Ja sitä se on taas!

No nyt se selvisi. Maanantai-aamuksi oli varattu klinikka-aika Tuiskulle kun kulki kolmella jalalla. Pyysin Antin käymään "ihan varmuuden varalta" ja eikös se ole meillä taas. Nimittäin paise. Se sama etunen. Eipä ole paljon muuta sanottavaa.

************
Aamun antibioottikuuri loppui ja imetys sujuu osittaispulloruokinnan turvin. Aamu on syönyt jo parina päivänä väkirehuja, joten näyttää tilanne hyvältä. Karitsat ovat oikein reippaita ja silmin nähden kasvavat. Pulloruokinta on lähtenyt hyvin käyntiin, onhan se aikamoista keittelyä ja mittailua, mutta tuntuu, että sujuu jo rutiinilla.

Ainu antaa nyt aika hyvin Hulinan käydä tissillä, mutta Hulinan ollaan annettu myös käydä pullolla. Aika vähän menee Hulinalle, joten saanee jo tissistä hyvin. Tänään laitettiin vauvoille korvikset ja siirrettiin koko lössi metsätarhaan Anelman, Helgan ja Hellän seuraksi. Pikkukaritsat olivat aivan ihmeissään suuresta maailmasta ja hyppivät ja loikkivat innoissaan.

Sisältä ulos meno kesti tovin, ennen kuin uskalsivat ulkona liikkua. Toinen metsätarhan porukka isomahat + Iines-vinkuralammas siirrettiin toiseen metsätarhaan lähemmä taloa. Iineksenhän piti muuttaa silloin kirkonmäkeen, mutta ei saatu silloin kiinni millään konstilla. Tänäänkään ei antautunut vaan kipsutteli trailerin perässä pihalla muiden siis matkustaen koppikyydillä. Pihalla jahdattiin aikamme, kunnes teki kardinaalimunauksen ja meni latoon. Sinne saatiin teljettyä ja napattiin mokoma mäkättäjä kiinni.

Iines kyyditettiin kirkonmäkeen pögötin takakontissa. Toivottavasti kukaan kylällä ei nähnyt tätä episodia. Oli kyllä Iines tyytyväinen uudesta kesäduunista, syötävää niin paljon kun silmä vaan kantaa :)

Juhannuksesta tähän päivään...

..voin sanoa, että ei ole olleet ihan normipäivät. Laitan tämän merkinnän lähinnä kuvin. Tänään loppui muuten ensimmäinen työharjoitteluni päiväkodissa. Viisi mahtavaa viikkoa takana, mutta on silti kiva jäädä "lomalle". En tosin tiedä mitä se sana tarkoittaa, tai kenellä on niin paljon joutoaikaa, että voi sellaista ylipäänsä viettää...:) No mutta, tässäpä kuvia ja rankkaa kertomusta menneistä päivistä...

Siirin kanssa aloitettiin juhannuksen vietto perjantai-iltana juhannusmaastolla. Ratsuina luonnollisesti Tuisku ja Vallu. Tuisku ei ruvennut ontumaan, joten oikein hyvä mieli jäi. Käveltiin isosoramonttulenkki.

Koko juhannus souvi alkoi Aamun karitsoinnilla perjantai-iltana kello 22. Synnytys oli jokseenkin hidastempoinen ja minulla tuntui hälytyskellot soivan koko ajan. Maailmaan putkahti aamuyöhön mennessä kolme ihanaa pässiä; ensimmäisenä keskimmäinen Hirmu, toisena vas. Hermanni ja viimeisenä jätti-iso valkoinen Herkko. Kaikki meni melkein hyvin, mutta....

Tässäpä muuten Ainun lapset. Vas. Helinä, toinen valkoinen on Harald ja musta on Hulina. Eikös samalle perjantaille käynyt niin, että Ainu rupesi vieroksumaan mustaa Hulinaa. Nyt eletään tiistai-iltaa ja ollaan kahden tunnin välein perjantai-illasta (24/7) käyty pitämässä Ainua kiinni, jotta Hulina saa syödäkseen. Tehdään kaikkemme, että antaisi taas vapaasti käydä tissillä, eikä pulloruokintaan jouduttaisi. Tänään on ollut jo hyvä päivä, meidän "pakkokeinot" alkavat kantamaan hedelmää... Toivotaan, että tämä vielä tästä.

