Suokit tapaninpäivänä

Tapaninajelu suoritettiin kahdella tavoin; perinteisesti ajaen ja toiseksi ratsain. Ossin kaverin perhe oli kutsuttu Tapaninajelulle ja he tulivatkin innoissaan. Käytettiin heitä pariin eri otteeseen latopellolla ja takaisin. Tykkäsivät kovasti. Tuisku käyttäytyi erihyvin ja vieraat lahjoivatkin Tuiskun isolla pussilla porkkanoita. Päälle juotiin kaffet ja syötiin kakkua. 

Juuri äsken vuorossa oli Pouta. Pouta oli todella omituinen ja alan olla kohta oikeasti huolestunut, että mikä sitä hevosta vaivaa. Se on niin haluton ettei usko kukaan. Vaikka Pouta ei omakaan Tuiskun työmoraalia, niin kyllä se on työnsä tehnyt. Nyt sitä pitää houkutella joka asiaan, ei ole sen hevosen tapaista. Menimme Poudan kanssa eilisiä peltojen polkuja lähinnä käynnissä, muutama ravipätkä otettiin. Laukkaa yritin kerran nostaa, niin Pouta pisti korvat luimuun ja pysähtyi. Extremeä tästä ratsastuksesta teki ilman satulaa ratsastus. Eilen oli sen verran kylmä, että päätin ottaa vähän lämpimämmän kyydin tänään. Pelkäsin oman tasapainon puolesta, kun on aika pitkä tovi ilman satulaa ratsastamisesta. Onneksi (valitettavasti) ratsun selkä on riittävän leveä leveälle ahterille, joten sen puolesta kyydissä oli helppo olla. Hyvinhän sitä pysyi ja ihan turhaan murehti. Siellä sitä vaan keikuttiin menemään.

Tallin pihalla tehtiin porkkanvenytykset ja seuraava episodi oli, että Pouta ei halunnut tulla tallin ovesta sisälle. Sitä sain aikani maanitella, ennen kuin käveli sisään. Pesupaikalla oli todella hermostunut ja rauhoittui kun annoin sille porkkanan. Ei voi ymmärtää, on tämä kyllä niin erikoista. Maanantaina soitan heti aamulla eläinlääkärille, saa katsoa ensin hampaat ja ottaa Poudasta laajan verenkuvan. Täytyy nyt poissulkea mahdolliset tulehdukset sun muut. Sen jälkeen teen jatkosuunnitelmaa. Ruvetaanko tekemään lihashuoltoa, vai mikä tässä nyt mättää. Ja se lanta-analyysi on vieläkin ottamatta... Täytyy sekin selvittää.... Pian!

Usva on joka kerta tarjoutunut portilla, niin palauttaessa Poutaa ulos (ulossaanti oli myös työn takana, olisi halunnut jäädä sisälle...) nappasin Usvan harjaukseen. Usva oli taas röpännyt häntänsä (on samanlainen sottapytty melkein kuin äitinsä oli).  Usva inhoaa hännän harjausta, mutta saatiin sitä parempaan kuntoon. Nautiskeli harjauksesta ja harjauksen jälkeen vielä soviteltiin selkään tai oikeastaan joka puolelle satulahuopaa. Hypin taas kyljen kohdalla ja otin käsillä tukea selästä. Poni alkaa vaan olla jo sen verran korkea, että on otettava kohta jakkara avuksi! Ihan kamalaa, miten nopeasti Usvasta on kasvanut kohta 3 vuotias! 

Näissä tunnelmissa, mukavaa Tapaninpäivää!

Rekiajelua ja ratsastusta

Huomenna on tulossa Tapaninajelulle vierasporukkaa ja ajattelin, että olisi hyvä vähän ajaa tänään pohjalle. Ensinnäkin Tuisku oli pesupaikalla inhokki, sitä suututti taas aamuinen ajelu. Tallimies kävi hakemassa tallin ylisiltä parireen, johon mahtuu porukkaakin vähän enempi kerralla kyytiin. 

