen ihmeellisempi otus...?? Vai??? :D

Ja tässä vielä linkki kuvista PYKY:n koiraluennosta, jossa muutama kuva meistä myös Peetun kanssa.

Aamun kuulumiset

Tuisku voi hyvin, se on pääasia. Eilen illalla tuli kyllä sisälle jalka veressä, oli oikean etusen sisäsyrjän polven yläpuolelta onnistunut telomaan. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta Tuiskun kohdalla kaiketi kaikki on mahdollista. Kävelee oikein hyvin, eikä äkkiseltään ole paiseesta tietoakaan. Laitoin kuitenkin jalkaan yöksi suolavesibetadinehauteen taas ja muutenkin, ettei mene karsinasta likaa sisään. Ulkoa tullessa oli eilen kavion pohja jäätä täynnä, joten siellä ei näytä sitten menevän likaa kovin paljon myöskään sisään tämän hienon jääsysteemin ansiosta. Mutta vielä odotellaan tilanteen kehittymistä. Muistin viimeksi rekiajelulla miettiä, että muistan sitten olla onnellinen, jos tämä oli viimeinen rekiajelu Tuiskun kanssa. Ja niinpä se taisi sitten ollakin...

*******

Tallissa ei sitten menekään taas ihan putkeen. Uusi hana pamahti tänä aamuna. Pakkasta on -24 astetta, liekö enemmänkin. Mutta kestihän tuo vajaata pari päivää. Otin sitten aamusuihkun tallissa tänään. Tässä kaikenlaisen säädön jälkeen lämpökopin rakennus alkaneekin vasta tänään. En tiedä, mutta jos nyt ei tekisi mieli räjäyttää tuota tallinkuvatusta ilmaan niin ei sitten koskaan. Jos joku rakennus on tehty miten sattuu eristysten suhteen niin olkoon tuo sama pahainen tönö tuossa ikkunan takana.

Nyt on sitten minunkin mielestä jo vähän liikaa pakkasta. Täällä sisällä meillä palvelusväen siivessä sisämittari näyttää +12,1 astetta lämmintä. Ja kaikki tämä siis eilisen yli 12h lämmittämisen jälkeen. Jos meillä tällä hetkellä haluaa pysyä hengissä tai ainakin niin, että veri kiertää niin kannattaa viettää aikaa köökin puolella, jossa lämpötila sitten muutaman asteen korkeampi. Suunnitellaan tässä rahoitusta hyvinkin massiiviseen lattiaremonttiin. Meillä on sellainen pienehkö epäilys kauniin ja niin ihanasti kulahtaneen lautalattian alkuperästä, että liekö laitettu lankut suoraan hietikolle. Tervetuloa siis meille, jos haluatte kokea extreme-elämää hieman poikkeavissa asumisoloissa.

PS. Tätä kirjoittaessa juon aamukahvia vasta tähän aikaan (08.46) ja hevoset mussuttavat heiniä sisällä. Ehkäpä nuo kohta saavat lähtökäskyn ulos, jos tarkenen mennä sinne takaisin suihkun saaneella takilla. Pitää nyt sitten miettiä, josko tuota Usvaakin yrittäisi jollain koltulla loimittaa. Reppana kun ei ole edes sovittanut loimea ikänä :D:D

Lisäpäivitys klo 13:20: Tässä muutama kuva aamupäivältä, vähän sumeita, mutta menköön.

Ja Usvalla on päällä loimi! Laitoin näin harjoittelupäivänä fleecen, niin ei haittaa jos repii sen kappaleiksi. Mutta ei näytä haittaavan neitoa pätkääkään. Huomenna jos pakkaset jatkuu, niin kaivetaan esiin Mamman vanha pikkuloimi vähän paksumpaa mallia. Hyvä Usva :)

Vallu nautiskeli pakkaspiehtaroinnista. Aurinko paistaa kauniisti, ja hevoset käyttäytyy pakkasen johdosta päättömästi. Jopa Pouta pisti laukaksi tarhassa pienten kanssa ja se on jo ihme!

Pikkupässit tarhassaan. Kaikki lampaat makoilee mielummin ulkona auringossa kuin sisällä vaikka pakkasta yli -20 astetta. Hauskoja.

Tuiskun paise

Tuiskulla olo helpotti nopeasti kun kaviota avattiin. Nyt kävelee jo melkein normaalisti. Yön oli suolabetadinehaude jalassa. Seurataan. Jos Tuisku pysyy joutilaana kunnossa, niin Tuisku pääsee sitten varhaiseläkkeelle ja saa tehtäväkseen lauman johdon täysipäiväisesti. Siltä tässä alkaa nyt tuntua.