Lauantaina päätettiin juhannusratsastus osa 2. suorittaa kylän pinnassa. Tuisku rupesi reissun loppupäässä ontumaan pahasti ja mieli on taas aika surullinen. Mitenkähän taas tästä eteenpäin? Harmittaa... 

Vihdoin ja viimein sai Siirin Poudan selkään kentälle. Ohessa Siiri siis huiskii paarmaa polvesta, ei ole kysymys uudesta ratsastusasennosta... Pouta liikkui reippaasti ja kuunteli kyllä mitä ratsastajalla oli ohjeita annettavanaan :)

Hyvä Siiri ja Pouta!

Itse kapusin sitten pyhänä Poudan selkään. Ohessa vähän videokokeilua sillä Nikonilla. Itse ratsastus nyt ei ole mikään mallisuoritus, mutta video on aika hieno mielestäni hidastettuna. Tulloo jotenkin ne olympialaiset mieleen, jos tiedätte mitä tarkoitan.... 

Rakas Pouta.

...miten tälläiseen kuvaan ollaan päädytty onkin hurja tarina. Aamu siis karitsoi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Kun viimeinen eli Herkko oli syntynyt roikkui vielä limapussi ja jäin odottelemaan aamuyön tunteina, että lisää olisi tulossa. Mutta sitten sieltä rupesi tulemaan jälkeiset, joten ajattelin, että no ei kai sieltä sitten ketään ole enää tulossa. Jälkeiset eivät olleet vielä viiden aikaan tulleet, joten menin nukkumaan. Reilun tunnin välein kävin tarkastamassa tilanteen. Aamu hoiteli karitsoita ja oli oikein virkeä.Pojat ovat olleet ehkä lyhyen lammashistoriamme ajan yhdet reippaimmat. Lauantaina vielä puoleen päivään mennessä eivät jälkeiset olleet tulleet, roikkui vain peräpäässä pitkä "klöntti". Soitin eläinlääkärille, joka käski kokeilla kierittää jälkeisiä, jos ne ovat ns. irrallaan, se tippuu pois, jos ei niin sitten on vielä tiukasta paikallaan ja hän tulee käymään paikalla. No kiinnihän ne oli, joten eläinlääkäri tuli iltapäivällä tutkimaan tilanteen.

Ultraa ei ollut ell tajunnut ottaa mukaan, mutta teki peräsuolen kautta tutkimuksen. Kohdunkaula kiinni, synnytys näyttäisi olevan ohi. Ulkotunnustelussa tuntui vatsan alapuolella kova möhkäle, jota minäkin sain kokeilla. Koska jälkeiset olivat kiinni, niin arvatahan saattaa, että ne irtoaisi kuivumalla (näin siis arveltiin tässä vaiheessa) ja että jonkin sortin kohtutulehdushan tästä seuraisi. Niinpä Aamulle aloitettiin viikon kestävä antibioottikuuri, sekä sai kalsium/magnesium- ja oksitosiinipistokset. Yleisvointi oli normaali ja ell sanoi, että jos nyt pyhien aikana heikkenee, niin soitto uudelleen ja katsotaan tilanne. Itse en tietenkään voinut olla antamatta mitään homeopaattista, joten tällä hetkellä siihen löytyi kotoa Arnicaa (nopeuttaa jälkeisten syntymistä, tätä Aamu sai jo silloin eka yönä), Aconitumia (rauhoittamaan), sekä Apista (tulehduksen hoitoon).