Lähdettiin koko perhe latopellolle ajelemaan. Tuisku mennä jolkotteli nätisti, vain Tatu tippui matkalla kerran kyydistä, eikä ollut ainoa joka tänään tippui, siitä tuonnempana.

Kun saavuttiin pihaan, lähdin yksin vielä ajamaan savottalenkille pohjia. Tuisku katseli ja pysähtyi metsän reunassa siihen malliin, että tuonneko meidän on isolla reellä mentävä. Hyvin meni lenkki, kunnes päästiin pellon reunaan takaisin, oli reen jalaksen alle pyörähtänyt jostain iso kivi ja oma tasapaino heitti ihan kunnolla ja tipuin elämäni ensimmäisen kerran reen kyydistä. Tein jonkin ihme voltin selän ja niskan kautta istumaan. Tuisku otti vauhtia ja laukkasi reki perässä isolla pellolla. Lähdin juoksemaan tallille (ja lunta on pellolla aika paljon!!!). Tuisku pysähtyi ison ladon lähelle, talvitarhan viereen haistelemaan muita hevosia. Kirosin koko kaakin, että jätti mamman yksin metsän laitaan ja itse pakeni paikalta. En syö hevosenmakkaraa, mutta tänään sekin kyllä käväisi mieliteoissa.

Ajeltiin tallille ja Tuisku oli tosi hengästynyt ja ilmeisen säikähtänyt allekirjoittaneen hiljaisesta "jos katse voisi tappaa" -tyylisestä mulkoilusta. Tuisku jäi tallin pihalla ilman porkkanoita ja sokeria, eikä kyllä edes niitä pyytänyt, sen verran taisi olla järkeä päässä. Irrottelin remelit ja talutin (en antanut kävellä irti) konin talliin. Riisuttiin loput varusteet ja pidin kunnon nuhtelusaarnan. Tuisku alkoi osoittaa häpeilyn merkkejä. Havaittavissa oli kyllä jonkunlaista mielenosoitusta ylipäänsä, Tuisku on osoittanut mieltä meidän kotiinpaluusta lähtien. Joko se ei olisi meidän halunnut palaavan laisinkaan ja Saaran jäävän talon uudeksi emännäksi, tai sitten sillä oli oikeasti ikävä, ja on nyt vähän loukkaantunut meidän lomasta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.

Harjailtiin hikisen karvat suoriksi, laitettiin loimi ja annoin Tuiskulle muutaman porkkanan. Vein ponin tarhaan ja siellä alkoi varsinainen anteeksipyytely. Tuisku nuoli kädet aivan likomäriksi ja näytti vieläkin nololta. Ihan oikein sille.

Poudan kanssa käytiin puolituntinen pelloilla kävelemässä polkuja. Nyt on sen verran lunta, että ruvetaan (toivottavasti) pitämään pellon ratsastusreitit auki. Tulee sellaista puolittaista hankitreeniä. Koska Pouta on ollut kevyellä liikutuksella, niin otetaan varman päälle ja aloitetaan varovasti. Oikeaa hankitreeniä ei kannatakaan tehdä kuin alussa n. 5 minuuttia kerrallaan, jos hevonen joutuu oikeasti kahlaamaan. Nyt on sellainen kevyt lumipeite ja alle polven jää lumi. Mutta Poudalle esim. ravi ja laukka tuossakin lumimäärässä on liian raskasta.

Pouta käyttäytyi hyvin, pitkästä aikaa ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Tallilla tehtiin porkkanavenytyksiä ja laitettiin Poudallekin toppaloimi päälle. Pouta kaipasi rapsutuksia ja niiden jakoa jatkettiin tarhassa vielä pitkät tovit. Usva halusi niitä myös ja samalla katselin sen selkään ja hyppelin sen kyljen luona.. Kohtahan se pitäisi sinnekin uskaltautua. Se on jotenkin niin pieni, että hirvittää ajatus sinne mennä.

