Pouta on virallisesti saanut varaäidin tittelin ja jos joku ulkopuolinen olisi ollut paikalla, olisi saattanut ihan helposti luulla, että kyseessä on varsa emänsä kanssa. Siis, otin Poudan tarhasta ratsastusta varten. Usva jolkotteli perässä ja ajattelin, että otan sen harjauksen ajaksi talliin. Niin sitä tytöt kipsutteli kiltisti pesupaikalle. Laitoin Usvan narun päähän kiinni ja aloitin harjailun. Voinen nyt sitten tunnustaa julkisesti, että harjasin ensimmäistä kertaa Usvan hännän ja harjan SELVÄKSI. Nyt on sitten oikein hieno varsankuvatus meillä. Kavioiden puhdistus kaviokoukulla on jo arkipäivää, sekä muut harjaustoimenpiteet. Rupesin jo puhelemaan kevään aikataulusta ja ajo-opetuksen aloittamisesta.... Hyvä vähän alustella, ettei tule sitten ihan karsinan takaa... :)
Pouta piti jöötä Usvalle, ihan kuin Mamma konsanaan. Pouta tykkäsi nyhjätä Poudan kyljessä, niinkuin Mamman kyljessä oli. Rupesi itkettämään ja tuli niin kova ikävä Mammaa, jonka nyt pitäisi olla tyttärensä kanssa tässä. Mutta, toisaalta tunsin onnellisuutta siitä, että Usvalla on Pouta, joka pitää huolta ja tulee olemaan elämän varrella aina läsnä, tavalla tai toisella. Olin onnellinen siitä, että Usva tunsi olonsa turvalliseksi Poudan lähellä. Mutta suren silti sitä, että Mamma on poissa. Taidan nyt vasta tajuta sen todella.
Usvan hoidon jälkeen talutin sen ulos. Pouta hätääntyi tallissa ja Usva juoksi pihalla aikansa. Molemmat kyllä rauhoittuivat nopeasti. Mutta tässä taas nähtiin, miten tärkeä se oma lauma jokaiselle lauman jäsenelle on. Ja miten sitä pidetään toisista huolta. Olen tästä meidän laumasta niin onnellinen, se on aika hyvä tiimi keskenään ja hitsautunut hienosti yhteen.
Pouta sai pikaisen harjauksen ja runtattiin niskaan vermeet. Lähdettiin kentälle, jonne tallimiehen kanssa kaivettiin hangen uumenista pari ESTETTÄ. Vieressä olevat lampaat olivat kiinnostuneina katsomassa omituisia kapistuksi kentällä, Pouta sen sijaan ei näyttänyt mitään merkkejä järkytyksestä, päinvastoin. Tehtiin taas huolella alkuverkat ravissa ja laukassa. Kaikenmaailman asetuksia ja avo- ja sulkutaivutushässäköitä yritettiin mennä. Sama pehmeys oli tallella molemmilla kuin eilen. Huolellisen verryttelyn jälkeen otettiin pari ristikkoestettä ravissa ja sitten laukassa. Poutahan innostui ja piti ihan toppuutella. En ymmärrä miksi niitä esteitä ei ole sieltä kaivettu koko talvena. Oli niiiiiin mukavaa. Suuri työ oli kyllä itseni hillitseminen, ettei jatkettu hyppäämistä yhtäkkiä pitkän tauon jälkeen. Ehkä jätän esteet kentällä auramiehen kiusaksi, jos vaikka innostuttas nyt vähän useammin loikkapuuhiin.
Loppukäynnit ja viimeiset laukat vedettiin latopellon lenkillä. Sitä ennen kyllä vielä verkattiin ravissa kentällä. Tallilla tehtiin sitten porkkanavenytykset, sekä venytettiin selkää jos johonkin suuntaan. Ja sain Poudalta käsien pesut, siitä se lähtee. Laitettiin kevyesti loimea päälle ja Pouta siirtyi pihalle, Usva odottikin jo portilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti