Hulluja liinakoita

Ei haittaa vaikka narut niskassa, tahdon haistella kaikkea :)

Ensin oli vuorossa Usva ja Tuisku. Aikomus oli käydä kävelemässä Tuiskun kanssa, mutta ensitarkastelun jälkeen päätin olla tekemättä sen. Tuisku täytyy yrittää lihashuoltaa tällä viikolla uudelleen. Paikat ovat "pehmenneet" aika lailla sitten edellishoidon ja lantion alue vasemmalta on lähes tulikuuma... Paisejalan lämpö on lähes tipotiessään ja kaikenlainen turvotus hävinnyt. Tuiskuhan oli nyt homeopaatin suosituksella viiden päivän Belladonna kuurilla... Armonaikaa siis tämä viikko ainakin, sitten soitan klinikalle, jos ei rupea tässä tapahtumaan. 

Tuisku-varaisä , on niin suloisia yhdessä. Tuisku huolehtii Usvasta kun varsastaan konsanaan. Kun oltiin kentällä käymässä, niin hirnunta vaan kuului tallista...

Tosin ennen Tuiskun perusteellista harjausta, sai Usva harjausta. Hienosti seisoo kiinni narun päässä ja antaa tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet; harjataan ilman minkäänlaista liikehdintää ja kavioiden putsaus onnistunee varmaan koko tallin hevosista parhaiten :) Käytiin taluttelemassa tallin pihalla ja kentällä. Kentällä ihmeteltiin ja kauhisteltiin puomeja, jotka kyllä käveltiin hienosti yli. Tallin pihalla vielä kauhisteltiin Tatun kuorma-autoa. Tallin kautta sitten tarhaan, mutta ei mennyt ihan putkeen kun oli sen verran vauhdikas neiti, että sujahti portilla varsa narun kanssa käsistä. No ei muutakun varsa kiinni ja takaisin portille... Huoh.

Tämä oli vissiin alkulämmittelyä, koska typerimmän tempauksen järjesti Tuisku. Huomattavasti aikamoista turhautumista, kun ei pääse jätkä töihin. Oli oikein mielin kielin kun harjasin kahteen kertaan ja selvittelin hännän. Tehtiin leipävenytyksiä ja ensimmäisen kerran pysyi kiltisti irti pesupaikalla, eikä karannut kesken venyttelyiden minnekään. No siihenpä se sitten jäi. Yleensähän Tuisku kävelee pesupaikalta perässä kiltisti IRTI ulos, mutta nytpä oli niin kiire, että kahden yrityksen jälkeen juoksi lähes yli. Kun sain mokoman ääliön takaisin pesupaikalle, iskin ketjun suuhun ja ulostauduttiin (:)) sitten tarhaan ulkokautta kentän päädystä. Matkalla otettiin vähän kurinpalautusta väistätyksillä ja peruutuksilla. Eipä ole ollut Tuisku aikoihin yhtä nolo, saati kävellyt turpa maassa. 

Sen verran kiukku kihisi, etten suostunut jäämään pestäväksi enää portille vaan otin tilalle Poudan. Mikä moukka! Mutta eihän tälle taas ole kuin yksi selitys, jota en nyt viitsi edes kirjoittaa, tiedätte sen mikä se on.

Sairaana oleva Tallimies jaksoi testiä kameraansa siitä huolimatta, oh, mika ihaaaa-na valo!

Poudan kanssa tempaistiin extempore maasto ja ihan valoisan aikaan. Isosta soramontusta vähän eteenpäin käytiin juoksentelemassa. Otettiin mennessä yksi suora ihanan rauhallista laukkaa. Tullessa vaan vähän ravattiin, muuten käveltiin. Kerrankin mentiin oikeasti siis ihan rauhallinen lenkki. Siitä huolimatta Pouta oli hikinen. Tallilla tehtiin leipävenytykset huolella, laitettiin ohut kolttu niskaan ja eikun ulos. Olipa meillä ihanaa Poudan kanssa! :)

Tallin katolta oli sillä aikaa tullut viimeisetkin lumet alas ja mahtavinta on se, että tallimies on kipeenä, eikä traktori siis käynnisty sen vuoksi... Yritin kyllä lapioida polun oven eteen, mutta vaatii kyllä vähän järeämpää kalustoa. Onneksi ne lumet nyt kuitenkin tuli sieltä alas, kun niitä pelätään joka kevättalvi, että milloin rumahtaa ja ettei kukaan vaan jää alle.