Murheita murheen perään

Tämä pakkanen kera tallin vesiongelmien takia rassaa hermoja ihan totaalisesti. Siihen lisättynä pikkupojat kotona loppuviikon hoitajan sairastuttua, ei nyt varsinaisesti entisestään helpottanut elämää. Joka päivä on jotain tallissa tapahtunut. Vesisuihkun jälkeen koko homma toimi kokonaisen vuorokauden, kun alkoi tapahtua. Uusi varaaja on nyt siis paikallaan ja eikös haljennut tallin hana. Eli paloi rahaa ihan kunnolla uuteen varaajaan ja uuteen hanaan. Tänä aamuna oli nimittäin suihku taas valmis, kun hana halkesi lopullisesti. Äsken saatiin uusi tilalle ja nyt ei valu vettä mistään (siis omatoimisesti), vaan pitäisi pelata juuri silloin kun halutaan. Kaappia koko systeemin päälle vielä odotellessa...

Seuraava murhe iski tänään. Tuiskulla on paise, ei todennäköisesti iso, mutta kuitenkin. Itse jouduin lähtemään aamulla koiraluennolle ja Tallimies toimitti Tuiskun Antin hoteisiin. Olivat vähän avanneet pohjaa ja mätää oli tullut. Nyt haudotaan yö suolalla ja seuraillaan pari päivää. Että semmoista... :(

Peetu oli mukanani ulkomuototuomari Mari Lackmanin pitämällä ja Pyhäselän Koirayhdistyksen järjestämällä luennolla koiran rakenteesta ja näyttelyssä esittämisestä Hammaslahden kunnantalolla. Erilaisia koiria siellä oli ja Peetu edusti lähinnä ainoana kunnon turkin omaavaa mallia. Mielenkiintoista oli.

Peetu otti loppuajasta jo rauhallisesti ja myös taustalla olevat "ranskikset" :)

En osaa kääntää kuvaa bloggerissa, liekö edes pystyy, joten kääntäkää päätä sivuun :)

Vesivahinko

Meneehän ne myöhäisillat näinkin. Oltiin Tallimiehen kanssa elokuvissa (Ei kiitos) ja tulimme kotiin vähän ennen kymmentä. Mummi ja pappa olivat lapsenvahteina ja lupasivat olla vielä sen aikaa, että saadaan käydä NOPEASTI hepat Tallimiehen kanssa yhdessä sisälle ja hoitaa lampaat. Menin talliin, niin siellä oli vastassa suihkulähde. Vesiastiat olivat täyttyneet itsestään, sekä lattia ja seinät + katto märkänä. Eilen oli vähän putkiremppaa ja talliin asenneltiin vastuksia, mutta jostain syystä koko helahoito nyt mäsänä. Aamulla saadaan  korjuri paikalle, soitettiin jo hätäpuhelu. Onneksi on osaava suku olemassa :) 

Hetki mietittiin, että miten saadaan vettä talliin tai ylipäänsä mihinkään, koska talon kellarista piti käydä sulkemassa pääventtiili, jotta veden tulo saatiin lakkaamaan. Niinpä toimittiin seuraavasti: pappa jäi talliin pitämään liitoksia käsin kiinni, mummi oli kellarissa puhelin kourassa valmiina avaamaan ja sulkemaan päähanan tai mikä lieneekään. Minä laskin kylpyhuoneessa lämpimiä vesiä kuudelle hevoselle ja n. 50 lampaalle, sekä keittiöstä laskettiin aamuksi juomavettä, sekä vessaan vähän huuhteluvettä. Tallimies kiikutti täysiä astioita eläimille ja toi tyhjiä tilalle, jotta saadaan aamua varten vähän vettä talteen. Tämän ruljanssin jälkeen saatiin taas pääsulku (rakkaalla vedentulolla on monta nimeä...) kiinni ja saatiin lähettää vanhempi osasto kotiinsa. Että semmosta.

Tuisku rekiajelulla

Muutamien päivien hevosloman jälkeen oli pakko tarttua ensin kiinnostavampaan asiaan eli Tuiskun kanssa rekiajeluun. Pouta saanee vielä odotella ainakin huomiseen liikuttamista. Tallimies kilttinä oli yllättävän lumentulon ansiosta kiikuttanut treenikärrit takaisin talvisäilöön, minne todellakin kuuluvat ja kiskonut kevyimmän mahdollisimman reen tilalle.

Tuisku tuli talliin ja oikkuili entiseen tapaan. Kävin hakemassa varustehuoneesta setolkan ja kellon kilkatessa valpastui myös ajohevonen. Korvat oli niin höröllä, että meinasivat solmuun mennä. Ihan innoissaan otti kaikki muutkin vehkeet päällensä. Mäkivöitä asennellessa joutui pinnistelemään itseään, kun oli jotenkin niin lähdössä. Pihalle tallusteltiin melkein irti, Tuiskulla on vieläkin hieman epäuskoa todelliseen lähtemiseen. Mietin, että mites sitä osaa taas tauon jälkeen valjastaa, mutta kaikki meni vanhasta muistista ja ei pitkään meillä nokka tuhissut kun oli menopeli valmis.