Enpä arvannut taas mitä saavat homeopaattiset ja annettu oksitosiini aikaan. Sunnuntaina vielä roikkuu jälkeiset, eikä mitään toivoa, että irtoaisivat. Haju alkaa olla todella kamala mädän haju. Aamu on vielä aamulla virkeä ja syö, mutta sitten koko vointi romahtaa. Soitan toiselle päivystävälle ell, joka tulee iltapäivällä paikalla. Mukana on " matkaultra", mutta mitään ei löydetä. Jotakin kovaa tuntuu taas vatsan ulkopuolella. Tilanne on aika huono. Ell sanoo, että koska edellisen päivän peräsuolen kautta tehdyssä tutkimuksessa ei ole syytä löytynyt, niin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa Aamu. Annetaan vielä imettää kerta vauvat ja minä valmistaudun siirtämään Aamun ulos lopetusta varten ja ell rupeaa etsimään lopetusaineita. Mutta hänpä sanoo vielä, että haluaa silti tehdä sisätutkimuksen, että ei vaan jää mitään huomaamatta.

Niinpä tilanne seis ja ell työntää käden sisään. Ja, siellä tuntuu karitsan pää! Edellisenä päivänä kohdun suu on kiinni ja nyt siellä on karitsa. Ja arvatahan ehkä saatatte, että mitään elävää siellä ei ole. Kokenut eläinlääkäri varustettuna maalaisjärjellä ja vankalla ammattitaidolla sanoo, että nyt on tilanne se, että tämä mamma se muuten pelastetaan ja vielä ei heitetä hanskoja tiskiin!

Nopeasti pesua ja liukastetta. Kuollutta karitsaa ruvetaan vetämään ulos väkisin. Tässä vaiheessa tämä on ainut mahdollinen keino saada Aamu pelastettua. Voin sanoa, että ell teki kyllä todella työtä, että iso kuollut karitsa saatiin ulos. Itse pitelin Aamua ja en ole ennen kuullut, kun lammas huutaa kivusta. Vaikka supistuksia ei enää tietenkään tullut, niin Aamu teki itse töitä koko ajan. Ponnisti minkä pystyi. Lähes puoli tuntia siinä meni, mutta ulos kuollut karitsa saatiin. Aamu putos siinä vaiheessa polvilleen ja oli todella tuskainen. Aamu sai kunnon annokset kipulääkkeitä ja vitamiinipistoksen. Nousi kuitenkin melkein heti ja alkoi imettämään pienokaisiaan.

Aamu kuitenkin oli kipulääkkeistä huolimatta niin kipeä, että lähinnä makoili sunnuntain ja maanantain. Välillä nousi imettämään, mutta ei suostunut syömään. Juotettiin ruiskulla melassivettä, että saisi vähän energiaa. Maanantaina iltapäivällä rupesi kerppuja syömään ja vähän heinää. Juottamista jatkettiin ruisukulla. Tänään sitten on jo syönyt heinää kunnolla ja ruvennut itse juomaan. Mutta väkirehuja ei vielä syö. Imettää vaan sitkeästi poikia, vaikka maitoa tulee aika vähän.

Siispä meillä on historian ensimmäiset tuttipullokaritsat, osittain. Ovat sen takia ihan ylikesyjä ja tunkevat syliin ja haluvat olla ihmisen lähellä. Siitä huolimatta, annetaan äidille ensisijainen hoitovastuu ja autetaan vain sen verran kuin on tarvis. Pari yötä on nyt syötetty kahden tunnin välein, mutta tänään huomattiin, että eivät ole enää kovin nälkäisiä, vaan aika pienellä lisämaidolla pärjätään. Nyt kun Aamu vaan rupeaisi kunnolla syömään, niin alkaisi se maidontuotantokin siitä lisääntyä ja toivottavasti päästään korvikeruokinnasta eroon kokonaan. Mutta vielä autellaan Aamua tässä ruokintahässäkässä. Mutta tämmöinen karitsointitarina tällä kertaa....

Ps. Uunikuvassa jäähdytellään karitsoiden korviketta. Jauhe sekoitetaan 45-60 asteiseen veteen ja tarjoillaan juotavaksi vauvan tuttipullosta 40 asteisena. Meinasi mennä hankalaksi, että mistä löytyy sellainen lämpömittari, millä saadaan mitattua. Vauvan kylpylämpömittari ei toimi, mutta keksinpä käyttöä uunin omalle lihanpaistomittarille. Kätevää. Nyt on nimittäin aika hifistelyä tämä homma!