Valma sai kasvattajaltaan aivan ihanan "joulukaulurin" lahjaksi. Kyllä nyt lepakon kelpaa!

Hyvää Joulua!

Tuulikummun tilan väki toivottaa kaikille lukijoille Rauhallista Joulun aikaa!

Matin joululahja oli kaksi uuhta: Hemmo ja Blondi.

Espanja, Corralejo

Hola! Lomat on lomailtu, melkein ja kotiin on palattu. Saavuimme Suomeen eilen illalla, mutta jäimme vielä jättiläiskirkolle yöksi, koska ei jaksettu lähteä ajamaan yötä myöten kotiin. Tässä vähän kuvia karusta, mutta erittäin upeasta Fuerteventuran saaresta. Maa on kokonaan laavaperäistä, eikä siellä ole satanut kunnolla kahteen vuoteen. Joka paikassa on hiekkaa ja dyynejä tai sitten vuoria. Kuvat ovat sekaisin ja en jaksa taistella tämän Bloggerin kanssa, joten tässä joitakin otoksia reissusta.

Hotellilla oli paljon lintuja ja kolme papukaijaa asusteli meidän kohdilla.

Tässä näkymää hotellihuoneesta.

Näkymä hotellista. Hotelli oli valtaisan kokoinen, mutta todella hieno ja hyvin pidetty. Erityisen siistiä oli joka paikassa ja siivoojat ja muut hotellin työntekijät kuljeksivat jatkuvasti paikkoja laittamssa.

Joulun odotus tuntui hassulta helteessä. Espanjalaiset eivät kuulema vietä kovin suurieleisesti joulua, vaan suurempi juhla on heillä loppiainen. Jonkin verran joulukoristeita löytyi hotelliltakin ja tämä hieno kuusi hotellin aulassa.

Tallimies kävi pienten tallipoikien kanssa pelailemassa minigolfia hotellin omalla radalla useampaan otteeseen.

Näkymää lastenaltaalta. 

Hotellin ihanin idea oli ehdottomasti Cat Cafe. Hotellin pihalla asui liuta kissoja, joita asukkaat saivat syöttää. Ostimme ruokaa ja veimme muutaman kerran päivässä evästä. Nähtiin yhteensä 7 erilaista kissaa. Kissat olivat hyvin hoidettuja ja suurin osa niistä oli oikein kesyjä. Oikeaa kissaterapiaa!

Välillä meinasi iskeä väsy ruokaa odotellessa.

Pojat golfaamassa tien toisella puolella olevalla radalla. Taustalla näkyy Water Park, joka oli valitettavasti talvikuukaudet suljettuna.

Maisemat tosiaan olivat aika karuja. Tässä olemme menossa kohti saaren pääkaupunkia Puerto del Rosariota. Näimme kaivinkoneita siirtämässä dyynejä, kun tuuli puhalsi hiekkaa ajoteille.

Matkan yksi kohokohta oli Oasis Park eli eläintarha. Ossi sai olkapäälleen papukaijan ja myös ihan oikea valokuvaaja otti kuvan pojista, kuvan sai lunastaa itselle 7 eurolla muistoksi.

Eläintarhassa oli jos jonkinlaisia elukoita, mutta eniten siellä oli varmasti kameleita ja näitä hirrrrrrrrrvittäviä krokoja!

Ja kyllä, olen silittänyt krokotiiliä! Olimme Reptile Show:ssa ja se oli elämäni karmeimpia kokemuksia. Pikkukrokojen silitykset olivat vielä ok, mutta käärmeet ja mikä lie iguaanileguaani oli jo vähän liikaa. Toisen käärmeen kohdalla oli pakko siirtyä pois, kammoan niin paljon käärmeitä. Siellä hoitajat toivat niitä ihmisten ihmeteltäväksi. Huh!

Pikkukrokot tykkäsivät nukkua auringonpaisteessa isossa läjässä. Tässä läjässä oli arviolta parikymmentä otusta.