Pihasta lähdettiin niin, että ohjastaja käveli vierellä. Ajattelin, että on lähtö Tuiskulle helpompi kun rekikin vielä kesäterässä ja muutamat ensimmäiset metrit luistaa huonosti. Mutta Tuisku onkin ammattilainen, muisti, että rekeä lähdetään vetämään hienoisella sivuaskeleella ja eihän se mitään huonosti liikkunut reki ollut. Saman tien oli niin hyvä luisto, että päätin hypätä kyytiin. Sama reitti kyseessä kuin viimeksi eli latopellolle ja takaisin. Itkuksihan se ajo taas meni.... Voiko tässä maailmassa olla ihanampaa ääntä kuin setolkan kello, natiseva reki ja suhiseva lumi kavioiden alla.... Ei ole!

Tuisku osasi hienosti valita tien reunan, jossa oli lunta vähemmän ja reki liikkui paremmin. Jo pihasta olisi lähtenyt ravilla, mutta kävellä jolkotteli taas ladolle asti kiltisti. Samaa ei voi sanoa siinä vaiheessa kun ladon toiseksi viimeinen nurkka oli ohitettu...

Siinä vaiheessa ei todellakaan ollut mistään rauhallisesta hevosesta tietoakaan. Itse ajoin tietenkin seisaaltaan niin oli pakko mennä polvilleen, kun hullu hevonen lähti laukalla ladon nurkalta pikkumäen päälle. Vasta pikkunyppylän päällä sain jätkän taas kävelemään. Siinä vauhdin hurmassa ja rytäkässä aukesi tietenkin aisaremmi ja kun yritin saada Tuiskun pysähtymään uudelleen solmimista varten, niin eihän siitä mitään tullut. Juuri kun pääsin kädet ojossa kohti aisaremmiä, niin ajokki päätti häipyä paikalta. Muutaman epärauhallisen seisontahetken päätteeksi sain remmit niin kiinni, että pysyivät puoliksi kotiin asti kiinni. Tollukka, se se on.

Koko kotimatkan tarjoili ajokki ravia, mutta suostui kuitenkin kotiin asti kävelemään. Tallilla puhkui taas yli-intoa ja oli hieman suivaantunut liian hitaasti leipätarjoilusta. Ajettiin reki valmiiksi ylisten sillan alle ja irroteltiin vermeet siinä. Kunpa Tuisku suostuisi seisomaan metsässä yhtä hienosti kuin tallin pihalla seisoo. Irti kävellä löntysti talliin ja siellä riisuttiin vermeet ja harjailtiin lumet niskasta. Laitettiin ihan kunnon toppaloimi, vaikka ei edes hionnut, mutta varmuuden varalta. Paisejalan ruununraja on lämmin siitä kohdalta missä se paise aina on, mutta se on ollut ihan koko ajan. Liekö siellä joku krooninen tulehdus päällä, ken tietää. Täytyy ottaa yhteys homeopaattiin ja vähän kysäistä lisäohjeita, että kannattaako toimia niinkuin olen ajatellut.

Tarhassa syötiin vähän sokeria ja leipää lisää. Sain taas aikamoiset pesut osakseni. Sirius yritti tulla rapsuteltavaksi, mutta perisuomalaisena mustasukkaisena tollukkana Tuisku piti ylimääräiset loitolla. Tänään on ollut Tuiskulla vähän ärtsypäivä, mutta eikös se ole miehillä ihan tyypillistä...?? ;D

*******

Valma ja Peetu aloittivat molemmat kauraversouutteen syönnin. Sitä vedellään kuonoihin n.40 vrk ja katsotaan tapahtuuko mitään mullistavaa. Sillä on rauhoittava vaikutus ja se vaikuttaa erityisesti hermoston toimintaan. Jospa vähän rauhoittuisi tuo pienempi ärjymyrjy ja isompi vähän vähemmän vinkuisi... 

Toinen asia. Eilen otettiin Tallimiehen kanssa ne toiset verikokeet ZinZinon asian tiimoilta. Öljyä on nyt juotu 120 vrk ja kohta tiedetään miten on meijän käynynnä....

Valma Kajaanissa

Ei mennyt lähellekään putkeen lauantaina  Kajaanin reissu Valman osalta. Iski "liinat kiinni", tässä tapauksessa hännän koipien väliin sillä hetkellä kun astuttiin autosta ulos. Valmalla on vissiin nyt joku ikään liittyvä juttu, kun oli aivan tuhannen paniikissa siellä kuplahallissa. Kehässä oli niin paniikissa, että tärisi ja piti hännen visusti alhaalla. Tuomari ei saanut edes koskea, kun yritti näppästä. Että tämmönen reissu sitten tällä kertaa. Suomalaistuomari oli kuitenkin aivan ihana! Sanoi, että ihan normaalia, kuuluu ikään, ei paniikkia. Yritti kovasti, että katsotaan koiraa maassa eikä pöydällä ja juoksuta vielä, hän niin kovasti haluaisi tämän koiran nähdä kunnolla.... Ei auttanut mikään. Itse näytin hampaat ja sanoi, että saatte arvosteluksi hyvän, jos häntä napsaa kiinni hampaita katsoessa (tässä mielentilassa Valma olisi varmaan purrut tuomaria...), niin hän joutuu antamaan hylsyn. Joten jos itse näytän, niin saatte hyvän... No mutta rakennearvostelu ei kuitenkaan ollut ihan surkea, tältä se kuulosti:

" Hieman pitkärunkoinen, riittävä runkoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvän pituinen pää, hyvät korvat. Pyöreät tummat silmät, riittävä kaula, hyvä selkä. Hieman jyrkkä lantio, suorahko etuosa. Liikkuu häntä koipien välissä. Aristelee käsittelyä ja on hieman peloissaan."