Ja tänä iltana lähti se toinenkin tuppelo irti. Tältä näyttää meidän oma jättikorva, kun on molemmat korvat pystyssä. Näyttää ihan oudolta, kun olin jo tottunut, että toinen korva lurpottaa :)

Tallimies tykkää oudoista otuksista. Tässä taas yksi otos pihalta.

Vihdoin niitä syntyy! Illalla kahdeksan jälkeen syntyi salaa Ainulle ensimmäinen karitsa; pässi Harald, reilun tunnin päästä uuhi Helinä, joka piti auttaa maailmaan. Olin varma, että tämä karitsa menetetään, kun ponnistusvaihe kesti niin kauan, mutta eipä ollut hätiä, oikein reipas pikkuneiti syntyi ja rupesi heti touhuamaan tissille. Tuli nimittäin vain toinen sorkka edellä, eikä molemmat. Ja kun emo ensikertalainen, niin ei tullut ihan kovin helposti. Pientä vetoapua, niin tuli hienosti ulos. Kolmantena melkein heti perään syntyi takajalat edellä toinen uuhikaritsa, joka sai nimen Hulina. Harald ja Helinä ovat valkoisia, Hulina samanvärinen kuin Anelman tytöt eli musta, joka on käynyt uittamassa päänsä valkoisessa maalipurkissa :)

Ainulle synnytys oli raskas ja välillä nukkui seisaallaan. Ihan sama mitä kukin ajattelee, mutta minä tarjoan lämmintä melassivettä aina synnytyksen aikana. Mammat ovat tosi janoisia ja pieni verensokerin kohotus tuskin on pahitteeksi (nimim. kokemusta on). Heti kun viimeinen karitsa on syntynyt ja jälkeiset alkavat yleensä hitaasti syntymään, annetaan homeopaattista Arnicaa, joka nopeuttaa jälkeisten tuloa ja lisää muutenkin verenkiertoa ja virkistää. Kun jälkeiset ovat tulleet ja emä jo rupeaa syömään, annetaan kalsiumit ja magnesiumit. Näillä konsteilla ollaan selvitty. Mutta ennen puolta yötä homma oli "selvä". Erittäin virkeitä karitsoita ja erittäin omatoimisia! Mahtavaa! On se syntymän ihme aina jotain ainutlaatuista, vaikka sen kokisi kuinka monta kertaa.

Juuri ennen synnytystä kerettiin siirtää tytöt sisälle "synnytyssaliin" odottelemaan tulevaa h-hetkeä. Liekö Ainu ihan pantannut, kun alkoi melkein heti tositoimiin. Synnytyksen alettua tila jaettiin kahteen osaan, jotta Ainu saa olla rauhassa vauvojensa kanssa. Aamu odottelee vuoroaan toisella puolella. 

Matti tulee ja menee miten haluaa. Pääsääntöisesti pysyy aidassa, mutta ei ihan täysin. Yöt viettää omasta halustaan sisällä. Omituinen otus.

Ja tadaa! Tässä hän on! Meidän oma tumpelokorva! Ja mainittaneen vielä, että EloKarelia näyttelyyn on ilmottauduttu ihan molemmille päivälle. Nyt on varmaan pakko ruveta harjoittelemaan sitä hihnassa kävelyä...öööö...

Usvan kavioiden vuolu

Itse lorvittiin töissä, kun Antti oli käynyt tallilla. Kiitos Jennille Usvan vuolun vahdista :)

Sunnuntaipäivä kuvin

Vihdoin ja viimein saatiin toinen metsätarha korjattua, tai siis Tallimies sai. Anelma pääsi tyttöjensä kanssa ulos asustamaan. Takana oleva, jolla enempi päässä valkoista on Helga.

Tämä pikkuinen kuvassa on Hellä. Pienet tytöt saivat tänään korvikset, on se inhottavaa laittaa ne karitsoille. Heti koristautumisen jälkeen piti mennä äitin luo lohtutissille ja siinä samassa unohtui ikävä korvaepisodi.