Sykähdyttävin kokemus oli ehdottomasti kirahvien syöttäminen. Herkkupusseja eläimille sai ostaa 1,50 euron hintaan, jossa oli porkkanointa ja mitä eksoottisimpia hedelmiä eläimille. Kirahveja, norsuja ja virtahepoja sai syöttää. Kirahvit olivat niin ihania, niiden pehmeät huulet ottivat herkut kädeltä hennosti. Meinasi itku tulla!

Tässä pikkunorsu. Norsuja oli yhteensä kolme, isot norsut yrittivät kahmia kaikki eväät.

Ehdottomasti hauskimpia olivat merileijonat. Ne osasivat tehdä vaikka mitä temppuja! Lisähinnasta olisi päässyt merileijonien kanssa uimaan ja yhteiskuvaan. Jätettiin väliin :)

Eläinpuiston luonnontieteellisessä puutarhassa oli lintuesitys. Siellä oli erilaisia kotkia sun muita lintuja, jotka tekivät hienoja temppuja. Jotain aivan käsittämätöntä! 

Corralejossa on hiekkarantoja yhteensä 50 kilometriä. Erityisen suosittuja rannat ovat surffareiden keskuudessa.

Tämmöisellä pikkukoslalla huristeltiin pari päivää pitkin saarta ja nähtiin aika paljon kaikkea mielenkiintoista!

Maisemat tosiaan ovat aika vuoristoisia.

Hiekkarannat ovat valtavia!

Otolla riitti huvitusta juosta aaltoja karkuun!

Isommat uskaltautuivat ihan veteen kunnolla, vaikka vesi ei ollut mitenkään erityisen lämmintä.

Riippuliitäjiä oli vaikka kuinka paljon.

Lomahuvitusta pelihallissa.

Näkymää hotellin ala-aulasta.

Tässä meidän asunnon kuisti. Mukavasti kaikki levällään, kuten lomalla kuuluu ollakin.

Matkalla viimeisenä iltana lääkärille. Tatu sai reissussa korvatulehduksen ja pääsimme tutustumaan todellakin espanjalaiseen lääkärin vastaanottoon. Heillä on tapana tutkia potilas näköjään perättäisinä päivinä, ensin kävimme perjantaina ja Tatu aloitti antibioottikuurin. Lauantaina piti vielä käydä tarkistusnäyttämässä korvaa. Lääkäri huone oli varsin erilainen kuin Suomessa, se oli sisustutettu kodikkaasti ja ensimmäinen lääkäri istui tuolissaan jalkojen päällä kuin joku hippitohtori. Mutta ei se mitään, homma hoitui, palvelu oli ystävällistä ja yksityiseksi lääkäriasemaksi mielestämme edullista (kaksi käyntiä yhteensä 90 euroa, lääkkeet 9 euroa). Matkavakuutus hoitanee nämäkin aikanaan.

Tässä pojat ekaa kertaa merellä käymässä.

Hippo tiesi, että kohta tulee herkkuja ja avasi kitansa valmiiksi hedelmille! Mainio otus!

Kameliratsastustakin olisi saaanut kokeilla lisähinnasta.

Pikkukamelit olivat aivan mielettömän suloisia ja tulivat kainaloon kerjäämään rapsutuksia.

Eläintarhassa oli kameleita todella paljon. 

Erilaisia kaktuksia oli pitkin saarta runsaasti. Lapsia peloteltiin, että jos ovat tuhmia, laitetaan ne jäähylle kaktuksen päälle... Eivät tajunneet mikä on siinä idea.

Pari kertaa viikon aikana aivan hotellin lähellä oli afrikkailaiset markkinat, myytävää oli jos jonkin verran. Mukaan tarttui muutama koru, Valmalle kaulapanta, nimilaatta ja muutama paita ja lippis. Hintataso on aika edullinen ylipäänsä täällä, joten tinkiä kannatti!

Lomalupaus: vähintään yksi jäätelö päivässä!