No mutta tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin. Isosiskolla on vissiin juoksut alkamassa (?), joten liekö täällä suunnalla samanlaista odotettavasti, kun noin outoa käytöstä?? Kaikki vieraat ovat meillä tätä nykyä vähintäänkin omituisia ja pelottavia, miehet eri toteen. Mietin, että pitäisikö Joensuun näyttelyyn meno peruuttaa, katsotaan vielä ja alkaako Valmalla juoksut.

Kiitos vielä huippuseuralaiselle. Nyt on taas käännetty maailman asiat ainakin hetkeksi tolalleen ja yksi sivistyksen aukko täytetty ;D

**********

Hevostelulle ei tänä viikonloppuna riittänyt energia, meni ihan muissa merkeissä. Mökillä yritettiin eilen käydä uunia lämmittämässä, mutta se ei nyt jostain syystä ihan kunnolla vedä. Nyt kuitenkin jo tulet pysyy päällä. Vallu rupesi ontumaan oikeaa takasta lauantaina, todennäköisesti venähtänyt tarhassa. Siinä oli vähän pinteliäkin tukena ja se auttoi. Nyt se on vähän pökkelö, ottaa kyllä sillä painoa, mutta ei se ihan kunnossa ole. Täytyy nyt seurailla ja antaa ponin vaan tarhailla.

Ja tänä aamuna oli tallissa hana ja putki jäässä. Meni puolisen tuntia sulatellessa sitä rumpaa taasen. Ärsyttävää sanon minä! Kunhan se lottovoitto osuu meidän kohdalle, niin räjäytän tuon tallinkuvatuksen ja tuohon pihaan pykästään semmonen linna, että hevosten kanssa kävellään tallista suoraan maneesiin ja talosta suora putki talliin. Tämmönen kevyt pikkusuunnitelma tässä siis vain.... :D

Pouta maastossa...

...taas vaihteeksi. Kentälle ei ole asiaa ennen kuin lunta tulee vähintään 10-15 cm. Ärsyttää, mutta minkäs voi. Onneksi Jenni ja Skipi reippaili (maleksi) mukana. Poudalla meinasi mennä muutama jouhi päällekkäin, kun hermostui välillä ihan totaalisesti. Skipin odottelu otti pattiin, niin että välillä puisteltiin päätä, yritettiin hyppiä pystyyn ja välissä napsittiin havuja suihin. Tallilla huomattiin, että Poudalla on koko etutukassa iso havutakkujouhipallo. Muutoinkin tänään on kaikki hevoset käyttäytyneet eriskummallisesti. Aamulla katselin ikkunasta kun Skipi vimmasi ja yritti saada Usvaa leikkimään, Usva ei oikein hommalle lämmennyt, mutta Skipi vaan jaksoi sitkeästi yrittää.

Tarhassa Jenni oli nähnyt kun Skipi oli ladannut takasilla kohti Tuiskua kunnon potkun pienen pukkirodeon päätteeksi. Siriuksella ja Vallulla tuntuu olevan omat jutut, hypitään kunnolla toisia vasten pystyyn ja sitten nenätellään. Tyypillistä miesmäistä vouhotusta, ensin machoillaan, mutta sitten ollaan ihan nössöjä. Tuisku on nyt porukan "ylimääräinen", ei halua ottaa osaa leikkiin vaan komentelee siinä seassa. Poutahan ei todellakaan leiki kenenkään kanssa, hieman huumorintajuton kun on. Pouta vetäytyy aina sivuun, kun leikit käynnistyy. Matti tietää sen myös ja hakee aina turvapaikan Poudan kyljestä. Että aika sekalainen seurakunta on juu.

Pouta sai kuitenkin tallilla 45 minuutin kävelylenkin päätteeksi venyttelyt kera leipien ja harjausta. Seisoi nyt tullessa irti tallissa ja mietinkin, että kun ollut parilla viime kerralla irti seisominen vähän levotonta, että onko Pouta nyt vasta tajunnut, että eihän se pitkilleen oikein kiinni ole ollukaan ja nyt siis huomannut, että hänhän on varsin vapaa liikkumaan. Tyhmyyttä vai fiksuutta? Olen kyllä ihmetellyt, koska veljensä on turhankin utelias ja haluaa tutkia tallissa irti ollessaan aivan kaiken, että on se kumma kun pikkusiskoa ei kiinnosta. Mutta nytpä on ruvennut kiinnostamaan, kun tajusi, että tästähän pääsee liikkumaan. Aika maltillisesti pyörii vielä paikallaan akselinsa ympäri, mutta jäämme seuraamaan tilannetta kuinka käy.

Toissa iltana väsättiin metsätarhan pikkupässeille yömökki. Niillä on katos, jossa on 3 seinää ja nyt myös etuseinä hienolla (!) liukuovella. Sinne sullotaan pässykät yöksi, kun tässä nyt tätä yöllistä liikehdintää on ollut vähän liiankin kanssa. Saapahan itse nukkua yönsä rauhassa, kun ei tarvitse öitä miettiä, että kuka on syönyt ja kenet.

Huomenna hyvin aikaiseen suunnataan Valman kanssa kohti Kajaania. Katsotaan miten mänöö...

Ps. Ja vielä lisäys. Pouta olisi tarkoitus kantakirjata, joten katselin juuri Hippoksesta tulevia tamma- ja varsanäyttelyitä. Ja seuraavan kerran ratsusuunnalle on näyttelyt ja kokeet ensi syksynä 11.10.2014. Tämä oli jo esillä viime keväänä ja viime syksynä, mutta jotenkin oma aikataulu ei antanut periksi. Kouluratsastusosioon on jo ratsastaja olemassa (ja se ei todellakaan ole minä), mutta jos joku palaa halusta esittää tuomariston edessä esteosion, niin ilmottautumisia otetaan (itse en aio pilata sitä tekemällä selästä käsin yhtään mitään) :) Jos tämä vähän lisäisi motivaatiota treenaukseen, kun on joku päämäärä mihin tähdätä.

Pouta maastossa

Omituinen päivä kaikenkaikkiaan. Aamulla koirien kanssa pellolla kävelyllä löydettiin tassun jälkiä pellolta. Muutaman tekstiviestin ja göögletyksen jälkeen veikkaisin itsekin, että ne ovat ketun jälkiä. Huh, mielummin The Fox kuin susi :)

Mutta Poudan kanssa taas maastoon, kun kenttä aivan kuhmurainen. Sinne ei ole mitään asiaa, kurjaa. Kävimme kääntymässä muutamaa metriä vaille pienellä soramontulla, tai oikeastaan meidät käännytettiin täydestä laukasta. Ihme, että en lentänyt alas kuin leppäkeihäs, kun tuli pysäytys niin että töksähti. Metsässä oli pystykorva nimittäin haukkumassa metsoa. Liekö sama koirus, joka tavattiin isolla soramontulla tässä männä päivänä. Omistajan kanssa vaihdettiin muutama sananen ja Pouta yritti hyppiä pystyyn, ihan kuin ei olisi koiraa ennen nähnyt.

Jatkettiin vielä pitkä suora kotiin päin laukalla, kun tuntui olevan neitokaisella energiaa. Pikkuylämäki kyllä käveltiin ja sen jälkeen viimeinen suora ravia. Kurvastiin kävellen ison soramontun ympäri kotiin. Pyörähdettiin vielä pellon kautta, mutta satanut lumi oli peittänyt kettu/susi/minkälie jäljet. Kamala mökä kuului ison pellon takaa ja pitihän sekin käydä vielä pällistelemässä. Siellä heilui kaksi hassun näköistä miestä raivaussahojen kanssa ja kun terä vetäisi pajukkoa, niin oli ääni semmonen, että ihan sielua kirveli. Tallille takaisin ja tässä vaiheessa Poudalle tuli vissiin mitta täyteen kun oli niin kiire tallille. Tallilla tehtiin pihassa leipävenytykset, niin puraisi sormesta, ihme kutale. Sisällä oli ihan sekopäinen ja piti laittaa narun päähän kiinni. Johan. Tallin kynnys hypättiin vauhdikkaasti yli ja tarhassa ei jäänyt ottamaan sokeria vaan karautti suoraa päätä paalilla sielua kirvelevää ääntä katsomaan... Että semmonen päivä sitten tänään. Ja hikinen oli hevonen, voin sanoa.

Hukat liikkeellä

Eilen illalla vähän ennen kahdeksaa on meiltä n. kilometrin päässä nähty susi. Ne nyt pyörii tässä kylän tuntumassa vähän turhankin ahkeraan ja saavat (5-6kpl) liikkuakin, kunhan pysyvät kaukana meidän lampaksista. Meillä kun lampaat tarhautuvat läpi talven ja vaikka ovatkin lähes ikkunan alla, niin hieman pelottaa. Mutta pantaversioita seuraillaan täältä (painamalla vihreää lootaa, saa suden nimen tietoon ja mahdollisesti muuta lisätietoa havainnosta + kartan saa zoomattua huomattavasti tarkemmaksi):

Susien pantaseuranta

I love cats!

On ne niin ihania, mutta välillä niin ovelia!

