Iso-Oton kertomus...

...savottakurssista meillä löytyy oheisesta linkistä, aivan mainio juttu! Kiitos Otolle! :)
http://www.tyohevosharrastajat.net/tarinat/kiihtelys_metsa_2013.html

Ja lukuvinkki; perjantain Maaseudun Tulevaisuudessa on kurssista juttu :)

Loppuelämän...

...ensimmäiset päivät? No jotain sinne päin. Vietän tiiviisti seuraavat kolme ja puoli vuotta täällä.
Aikamoinen paripäiväinen takana ja paljon uutta asiaa ja uusia ihmisiä. Huomenna Otto ja Tatu menevät perhepäivähoitoon niinä viitenä päivänä kuukaudessa kun minä aherran ja pakerran koulun penkillä.

Mikä minusta toivottavasti joku päivä tulee on sosionomi. Innolla odotan tulevia tai siis voinkin jo sanoa, että alkaneita opintoja.... Omat haasteensa tuo lapset, eläimet ja ylipäätään koko paletin pyörittäminen. Mutta toivotaan, että tästä selvitään, tai mitä tässä toivomaan, pakkohan se on selvitä :)

Olen viettänyt kolme edellistä maanantai-iltaa virkkauksen ihmeellisessä maailmassa Kansalaisopiston kurssilla.

Ja voi sitä ihmettä, olen omin pikkukätösin saanut aikaan isoäidin neliön ja muutaman muun kyhäelmän! Mikä tässä on huvittavinta, että allekirjoittanut, tekstiilityön artesaani ei ole ikinä virkannut. On vähän vissiin ollut puutteita aikanaan opetussuunnitelmassa, kun jäänyt kyseinen taito opettamatta meille. No mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Virkkaus on siis IN!

Nyt toivotaan, että opintojen tuoma ensijärkytys laantuu ja pääsee taas jonkinlaiseen normiarkeen. Kerkeäisi taas noita meillä asuvia hevosia vaikka liikutella...

Sunnuntai

Näissä tunnelmissa reippailtiin tänään. Siiri ja Vallu edellä, Tuisku ja allekirjoittanut kera neljän lapsen reellä, sekä Jenni Skipin kanssa vielä perässä. Ajettiin ison soramontun ohi ja käänneettin parireki tiellä aivan sujuvasti. Uskomatonta, miten pienessä tilassa kohla kääntyy.

Lapset olivat ihan innoissaan koko hommasta. Makasivat välillä selällään kyydissä ja katselivat taivasta ja puita vähän eri näkövinkkelistä. Ossi putosi varmaan viisi kertaa kyydistä ja siitäkös lystiä riitti. Kierrettiin lopuksi vielä "vuoristorata". Nyt oli rahkeet pienen hienosäädön jälkeen passelit ja kyllä kelpasi mennä!

Tuisku sai paljon leipää ja sokeria tallilla, sekä huolellisen harjauksen ja lämpimän loimen selkään :)

Lauantai

Näissä tunnelmissa mentiin tunnilla. Huomaa, että ollut kenttäilyssä taukoa, mikä luonnollisesti "kostautuu" sitten; jäykkyytenä ja rutiininpuuttumisena. Mutta ei tämä tunti meidän kohdalla ollut kuitenkaan pahimmasta päästä, mutta ei kyllä parhaimmastakaan päästä. Semmoinen perushyvä tunnelma oli meillä Poudan kanssa, hyvä Pouta ja hyvä minä siltä osin!

Sää oli mitä mainioin ja tarkeni mennä ratsastushousuilla, eikä tarvinnut turata kymmentä kerrosta vaatetta päälle. Meitä olikin kentällä ruuhkaksi asti, kun kolme ratsukkoa jölkötteli tunnilla. Kiitos seurasta siis Paulalle ja Sirpille, sekä Jennille ja Skipille :)

************************

Valmennustunnin jälkeen lähdettiin rekiajelulle. Jenni hoiti lähes kaiken, itse nautiskelin ajelusta :) Uusi luokki tosin aiheutti aikamoista säätämistä. Kun se puuluokki meni silloin savottaviikonloppuna halki ja tämä uusi luokki on huomattavasti leveämpi kuin se puinen. Jouduttiin rahkeiden säädön kanssa puljaamaan aikalailla. 

Mutta saatiin ne kuitenkin jotenkuten kuosiinsa. Jenni hoiti jo lähes varmoin ottein luokkivaljastuksen, joten alan olla kohta jo ihan joutava! ;) Tuisku on nyt suht kunnossa, mutta lämpöä on edelleen paisejalan ulkosyrjällä ruununrajassa...

Ajelulle kaapattiin mukaan myös lapset, joista oli mukavaa ajelulla. Savottalenkki on kuulema vuoristoratalenkki. Ajettiin se ympäri, sekä käytiin latopellolla kävelemässä ja ottamassa taas lunta niskaan :) Huomattiin, että ennen huomista on vielä säädettävä rahkeita lisää...

Illalla myös Siiri co. saapui yövierailulle. Voin sanoa, että kuusi lasta talossa pitää kohtalaisesti ääntä :)

Perjantai

Nyt tulee päivitykset jälkijunassa. Mutta tässäpä perjantain tunnelmia:

Olen vallan unohtanut mainita, että meillä testataan Energitex:n vaikuttavia magneettituotteita. Tai tässä vaiheessa tuotetta. Ostin hevosten vesiastiaan vesikuppimagneetin puhdistamaan vettä.

Tässäpä lainattua tietoa aiheesta:

Magneettisuus vaikuttaa myös eläimiin. Monet eläimet, kuten muuttolinnut, muurahaiset, mehiläiset tai valaat suunnistavat maan magneettikentän avulla.

On olemassa lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, jotka todistavat magneettivoiman olevan merkityksellinen ihmisille ja eläimille.

Haluaisin samanlaisen vielä hankkia sisälle kissojen ja koirien vesiastiaan, sekä omaan käyttöön ihmisille tarkoitetun version. Mielenkiintoista siis.

Mokka tutustuu lampaisiin. Ollaan päästy Mokan kanssa jo sen verran pitkälle, että uskaltaa tulla portille. Haistelee lampaiden kanssa ja pässipoikien nenät saivat nuolemista... Hassu koira :)

Illalla käytiin vielä katsomassa pikku-Valmaa. Kamera ei ollut mukana, mutta uusia kuvia löytyy täältä.

Vietiin Valman tuleva peti sinne, johon koko tyttöporukka loppujen lopuksi asettautui nukkumaan :) Ja voin muuten sanoa, että Valma ei ole mistään rauhallisimmista päästä, mutta olisihan se pitänyt arvatakin... ;D

Pouta maastossa

Pääsin vielä valosan aikaan ratsaille ja koska Tuisku pöllöili tarhassa, niin päätin rankaista sitä ottamalla Poudan. Siitäs sai. Tuisku oli sitten äkeä taas kun mikäkin, ihme murjottaja.

Poudan kanssa käveltiin puoli tuntia puolittaisessa hangessa, hiki ei tullut, joten oikein sopiva juttu. Ensin käytiin latopellolla ja saatiin lunta oksista niskaan erittäin kiitettävästi. Sitten mentiin savottalenkille ja siitä isolle pellolle. Tallilla tehtiin kunnon venytyksiä ja laitettiin loimi niskaan.

Tammapäivä

Pilvi-Poudalla taisi olla tänään huono päivä. Ensinnäkin tsemppasin itseäni koko päivän ratsastukseen. Poden tällä hetkellä vakavaa ratsastusinnottomuutta. No sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni hyvinkin ylevin ajatuksin painella nopeasti kentällä, jotta päästään kunnolla ratsastamaan. Koko innostus lässähti täydellisesti kun Pouta keksi tarhassa olla antautumatta. Juoksi about 15 minuuttia täyttä päätä. Idi-oot-ti.

No olipahan sitten lämmitelty hevonen niinkuin heti valmiiksi. Kentälle paineltiin kuitenkin ja molemmat taidettiin siinä sitten rauhoittua. Niin ja vielä mainitakseni, että kiukkuni huipulla haukuin Poutaa lihavaksi luuhkaksi, mutta yritän jatkossa olla sitä enää nimittelemästä. Johan se alkaa olla suht normikokoinen, suomenhevoseksi niin varmaan :) Itse ratsastelu sujui suht hyvin, onhan tässä taukoa ollutkin. Pari kertaa paloi käämit ja täytyy tunnustaa, että tuli vähän tappelua. Muutoin meidän yhteistyö pelasi aika mallikkaasti.