"Meidän kissa", tämä musta kisuliinos tuli mielellään syliin ja nukkui yöt meidän terassilla. Harkitsin vakavasti sen pakkaamista mukaan.

Ja menossa lentokoneeseen. Viikko meni nopeasti, paikka oli todella onnistunut valinta. Huono puoli on pitkät lennot, tai lasten kanssa 6 tuntia yhteen suuntaan on pitkä aika. Tosin selvittiin ilman lentofiaskoa, mitä Otto päätti pari kertaa huutaa eriäviä mielipiteitä joistain asioista. Muutoin lapset matkustivat mallikkaasti, kiitos Finnairin uusien turhakkeiden, tablettitietokoneiden.


Ps. Saara oli hoitanut hommansa mallikkaasti, kuten arvata saattaa.  Ehkä vielä joskus pääsemme reissuun, ken tietää...

Syitä lomittaa... siis lomailla!

Ajattelin tässä aikani kuluksi (?!?!) kertoa muutamia syitä, miksi lomailu... lomitus... lomailu... kummin tahansa... on mukavaa.

Ensiksi on syytä hankkia ystäviä/kavereita/tuttavia joilla on a) tarpeeksi iso talo b) riittävästi eläimiä ja jotka c) poistuvat joskus kotoaan.

Kohta a) on tarpeellinen silloin, kun itse on investoinut pienen kaupungin lähiössä sijaitsevaan (lähes) ikkunattomaan koppiin, johon on survoutunut asumaan vasikan kokoisen koiransa kanssa. Kohta a) on silloin tervetullutta vaihtelua - myös liikunnan määrä lisääntyy, kun matka olohuoneen sohvalta keittiön pöydän kautta vessaan ja sieltä ulos on 30 metriä sen sijaan että joutuisi keittiön pöydän kulmalle päästyään peruuttamaan, että voisi kääntyä, jotta pääsisi naamakkain ulko-ovensa kanssa.

Kohtaan a) sisältyy myös kiitettävästi koneellistettu keittiö (lue: astianpesukone), jolloin joululeipomisen voi ulkoistaa lomitus...lomailukohteeseen. On huomattavan mukavaa leipoa kolme setsuuritaikinaa ja  yli sata kappaletta suklaakeksejä ja KONE TISKAA! Huraa!

Koneistamisesta puheen ollen... jos talon emäntä sanoo, että "toi pullo ei kestä astianpesukonetta," asia kannattaa painaa mieleen ja muistaa ENNEN kuin ottaa pyörineestä koneesta ulos eriskummalliseksi muotoutuneen muoviesineen... mutta jengat sopii vielä korkkiin, hip hei!

Kohta b) on myös aktiivilomituksen... lomailun kannalta hyödykästä. Saa liikuntaa. Saa suudelmia hellämieliseltä pässiltä. Saa myös sorkkaa pässiltä, jonka päänsisäiset maailmat joskus liikkuvat ehkä eri suuntiin kuin omani...? Saa kissan syliin illalla. Saa merinovillakalsariin reiän kun kissa päättää ottaa ritolat koiran (ei oma) saapuessa paikalle. Saa ajaa reellä ihanalla suomenhevosruunalla. Saa ratsastaa pyöreällä poniinilla ja ihanalla suomenhevostammalla. Varsahevonen ja ruuna S halusivat myös osallistua edelliseen harjoitteeseen, ja juoksivat kentän aidan toisella puolella eessuntaassun, mikä katrilli.

Saa tuoreen kananmunan aamupöytään. Saa treenata lannanluontia! Sitä muuten jos ei tee usein niin jo vain saapi selkälihaksiinsa tuntemuksia.

Kohta c) on edellytys kaikelle tälle muulle mukavalle.

Lisäpoonuksena mainittakoon, että oma koti pysyy tosi puhtaana, kun sotk... viettää aikaa kohteessa a).

Myös kissakammoinen koira Saimi jakoi tänään vuoteensa herra Hurjan kanssa. Saimin ilme kertoi kaiken. Heh heh heh heh.