Näin ne lampakset ovat hoidelleet talon ympäryksen pöheikön kuntoon. Siellä yksi millä hetkellä hyvänsä synnyttävä mamma vetää suuhunsa pajun oksia, ne on ainakinmeidän lampaiden ehdotonta herkkua!

Nyt odotellaan millonka saadaan se kaivinkone taas lainaan, niin saadaan epätasaisuudet kuriin ja saadaan sen verran tasaiseksi talon ympärys, että ruohonleikkurilla pääsee hommiin. Tähän kohtaa siis alle kylpyhuoneen keskeneräisten ikkunoiden tulee tod.näk. pari riippupihlajaa... Kahellaan nyt.

Yritetään nyt saada talopahanen valmiiksi tämän kesän aikaan (just joo) ja aloitettiin kuistista. Nostetaan lattiaa about 15 cm, jolloin lattia nousee ulkoverhouksen korkeuteen ja vähentää muutaman metsin sokkelin rappausurakkaa. Sekä ehkä päästään eroon niistä ovien edessä olleista järkyttävistä korokkeista, ei millään pahalla. Rautalevyt loppui kesken, joten jatketaan tätä projektia heti ensi viikolla.

Tunnelmakuva yhdeltä nurkalta. Törkyä ylimääräistä sellaista löytyy edelleen täältä ja keskeneräisyyttä. Rasittavaa. Ei vaan aika riitä, vaikka miten yrittää. Jospa tämäkin tästä vielä...

Maaseudun lapsilla omat huvinsa. Ossi harjoittelee ruohonleikkurilla ajamista, en tiedä miksi on kypärä päässä. Tatu haluaa seurata perässä ja vahtia Ossia, Otto haluaa seurata Tatua. Tätä jatkui kotvasen verran meidän "puutarhassa" :)

Otto räkänokka hiekkakuopassa. Hattu on jossain siellä pohjalla. Mutta pääasia, että on hauskaa.

Tänään muuten Valman korva teipattiin kasvattaja-Sonjan toimesta, kaunis kiitos vielä siitä. On aika veikeän näköinen, yritän ottaa kuvan ja laittaa teidänkin iloksi.

Pouta maastossa + muita juttuja

Jennin ja Siirin kanssa päästiin pitkästä aikaa kolmisin maastoilemaan. Käytiin 45 min. pururadoille ja takaisin, matkalla kurvattiin uuden lenkin kautta. Hepat oli tallilla ihan hikisiä, kun kaikenmaailman pöppiäiset kiusasivat matkalla ja meni niitä huiskiessa. Pouta oli muuten kiva, mutta välillä meinasi mennä pikakävelyksi.
Tallilla tehtiin leipävenytyksiä ja leviteltiin öljyä, ihana Pouta.

Matti on aiheuttanut meille päänvaivaa viime päivät. Usva haluaa leikkiä Matin kanssa, mutta Matti ei oikein lämpene ajatukselle vaan karkailee koko ajan laitumelta. Viriteltiin jo portin alueelle sähkötkin, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Matti asui muutaman päivän tallissa ja tänään yritin taas laitumelle. Usva aloittaa heti takaa-ajon ja Matti karkaa heti... Metsätarhassa ei pysy, hyppää yli. Siispä piti tehdä hätälaidun tallin ja talvitarhan kujasta. Nyt on pysynyt about viimeiset kolme tuntia siinä. Aamun tepasteli pihalla irti ja kävi syömässä minun tallin kukkapenkistä kukkia :/

Siiri vei tänään Mokan kotiin. Mokkahan oli meillä varmaan kolme viikkoa ja on se niin ihana. Valmakin on nyt lämmennyt Mokalle ja leikki ruvennut ihan kunnolla sujumaan tällä kaksikolla. Mokka on muutenkin kuntoutunut hyvin ja pystyy taas juoksemaan ja riehumaan.

Tallilla meillä on oma pikkuapuri, joka kyllä enemmän aiheuttaa päänvaivaa omilla karkailuillaan kuin työnteolla :)

Tipulassa siis saldona kaksi tipua, jotka ovat oikein reippaita. Kolme mammaa häärii ympärillä kuin kanaemot konsanaan. Tänään siirrettiin tämä lauma ulkokanalaan ja sieltä Jalmari Violan, Justiinan ja Kyllikin kanssa saavat yöt viettää sisäkanalassa. Päiväthän ne viipottavat pitkin pihoja. 13 munaa oli haudottavana, mutta nehän jäähtyi kun malttoivat tipujen hoidolta vaan yöt hautoa. Tänään tyhjennettiin pesä ja viidessä munassa oli keskenjäänyt tipu... Voi harmi. Mutta, meillä on kaksi reipasta tipusta siitä huolimatta! :)

Tänään olen ahkeroinut tallissa. Neljä karsinaa kuudesta on pesty painepesurilla ja kaksi viimeistä hoidan vielä myöhemmin, jos saadaan Anelma tyttöjen kanssa vielä illan aikaan metsätarhaan. Jahka kuivahtaa vaan lattiat ja seinät, niin eikun puhtaat pehkut sisään ja hepat pääsisivät huiliyön viettoon sisälle.

Kaikki kunnossa

Kirkonmäen lampaat ovat silminnähden tyytyväisiä uuteen sijoituspaikkaansa. Keskijärvellä Tuisku ja Skipi ovat kiitettävästi tehneet myös kesätöitään. Täällä kotona Anelma hoitelee tyttöjänsä tottunein ottein ja ollaan vaihdettu hiljaisia katseita, siitä miten ihanaa (useimmiten) on olla äiti. Tyttöjen nimethän ovat siis Hellä ja Helga. Ovat jo hurjasti reipastuneet ja löytävät itse tiensä ruoan äärelle. Ollaan jouduttu ikäänkuin väkisin laittamaan karitsat oikean puolen utareelle, jotta saadaan sitä tyhjemmäksi. Viime yönä onnistuttiin hyvin ja kiitos Siirin sama pakko-operaatio tehtiin tänä aamuna, niin kappas vaan, nyt Anelmakin antaa karitsoiden juoda molemmilta puolen! Täytyy silti seurata vielä tilannetta ja tarvittaessa tyhjentää toista puolta käsinlypsyllä. Mutta aika hyvälle näyttää utareet, eivät ole enää toispuoleiset.

Anelman karitsat!

Siinä ne hontelojalkaiset pikkukaritsat ovat juuri syntyneet. On se elämä vielä huteraa, kun ei kunnolla jalat kanna... Reippaita tyttöjä tuli!

Niinhän siinä kävi, että synnytys oli käynnistynyt poissaollessamme. Itse haahuilin yrttikurssilla ja tallimies oli vaan poikennut kauppaan tallipoikien kanssa. Tosiaan laskettu aika oli 19.päivän tienoilla, mutta kuten ell kanssa vähän aprikoitiin, niin lääkitys saattoi nyt vähän ennen aikaistaa tätä odotettua perhetapahtumaa. Tallimiehen tullessa kotiin oli syntynyt ensimmäinen karitsa kuolleena, sen jälkeen tuli aika nopeasti kaksi seuraavaa. Uuhikaritsoita ovat molemmat. Muuten mustia, mutta päät on uitettu valkoisessa maalipurkissa ja ovat aika metkan näköisiä. Yritetään saada kuvia, kunhan pääsevät tallista ulkoilemaan.

Hieman hinteliä ovat, johtunee varmasti myös ennenaikaisesta maailmaantulosta. Anelman utaretulehdus vähän teettää työtä, kun ei anna imea oikeasta utareesta ollenkaan. Ollaan käsin nyt eilen ja tänään lypsetty ja alkaa hyvin maitoa tulemaan ja muutenkin tyhjentymään. Kanoille on lampaanmaito maistunut. Siirrettiin kolmikko sisälle ja ohjailtiin vähän karitsoita oikeille suunnille. Reippaita pieniä tyttöjä, siitä se elämä taas lähtee. Harmittaa tietenkin se eka karitsa, mutta joskus luonto tekee tehtävänsä...

Yrttikurssilla, osa 2.