Siinä sitten sain vissiin jonkun intopuuskan, kun pisteltiin kentällä menemään 50 minuuttia! Uskomatonta. No Poutahan oli sitten kauttaaltaan hiessä, kun lopetettiin. Mutta ehkä pieni eripura pisti kumpaankin vähän tulta alle. Kaksi kiukkuista naispuolista otusta saa kummasti aikaan. Tehtiin jos jonkinmoisia taivuttelevia kiemuroita ja kaakuroita. Väistöjä ja laukkaa. Ja koko ratsastuksen kruunasi Tatu, joka sai jonkun uhmisraivokohtauksen kentän portilla. Kyllä oli rentouttavaa kuunnella siinä ratsastuksen lomassa n.20 minuuttia täyttä huutoa parkuvaa kolme vuotiasta. Meidän Tatulla nimittäin saattaa joskus olla vähän kova tuo ääni... (Varmaankin isäänsä tullut....)

Mutta tallilla oltiin kyllä erittäin hyvässä yhteishengessä Poudan kanssa. Tehtiin leipävenytykset vanhan ja uuden mallin mukaan. Pouta jopa itse teki venytyksiä ja katselin typeränä vieressä. Myös selkää venyteltiin huolella. Pouta sai loimen niskaan ja paineli vielä pariksi tunniksi pihalle.

Tässä pari kuvaa miten täällä päivä saadaan kulumaan (ei todellakaan, ihan kun täällä nukuttas kaiken päivää ja rapsuteltas vaan hevosia...) ;-D

Tatu ja karvaiset ystävät päiväunilla. Huomatkaa Tatun isäntätyyppinen nukkuma-asento. 

Pouta ja Usva Tatun kanssa aamulla.

Ps. Koiran nimi on nyt päätetty. Siitä tulee Valma Hippopotamus. (=latinankielen Virtahepo)

LIEBSTER BLOG!

Kiitos Riialle palkinnosta =) Ja kiitos kaikille lukijoille, ketkä käyvät lukemassa. Päivittäinen lukijamäärä on ollut yli 40 ihmistä! Haluan kuitenkin pitää tämän bloggailuni "pienessä piirissä" ja omaksi ilokseni, mutta olen otettu kun Riia antoi tunnustuksen, kiitos vielä.

Luen blogeja, joissa lukijoita paljon, joten muutaman taidan vaan tähän hätään löytää, joille laitan palkinnon eteenpäin:

Hoitotädin päiväkirja

Saarana

Rokkimamman kiikkutuoli

Annan Lifestyle

Hirnakan torppa

***************

Ohjeistusta 

Mikä ihmeen Liebster-palkinto? Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Liebster tarkottaa rakkain tai rakastettu, mutta se voi myös tarkoittaa suosikkia. 

Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkkaa bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi bloggaajaa (joilla on alle 200 seuraajaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, keille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle suosikkiblogilleen.

Karjanlan Heilin juttua

Työhevoskurssilla oli myös Karjalan Heilin toimittaja tekemässä juttua ja alla on linkki näköislehteen niille joille ei kyseinen lehti ilmesty kuten me.
Karjalan Heili
 Juttu löytyy sivulta 13. Huomiokaa Heidin ottamat hienot kuvat jotka ovat lehteen päätyneet.
- J -

Valma-Hilma-Hippo....

...rakkaalla lapsella on monta nimeä, kunhan päästäisiin yksimielisyyteen sopivimmasta. Katsokaa nyt noita kuvia, aivan superihana!!! Ja aikamoisen villi....

Ei päästä nimestä nyt yksimielisyyteen. Tämä punakultanauhainen neitokainen on aikamoinen virtahepo, kun on muita isompi. Itse ehdotan Valma nimeä (mikä todellakin on paras vaihtoehto), Ossi Hilmaa ja Tallimies Hippoa (voitteko kuvitella...), Tatulla ei tunnu olevan asiaan mitään mielipidettä.

Ossi sai tuta jo pienistä naskalihampaista :)

Päästiin seuraamaan ruokailua, suloista.