Saara-paara.

PS. Valma joutui reissuun, Saimin hermo ei kestänyt Valmaa. Valma-parka.

Aktiiviloma talvisessa maalaismaisemassa!

Noniin, on taas aika vuotuisen maalaisidyllissä vietetyn toimintaloman. Henkilökunta poistui kolme päivää sitten omille lomilleen, mikä on tietenkin harmillista, sillä myös kokki ja siivooja lähtivät samalla kyydillä. Onneksi varpaanlämmittimiä on täällä moneen eri lähtöön, äänekkäimpänä heistä mainittakoon Valma-niminen vahti-, metsästys- ja seurakoira, jolla on muuten tänään syntymäpäivä HURAA!

Lomaohjelmani on ollut erittäin monipuolinen. Siihen on kuulunut terapeuttista hevostoimintaa kera Tuiskun, joka on kyydinnyt minua reessä pitkin poikin lähiseutuja. Tuisku on ollut niin kiltti ja kärsivällinen, kun on jaksanut seistä töröttää paikoillaan minun räknätessä rekivehkeitä sen ylle - rutiini on vähän päässyt vuosien hevosettomuuden aikana unohtumaan. Onneksi Riitta Riittanen kävi vähän neuvomassa. (Katottiin guuglesta.) Norjanvuonoponiterapiaakin olen harrastanut sekä lampaanhoitoa. Kanalasta on saanut aamuisin hakea munan. Jos liikuntaa on kaivannut, on voinut kolata IHANAA VALKOISTA PEHMEÄÄ KAUNISTA LUNTA! Lunta! Lunta! Sitä on puissa ja maassa ja pelloilla ja se on ihanan kylmää. Nyt on tähtikirkas taivaskin - kyllä maalaisilla on niin leppoisa ja esteettinen elämä.

Tänään avattiin myös virallinen koiravaljakkokausi. Uskomattoman rohkea ja reipashenkinen rekikoirani Saimi (joka ensimmäiset 40 tuntia lomasta istui jäykkänä eteisessä ja pelkäsi kissoja) pääsi testaamaan uusia valjaitaan ja minä vanhoja uskollisia Peltosiani, ja Valma turvanamme hiihtelimme metsässä. Olipa ihanaa kertakaikkiaan.

Saimin kunniaksi mainitakoon, että hän on haistellut tänään Hurja-kissaa ihan ystävällismielisessä hengessä. Kyllä se siitä reipastuu.

Majoitteeni, eli tämä kauniisti sisustettu huvila, on kieltämättä hieman viileä. Onneksi henkilökuntaan kuuluva Vahva Tallimies on kantanut sisälle paljon puita... :)

Hauskan kuvan olisi tänään saanut Hurjasta, joka istui Ottomaatin leikkihellalla itseään pesemässä. Se oli painellut nappuloista hellat "päälle" - istui siinä kuumalla hellalla tyynesti ja suki turkkiaan. Hih hih hih.

Rennonletkein terveisin, Saara-paara

Tuisku rekiajelulla

Tuiskun kanssa vietiin Riia "jouluajelulle" metsään ja mukava oli pulista kuulumisia, kiitos seurasta. Kierrettiin iso soramonttu ympäri ja menomatkalla vähän humputeltiin ravia. Joku oli käynyt auraamassa Saavan tien, joka on nyt tosi liukas ja reki liirasi laidasta laitaan. Tuisku jolkotteli tyytyväisenä menemään siitä huolimatta. Alaremmi aukesi matkalla kaksi kertaa, mikä lie, kun pysynyt viime aikoina kiinni. Se on se minun kiusanhenki. Tallilla Tuisku sai porkkanaa reilusti ja ehkä vähän sokeria. Jaksoin ihastella taas Tuiskun pyöristynyttä muotoa, vaikka aika ruikula se työhevoseksi vielä on. 