Nämä kissat ovat syyllisiä ja ne tietävät sen

Vuosipäivä

Aamulla nukuttiin aivan törkeän myöhään, koko sakki varttia vaille yhdeksään. Jenni karautti pihaan jo kympiltä maastoilemaan. Tänään oli vuorossa Vallu, pitkästä aikaa. Lähdettiin katsastamaan polut kylälle päin. Laduille asti oli hyvä mennä, mutta kun latukone on rallannut reittejä, niin nyt ne ovat osittaisen sulamisen jäljiltä aivan jäässä. Vallu meinasi mennä tosi pahasti nurin mäessä ja päästiin häthätää metsän puolelle. Niin käännyttiin takaisin kotiinpäin, kun Vallulla ei ole kenkiä. Kuitenkin puolen tunnin kävelylenkki tehtiin.

Tallilla venyteltiin ja muutenkin vietettiin Vallun kanssa laatuaikaa. Jo ennen ratsastusta meillä oli omat herkät hetket. Vallun kanssa maastoilu on vähän toista kuin Vallun tyttöystävän kanssa. Tätä voi jo sanoa rentouttavaksi harrastukseksi :) Vielä tarhassa syötiin vähän sokeria ja vaihdettiin viimeiset rapsutukset.

Vuosipäivä tarkoittaa sitä, että kahdeksan vuotta sitten tähän aikaan minusta tuli hevosenomistaja. Tuisku muutti meille. Tämän päivän kunniaksi Tuiskun sairausloma on toivottavasti lopullisesti ohi. Varovasti toivon näin.

Tallimies kävi ylisiltä kevyimmät kärryt mitä meiltä löytyy eli treenikärryt. Harjailin Tuiskun ja kiristettiin hokit ja laitettiin tippuneiden tilalle uudet. Sen jälkeen näytin Tuiskulle silat ja koko hevosen olemus muuttui siitä hetkestä. Hän nosti korvat pystyyn ja päästi epämääräisen äänen. Empä ole ikinä valjastanut noin odottavaa hevosta. Kun kaikki vermeet olivat päällä, iski Tuiskulle epäusko; ollaanko nyt oikeasti menossa?? Aukaisin tallin oven ja menin itse ulos, kun Tuiskuhan tulee yleensä perässä. Nyt se oli niin hämmentynyt, että piti taluttaa pihalle. Pihalla talutin sulimmalle kohdalla mitä pihasta löytyi ja laitettiin kärryt kiinni.

Tuisku seistä jollotti kiltisti kunnes pääsin kyytiin ja annoin lähtökäskyn. Kuin unelmaa. Siinä vaiheessa koko homma meni itkuksi, koska en uskonut tämän päivän enää koskaan tulevan. Aion olla jatkossa jokaisesta Tuiskun kanssa ajosta kiitollinen, koska en voi tietää milloin se on se viimeinen kerta.

Nythän ei mitkään kärrykelit todellakaan ole, mutta reellä ei pääse, eikä Tuiskun selkään näillä näkymin enää nousta ikinä. Luulen, että Tuiskun suhteen teen periaatepäätöksen, että Tuiskua liikutetaan tästä lähin vain ajamalla. Jokaisen ratsastuskerran jälkeen vuoden aikana on tapahtunut jotain kamalaa ja alan olla sitä mieltä, että ratsastaminen/selässä oleminen rasittaa jalkaa niin paljon enemmän kuin ajaminen, etten taida riskeerata... Voi olla, että olen väärässä, en tiedä. Ja onhan tallissa puolitoista ratsua siihen tarkoitukseen ja yksi kokonainen kasvamassa.

Menomatka meni itkiessä ja Tuiskua ihastellessa. Parempaa ohjastuntumaa ei tässä maailmassa ole eikä tule, kuin Tuiskun. Tämä hevonen toimii ajaessa kuin ajatuksen voimalla, ainakin mennessä. Tullessa ei voi sanoa samaa. Latoa oli kierretty puolet, niin Tuisku päätti, että otetaanpa vähän vauhtia kotiin päin. Kiskoin kaksi käsin, että Herra Hevonen pysyi käynnissä. Intoa olisi ollut vaikka muille jakaa! Kärryt seilasi pienessä lumessa reunalta toiselle ja Tuisku vaan mennä viipotti. Muistutti kovin pikkusiskoaan "Spiido-kävelijää" ja itku alkoi muuttua nauruksi. Kotiin tullessa meillä oli rinnuksista hionnut hevonen! Ja koko lenkki kesti maksimissaan 15 minuuttia, voihan Tuisku!

Tuisku seisoi pihalla kiltisti irti, kun irrottelin kärryt ja vein ylisten sillan alle odottamaan (toivottavasti!) uutta kertaa. Nyt odotellaan pari päivää mitä sanoo hevonen ja kokeillaan uudelleen. Sen jälkeen vähän tehtiin leipävenytyksiä ja mentiin talliin. Tallissa oli vieläkin intoa puhkuva hevonen, jolle tässä tapauksessa syöttelin lisää leipää. Harjattiin ja pakkohan konimus oli loimittaa, kun sai itsensä hikeen. Tarhassa jatkettiin leivän syöntiä ja itku tuli uudelleen. Sain sellaiset pesut Tuiskulta, että harkitsen tallivaatteiden pesua pyykkikoneessa. Myös selkä on nyt pesty.