Lopuksi olikin kiva äiti-Elsan jalkaan upottaa pikkunaskalit!

Tuisku maastossa ja lammasjuttuja

Tunnin lenkki mukavassa pakkassäässä Rita ja Skipi seurana. Löydettiin tienposkesta lenkin loppupäässä kuollut myyrä penkalta ja paljon tassun jälkiä. Olisiko ollut asialla ilves tai susi? Kävin Tuiskun kanssa hangessa vielä katsomassa kaivamisjälkiä, jotka olivat n.10 metriä metsässä. Huh, huh.

Tuisku ei enää onnu paisejalkaa, mutta se on ruununrajan ulkosyrjältä edelleen lämmin. Hmm... Otettiin vähän homeopaattista ja jos vielä maanantaina lämpöä, täytynee soittaa Antille, että pitääkö sitä vielä avata...

Tallilla tehtiin leipävenytykset, sekä selän venytyksiä. Uusi toppis päälle ja ulos lumisateeseen. Niin ja tallin hana jäätyy nyt sitten koko ajan, vaikka ollaan suunnilleen tunnin välein käyty vettä laskemassa. Tänä aamuna riitti vain 2,5h sulatus. Onneksi nämä pakkset taas lauhtuu, niin päästäneen siitäkin ongelmasta eroon.

**************************

Meillä on taas lempeä ilmassa, tai ainakin toivotaan niin!

Eilen siirrettiin pässeille paali, niin otettiin Matti samalla sisälle. Matti kun on kiltti pässykkä, niin touhuili taas pitkin tallia. Teki tuttavuutta varsinkin Tuiskun ja Usvan kanssa. Mutta osaahan tuo satakiloinen aika möhkyrä olla, jos sille päälle sattuu. Matti vetikin vähintään herneet nenään, kun joutui olemaan yksin yön tallissa ilman laumakavereita.

Mutta, Mattipa koki elämän taas olevan mallillaan, kun ennen puoltapäivää seuraksi rantautui neljä emäntää. On siinä Matilla tiukka kuukausi pitää neidot tyytyväisinä ja kestää naisten ylivalta. Tosin Matti ei näyttänyt panevan (!) pahakseen yllättävää seuranvaihtoa lastenvahdista kunnon Pässiksi... Jäämme siis seuraamaan innolla miten hommat alkavat luistamaan.

**************************

Tässä vielä kuvat meidän lumisista koirista. Ja Siirillekin todistetta, että Mokka on vielä ja edelleen hengissä :)

Pakkaspäivä

Eilen ja tänään ainakin meidän montussa on ollut pakkasta -25 astetta. Hepat siis huililla, Tuisku ontui vielä eilen sitä paisejalkaa, mutta tänään näyttäisi olevan parempi päivä. Huomenna olisi aamulla tarkoitus lähteä maastoon ja tekisin sen mieluiten Tuiskun kanssa tai Vallun, jos keretään kengät laittamaan paikoilleen.

Eilen jäätyi vesiputki tallista (taas vaihteeksi). No muutaman tunnin sulattelun jälkeen tuli vettä. Aamulla oli ollut taas putki jäässä, joten riitti neljän tunnin sulatus ja vettä taas virtasi. Ja tietenkin se vesi virtasi heti sen jälkeen, kun olin jo kerennyt kantaa vedet kaikille eläimille ulos. Korkeammat voimat koettelevat taas talon niin kutsutun emännän hermojen sietokykyä. "Työhuoneen" lämpömittari näytti aamulla +13,8 astetta lämmintä, että silviisii.

Nyt on mökkeröisen kaikki kaksi takkaa tulilla, Tatu kiljuu sängyssä päiväunenpuutetta, Otto vaunussa. Pojat menee perhepäivähoitajalle vajaan parin viikon päästä ja oli pienoinen toive, että Ottoa pystyisi nukuttamaan sisällä. Öh, no sitä tässä nyt yritetään, huonolla menestyksellä. Otto suostuu nukkumaan vain ja ainoastaan ulkona. Tänäkin aamuna unta irtosi melkein 2,5 tuntia pakkasesta huolimatta. Nyt siis  istun toinen käsi  tietoneella, toinen käsi ja yksi jalka yrittää tuudittaa vauvan uneen. Viisisormi -järjestelmäni alkaa olla jo varsin kehittynyt, kirjoitusvirheet ainakin ovat vähentyneet :) Ja vielä vauvakuulumisiin lisäten, olen lopettanut imetyksen kolme vuorokautta sitten, ja voi miten elämä onkaan vapauttavaa 8,5 kk rupeaman jälkeen;-D