Lähtö on huomenna ja Tallimiehen ollessa vapaalla saatiin siivottua lampola ja siirreltiin paaleja sinne sun tänne. Nyt on kaikki mahdollinen ja mahdoton tehty, saa tästä jatkaa Saara. Aamulla vaihdetaan viime hetken kuulumiset ja annetaan muutama käytännön vinkki miten täällä pysyy hengissä ja suhteellisen järjissään...

Hurja oli päättänyt käydä vähän autotallin yläkerrassa katsomassa maisemia. Huomatkaa myös, että pienesti on joltain jäänyt maalaukset kesken...

Ps. Tänään tapahtui jotain hauskaa, jostain sain päivän naurut. Kun olimme tallihommissa, niin roska-auto ajoi pihaan, Mukava mies nosti jätteet kyytiin ja tuli juttelemaan. Hän sanoi, että ihan pakko kysyä, mutta oletteko huomanneet, että teillä on lammas hevosten kanssa? Naureskelin, että kyllä, se on pässi ja joutuisi muuten olemaan yksin, niin ollaan Matti totutettu hevosten kanssa elämään, että saa olla laumassa. Kuljettaja kertoi joka kerta tulevansa hyvällä mielelle kun käy meillä roskia hakemassa, kun on kuulema niin huvittavaa kun pässi hevosten kanssa tarhassa... 

Tuisku maastossa

Tänään oli tarkoitus mennä Poudan kanssa katsastamaan metsäkoneen tekemät tuhot, mutta Pouta ei osoittanut minkäänlaisia yhteistyön merkkejä tarhassa. Sitä vastoin Tuisku oli lähdössä innokkaana, joten otin sitten ratsuksi Tuiskun. Nopsaan varustauduttiin ja lähdettiin matkaan. Tuisku oli luottoratsu metsäkoneen runtelemalla aukiolla. Siellä on paljon erilaisia harjuja ja aika jyrkkiäkin kumpareita. Jos siitä tuhosta jotain hyvää on keksittävä, niin olkoon se sitten meidän uudet treenitkumpareet. Sinne voisi ajatella myös rekiajelua.

Tullessa kurvattiin vielä savottalenkille ja koska ravattiin jo metsätiellä ja Tuisku antoi ymmärtää, että pieni laukkapätkäkin olisi ihan ookoo, niin ajattelin sen hetken mielijohteesta sitten antaa taas vähän laukata. Poudan selässä viimeiset pari vuotta köröteltyä oli jo päässyt taas unohtumaan Tuiskun raketin omainen lähtö laukkaan ja Tuisku liitävät askeleet. Kiljuin täyttä kurkkua (innostuksesta!) kun karautettiin matkaan! Hieman jopa hirvitti, koska Pouta ei samanlaisiin nopeuksiin pysty mitä isoveli. Seuraavaksi seurasi itkunsekainen hysteerinen naurukohtaus ja vedet virtasi silmistä. En ole uskaltanut uneksiakaan, että olisin kuuna päivänä voinut kokea Tuiskun kanssa pellolla laukkaamista. Jos sitä ei ole tämän hevosen kanssa koskaan tehnyt, ei voi tietää mistä jää paitsi. Kyllä Tuisku on erihevonen!

Niinkuin joskus siis meillä paremmissakin piireissä voi sattua, oli heinä päässyt loppumaan tarhasta, taas. Sillä välin kun kärräsin sisältä heinää ulos Matti sai kulkea irti tallissa. Ja olihan tuo kulkenutkin. Mokoma ukon köriläs.

Ulkona porukka alkoi syödä heinää kasoiltaan sulassa sovussa. Mitä nyt Usva puri Mattia, mutta se taitaa olla ihan arkipäivää tällä kaksikolla. Näin yhtenä päivänä kun Matti ajoi "Ässää" takaa ja yritti puskea kaveria. Matti on ruvennut pistämään hevosia ojennukseen ja osallistuu aktiivisesti hevosten kanssa leikkimiseen. 

Ja tässä vielä karua arkitodellisuutta tallin pidosta. No mutta, enää kaksi päivää lähtöön. Adios!