Anelman karitsat!

Siinä ne hontelojalkaiset pikkukaritsat ovat juuri syntyneet. On se elämä vielä huteraa, kun ei kunnolla jalat kanna... Reippaita tyttöjä tuli!

Niinhän siinä kävi, että synnytys oli käynnistynyt poissaollessamme. Itse haahuilin yrttikurssilla ja tallimies oli vaan poikennut kauppaan tallipoikien kanssa. Tosiaan laskettu aika oli 19.päivän tienoilla, mutta kuten ell kanssa vähän aprikoitiin, niin lääkitys saattoi nyt vähän ennen aikaistaa tätä odotettua perhetapahtumaa. Tallimiehen tullessa kotiin oli syntynyt ensimmäinen karitsa kuolleena, sen jälkeen tuli aika nopeasti kaksi seuraavaa. Uuhikaritsoita ovat molemmat. Muuten mustia, mutta päät on uitettu valkoisessa maalipurkissa ja ovat aika metkan näköisiä. Yritetään saada kuvia, kunhan pääsevät tallista ulkoilemaan.

Hieman hinteliä ovat, johtunee varmasti myös ennenaikaisesta maailmaantulosta. Anelman utaretulehdus vähän teettää työtä, kun ei anna imea oikeasta utareesta ollenkaan. Ollaan käsin nyt eilen ja tänään lypsetty ja alkaa hyvin maitoa tulemaan ja muutenkin tyhjentymään. Kanoille on lampaanmaito maistunut. Siirrettiin kolmikko sisälle ja ohjailtiin vähän karitsoita oikeille suunnille. Reippaita pieniä tyttöjä, siitä se elämä taas lähtee. Harmittaa tietenkin se eka karitsa, mutta joskus luonto tekee tehtävänsä...