Tallissa vasta tajusin, että kuinka tärkeä Tuisku on ja miltä taas tuntui pitkästä aikaa päästä Tuiskun kanssa "töihin". Meillä on jo sen verran yhteistä taivalta takana, että yhteistyö pelaa (yleensä) niin hyvin, että se on aivan uskomatonta. Tämä päivä on varmasti yksi arvokkaimmista muistoista mitä yhdessä olemme kokeneet, kummallakin ollut ikävä yhdessä tekemistä.

Usva ja Pouta maastossa

Aamupäivällä kävimme Usvan ja hänen poikaystävän ja poikaystävän perheen kanssa metsäkävelyllä. Voisiko sanoa, että appivanhemmat olivat vähän niinkuin sunnuntaikyläilemässä :) No mutta siis, latopellolla kakarat käytettiin lenkkeilemässä. Usva sai harjausta karsinassa ja vähän oli ihmeissään, että miksi ollaan täällä. Laitoin selkään ponisilat, jotka ovat aika passelin kokoiset. Suitsia en uskaltanut vielä laittaa noin "pitkälle" kävelylenkille, ettei tule sitten kohtausta sen vuoksi.

Muuten lenkki meni hienosti, paitsi, että Usva halusi kävellä poikaystävän edellä, ja järjesti pientä kohtauksen tynkää takana. Täytyy seuraavilla lenkeillä sitten vähän harjoitella sitä takanakin kävelyä. Pientä varsamaista sähläystä, kuten asiaan kuuluu, mutta muutoin oli oikein sopivan mittainen kävelylenkki.

Tallilla kun silat otettiin pois, niin vähintäänkin laho vatsavyö napsahti poikki, onneksi ei katkennut metsässä. Vähän harjailtiin ja Usva pääsi takaisin ulos.

Juuri kun kerkesin palauttaa Usvan karautti vieraat pihaan ja meillä oli Jennin kanssa vielä maastolenkki Poudalla ja Skipillä tekemättä. Noin tunnin lenkki kuitenkin käytiin kävelemässä soramonttua ja mökkilenkkiä myöten. Aika jäässä on tiet, mutta metsäpolut ovat hyvässä kunnossa. Mukava palautteleva lenkki Poudalle ja huomenna on ansaittu vapaapäivä. Kenttä on edelleen jäässä... :(

Tallilla "perinteiset" ja Pouta seisoi taas pesupaikalla ilman päitsiä kuin "tatti". Huippua :)

Illan vieraat koostuivat niin ihmisistä kuin koirista. Valma sai uuden kaverin aivan ihanasta Otosta, joka kivasti sointui sisustukseen meille (lähes) valkoiseen sohvaan. Tuommoinen voisi olla aika jees. Ja Mokkahan oli meillä ratsastuslenkillä mukana ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Välillä näytti siltä, että lentää takapää korvien yli, kun oli riemukasta menoa :) Leeviä on ruvennut kummasti Valma kiinnostamaan ja erittäin kiinnostunut oli Otto-koirasta. Meidän Otto hieman pelkäsi Otto-koiraa ja välillä näytti, että tunne oli molemminpuolinen!

Centered Ridingia

Tehokas päivä takana, ja hengissä on niin hevonen kuin ratsastajakin. Lähdimme aamulla matkaan puoli yhdeksän ja Pouta lastautui kohtuullisen hyvin (=tarkoittaa, että peruutti pari askelta lastauslaiturilta ennen kuin käveli sisään. Meille se on liikaa, kyytiin on mentävä suoraan. Mutta perillä kotiinpäin tultaessa tilanne korjaantui, kun Pouta käveli sisään ihan suorilta, jolloin lastautuminen oli täydellinen :) )

Ensimmäisellä tunnilla tuntui, että ongelmia on niin paljon, ettei tästä hyvä tule. Oma asento aivan hukassa ja hevonen välillä kiero kuin korkkiruuvi. Tuntui, että kenotan miten sattuu, vaikka todellisuudessa yritettiin vaan "suoristaa" ratsastajaa. Pientä korjausta rupesi siis ensimmäisenkin tunnin aikana tapahtumaan ja Poutakin kulki aika ajoittain hieman suorempana.

Jotain tapahtui teoriatunnin aikana, kun tehtiin harjoituksia  ilman hevosta. Seuraavalla tunnilla olo olikin kuin eri ratsastajalla. Paljon on tehtävää ja vasen kankku on nyt kipeä, niin että sattuu. Mutta liikkuminen oli helpompaa. Tänään sain ihan todella siitä ajatuksesta kiinni, että kuuntele hevosta, kokeile rohkeasti ns. erilaista ratsastusta ja katso miten hevonen sen johdosta liikkuu. Tärkein oppi siis: kuuntele hevosta!!!