Luonnonyrtit kurssin toinen ja viimeinen päivä. Olipa taas antoisaa! Herkuteltiin tietenkin erilaisilla yrttiteesekoituksilla, syötiin villiyrttisalaattia, nokkosruisleipää, siankärsämöjuustoa, villiyrttimunakasta, kesäkääryleitä, horsma-porkkanamuhennosta ja jälkiruoaksi raparperipiirakkaa kuusenkerkkäsiirapilla. Voin sanoa, että lyö monet ravintoloiden sapuskat mennen tullen.

Lampaat kesätöihin!

Vihdoin ja viimein koitti päivä, että saatiin lampaat kirkonmäkeen. Siellä riittää kesäduunia. Nyt meni yhdeksän rouvaa; Annikki, Unelma, Margaretha, Suklaa, Blondi, Hemmo, Annukka, Aava ja Alma. Ainakin Iines menee töihin vielä, jahka vieroitetaan Hilma. Laidun on arviolta hehtaarin (?), joten eivät kyllä kerkeä syksyyn mennessä popsimaan kaikkea suihinsa. Mutta eivätpähän ainakaan nälkään kuole :)

Tytöillä on siellä oma katos, jossa voi pitää sadetta ja käydä vähän suolaa ja kivennäistä syömässä.

Tallimiehen otoksia

En tiedä saako näitä julkaista ennen kun nämä on kuvankäsittelyllä viimeistelty, mutta pakko kun oli Tallimies ottanut niin hienoja kuvia, tässä siis muutama ! Ehkäpä laitetaan tänne jossain vaiheessa alkuperäiset ja muokatut versiot.

Tytöt käsittelyssä

Ensin oli vuorossa Pouta. Hiphurraa, käytiin ratsastamassa. Ensin mentiin kentällä, Pouta olisi todennäköisesti tehnyt kuperkeikan, jos olisin pyytänyt, oli niin kiltillä tuulella. Mutta otettiin ihan rauhallisesti, vähän kaikkea kokeiltiin. Sen jälkeen laukattiin latopellolle ja käveltiin vielä pitkin tiluksia. Mokka seurasi perässä kuin hai laivaa. Mokkishan on meillä taas ollut pidemmän jakson "sairauslomalla". Mokalta löytyi pari viikkoa sitten kuvissa selkärangasta luupiikkejä ja on nyt aika pitkällä lääkekuurilla, homeopaattista tukihoitoa unohtamatta. Valmalla tehnyt myös hyvää kun on toinen tyttö talossa, leikkivät kovasti keskenään.

Poudan jälkeen vuorossa oli Usva. Pelkäsin, että on oppinut kaikki pahat metkut, kun ollaan oltu rehellisesti sanoen todella laiskoja tekemään yhtään mitään. Mutta Usva osaa tulla portista jo aivan superhienosti ja yhtään ei tallissakaan ikävöinyt kavereita, vaikka oli siellä yksin. Ensin harjailtiin huolella ja putsailtiin kavioita. Sitten testattiin vähän rensseleitä, ei mitään vaikutusta. Joku juttu tässä on takana, ei kaikki voi olla näin helppoa varsan kanssa. Luulen, että se kostatuu vielä tulevaisuudessa. Koska mitenkään ei voi olla mahdollista meidän kohdalla, että mikään onnistuisi kovin yksoikoisesti.

Eli ei mitään erityistä, vaikka siloissa kilisi karhukello. En laittanut mahavyötä kiinni, mutta muuten "säkittelin" siloilla ponin läpi. On se Usva aivan hurjasti kasvanut, iso tyttö jo :) Ja mamman silmäterä. Usva on "hiljaisessa" myynnissä eli jos löytyy oikein ihana ihminen ja luonnonmukainen koti tälle varsalle, niin voin harkita Usvan myymistä. Muutoin meillä siintää jo tulevat metkut silmissä!

Mattihan muutti heppojen kanssa laitumelle ja ovat nyt Usvan kanssa parhaat bestikset. Menee näin: Usva ajaa Mattia takaa, Matti tekee täyskäännöksen ja rupeaa puskemaan. Paras juttu oli se, kun Matti nukuu tietysti makuullaan, niin Tallimies oli nähnyt toissa päivänä, kun Usva oli hellästi käynyt kopasemassa etukaviolla, että nyt voitas Matti leikkiä :) Ne on tosi suloisia, näkisittepä.