Pouta oli kuten arvata saattaa niin ihan hikinen tästä ylenpalttisesta liikuttamisesta. Mutta käyttäytyi kuten saattoi odottaa, kiltisti ja asiallisesti uudessa tallissa ja Poudalle uudessa maneesissa. Oli se aika ihanaa päästä maneesiin pitkästä aikaa, kunnon pohja se on jotain! Katsotaan tärppääkö tänä iltana ja päästäänkö maneesin rakennustalkoisiin ;) Toiveajattelua.

Jäi kyllä huippufiilis päivästä! Ehkäpä se ratsastusmotivaatio alkaa sieltä pikkuhiljaa taas löytymään... Lisää tätä, kiitos.

Pouta ja Usva hommissa

Tai lähinnä vaan Pouta, mutta Usva vauvojen hommissa. Ensin harjailtiin Pouta kuntoon huomista varten. Barbihäntä oli melkein puoleen väliin saakka kuivassa mudassa, jonka selvittelyyn hurahti varmasti vartti. Takkuja ei niinkään, mutta mutaa kyllä. Muutoin vaan harjailtiin enimmät kököt pois. Varusteltiin ja paineltiin kentälle. Kuten ei mene meillä niinkuin siellä Strömsössä, niin kenttä on aivan umpikova, muhkurainen jäätyneestä hiekasta. Niinpä meni suunnitelma uusiksi. Meidän "verryttelyt" huomista koitosta varten meni totaalisen läskiksi. Suuntasimme sitten maastoon. Ja onhan se totta, että vaan lahjattomat treenaa... Onneksi siitä tuli muistutus, olin unohtanut jo koko asian :D

Maastossa myös Saavalla tie aivan jäässä. Kävelyksi meni koko lenkki. Ensin noustiin soramontun kohdalla, josta kurvattiin mökkireitille. Siellä haisi aivan eläimelle, aivan kamala haju ja toisekseen Pouta oli aivan vauhko, jota se ei ikinä ole ollut. Mikä lie otus väijynyt puskissa. Vaikka Pouta on välillä suhteellisen nopea maastossa, ei se ole ikänä mitään säikkynyt. Mökkikierroksen jälkeen palattiin vielä takaisin isolle soramontulle, joka kurvattiin ympäri ja tultiin takaisin kotiin. Tallilla Pouta olikin ihan hikinen, vaikka käveltiin koko matka. Melkein tunnin lenkki siitä loppujen lopuksi tuli. Venyteltiin huolella, harjailtiin ja laitettiin lämmin loimi. Niin ja Pouta seisoi taas pesupaikalla hienosti paikallaan ilman päitsiä ja naruja, hieno tyttö!

Poudan jälkeen otin Usvan puunaukseen. Usvalla oli jouhissa ja karvoissaan varmasti puoli karsinaa olkea kiinni. Hieno on Usva, niin kiltti. Harjauksen jälkeen laitettiin vähäksi aikaa suitset päähän. Maisteli taas vähän kuolaimia. Ja niinhän siinä taas on käynyt, että meillä on pitkäpäähevonen ja en tiedä miten noista Usvan uusista suitsista saa enää sopivia säädettyjä, kun kallo on vähintäänkin ihmeellisen mallinen... Äitiinsä tullut. Kaiholla myös ajattelin Mammaa, kun loppiaisena tulee vuosi Mamman poismenosta....

Usvan kanssa käveltiin pihan poikki ja matkalla tutustuttiin lampaksiin. Tarhassa vastaan tuli Skipi, ja molemmat olivat niin hellyyden kipeitä, että meni kotvanen siinä rapsutellessa. Tuiskusta pitänee mainita, että uudenvuoden ensimmäisenä päivänä hevosten sisälle tulo kesti, tai eräiden. Eniten järjen merkkejä osoitti Sirius, Matti, Usva ja Skipi (juuri tuossa järjestyksessä), jotka tulivat kiltisti sisälle. Mutta Tuisku järjesti mielenilmaisun edellispäivän sisälläseisomisesta (siis kello 16 ->). Ei suostunut tulemaan sisälle, eikä tietenkään päästänty Poutaa ja Valluakaan sisälle. Kyllä siinä odottelin varmaan parikymmentä minuuttia, kun Pouta sai tarpeekseen ja karkasi Tuiskun valvovan silmän alta ja puikahti lähes laukalla sisään. Sen jälkeen Tuiskun kontrolli petti täysin ja Vallukin pääsi puikahtamaan. Siinä vaiheessa Tuisku tod.näk. tajusi, että eihän tässä ole mitään järkeä, niinpä!

Katsotaan nyt joku sopiva hetki, miten Tuiskun kanssa ruvetaan etenemään. Meillä on kuitenkin tässä nyt eläinlääkärin lupa ruveta pikkuhiljaa harrastamaan jonkin sortin liikuntaa.... :)