******
Tipulassa ei ole vielä lisää tullut. Edelleen haudonnassa 13 munaa ja kaksi elävää. Kovasti tipuset kasvaa ja kaikki mammat nyt (ainakin toistaiseksi) niitä hoitaa. Tallimies yritti eilenköhän se siirtää tiput huolehtivaisimman mamman kanssa erilleen, mutta oli kaikki huutaneet niin kovaa, että oli pitänyt palauttaa. Erillishäkki odottaa, jos tappajat lähtevät liikkeelle.

Reilun viikon päästä odotellaan ensimmäisiä karitsoita. Ainut huolenaihe on Anelman utaretulehdus, aivan käsittämätöntä. Pakko oli antaa Ketovet:ä tänään ja homeopaattisia mennyt jo useamman päivän ajan. Huomenna pakko soittaa lekurille, jos ei ala toeta. Ketovet ei sovi kantavalle, mutta koska kartisointi on näin lähellä, niin maailma kaadu jos jo syntyisivät, näin pohdittiin ell kanssa. Odotellaan miten käy.

Tipuja ja laidunjuttuja

Meillä taas tipuillaan, toivottavasti paremmalla onnella kuin viimeksi. Nyt selvisi myös hurja juttu, tiedetään tappajakana, se on nimittäin joku kolmesta hautovasta. Meille on kuoriutunut kolme tipua ja yksi nokittiin kuoliaaksi. Tallimies oli nähnyt kun yksi kana oli tänään tipuja komentanut ja pääteltiin hetkeä myöhemmin, että se sama tyyppi oli viime kerralla asialla. Huomenna valjastaudutaan tarkkailuun (nyt ovat jo yöpuulla) ja se kana saa meiltä lähtöpassit aivan totaalisesti, se on nimittäin sille kanalle kaula poikki. Raivostuttavaa. Vielä on onneksi 13 munaa haudonnassa, odotellaan lisää tipusia. Nämä kaksi on tosi reippaita ja pitävät mammat liikkeellä, kun haluavat koko ajan ulkoilla pesästä.

Meillä on vallaton ruoho-ongelma talon ympärillä sokkelihärdellin jäljiltä, tai tässä vaiheessa voi sanoa, että oli. Ruohonleikkurilla ei pääse hommiin, koska on niin epätasaista. Siksipä valjastimme lampaat asialla ja hups hei, nyt meillä on sänkeä muistuttava talon ympärys! Parissa päivässä villiintyneet alueet ovat hallussa :) (Kuva ennen lampaiden tuloa siis ;))

Jostain kumman syystä meillä pukkaa tänä vuonna laitumien ylitarjontaa. Jennin kanssa fiksattiin Keskijärvellä aidat ja Tuisku ja Skipi pääsivät syömälomalle sinne alustavasti nyt pariksi viikoksi. Voin sanoa, että syömistä riittää!

Luotetaan, että pysyvät eväiden äärellä eikä laitettu sähköjä. Tänään iltapäivällä koin järkytyksen, kun menin tarkastamaan hepat, niin niitä ei näy missään. Tosin ne olivat lähempänä kuin arvasinkaan, nimittäin ihan muutaman metrin päässä heinikossa. Tuisku säikäytti varsin kuuluvalla hirnahduksella ja hyppäsi heinikosta esiin. Jätti varmaan sydän parin kiekkoa lyömättä. Mutta siellä ovat, toivottavasti ovat aamulla myös.

Muutenkin voinen sanoa elämän olevan hieman hektistä. Peltotyöt jatkuu, työharjoittelu alkoi viime viikolla, lapset kotona.... ja, ja, ja, ja, ja..... Mitä vielä. Väsyttää. Viimeisimpiä koulujuttuja pitäisi palautella, kiirettä pukkaa. Jos tästä viikosta taas selviää, niin ihme on. En edes uskalla selata blogia taaksepäin, milloin olen viimeksi yksinkertaisesti pystynyt/kerennyt ratsastamaan Poudalla...