Peetu ja Mokka ulkoilivat aamulla tunnin pakkassäässä. Mokka oli onnistunut riisumaan takkinsa pihalle. Oli vissiin kivempi "nakuna". Peetu on taas "normaali" oma itsensä kun on kaveri talossa. Mokka on lainassa vielä ensi viikonloppuun, kun tarvisen sitä hierontaopetukseen. Saa nähdä miten Peetu soputuu tilapäiseen yksinoloon ennenkuin Valma-Hilma tuloo. Siinä sitä on Peetulla ihmetystä kun uusi laumanjäsen asettautuu taloksi! :) Ja tässäpä vielä muistin virkistykseksi, että saatoinpa sanoa joku aika sitten, että tähän taloon ei uutta koiraa tule ja kun entisestäkin aika jättää, niin ollaan ilman koiraa... Tarkotin siis varmaan, että kun aika jättää siitä tulevasta..... ;-D;-D

Tänään harkitsen siis vakavasti, että hevoset otetaan iltapäivällä (n.klo 17) jo sisälle, jos pakkanen ei laske. Ja sekin vaan sen takia, että se kivimiurju ei läpeensä jäädy. Tuo talli on kyllä välillä murheenkryyni, kuten siis tänään.

Jah, mutta vauva nukahti. Sisälle vaunuun. Ihmeiden aika ei ole ohi. Ja hetihän se nukahti ennen tätä kappaletta. Tässä taas nähdään, ensin kirjoitan viisisormijärjestelmällä novellin ja kun olen sen päättänyt, vauva päättää nukahtaa ja voin käyttää kaikki kymmentä sormea. Mutta se onkin miespuolinen vauva, ei ole muuta selitystä.

Ps. Tosiaan meidän perheenlisäys on tyttöpuolinen, kuten tekonimestä tuosta aiemmin ehkä hokasittekin. Saadaan taas vähän paremmin balanssiin tätä sukupuolijakaumaa tässä huushollissa.

Vapaana täysihoitopaikka

1.3.2013 vapautuu täysihoitopaikka hevoselle, tai miksei ponillekin :)

Lisätietoja kotisivuilta: Täysihoitopaikka

Perheenlisäystä

Nyt istu mummo parka tiukasti tuoliin ja yritä olla järkyttymättä, nimittäin meille tulee perheenlisäystä!! 

Se tapahtuu about kuukauden kuluttua.

Ja hän on tässä, mitäs sanotte??

Mehtäpirun kennel

Pouta maastossa

Mietittiin tallilla lenkiltä tulon jälkeen, että ollaanko oltu edes samalla maastolenkillä. Skipi oli aivan kuiva, Pouta hikinen korvia myöten. Aivan hirmuinen meno ja meininki koko reissun ajan. Pakkasta oli -15 astetta, talvinen pimeä ilta ja kuunsirppi valaisi meidän lenkkeilyä. Tosin kaikki  meni vaan sumuna ohi, kun Pouta kiiti kuin höyryveturi. Laukattiin yksi ylämäki ja vähän ravattiin, muuten käveltiin, kierrettiin vaan iso soramonttu ympäri. Metsätiellä jouduttiin vähän kahlaamaan, mutta ikävät ihmiset olivat auranneet Saavapuron tien hietikolle...

Huomatkaa kuvassa Tuiskun ja Poudan yhteinen uusi loimi. En muista muistinko jo mainita, että ostin silloin yhtenä päivänä elämäni kalleimman loimen, hintaa en edes viitsi mainita, etten järkyty taas itsekin tekosiani. Mutta nätti se on, minun mielestä. Ja paksu.

Pouta pääsi vielä ulos ja lähdettiin Jennin kanssa lietsuun... Se vaatii jo oman postauksen tyystin... :)

Ylen juttu

Käykäähän lukemassa: http://yle.fi/uutiset/tyohevoskurssit_tapotaynna/6449711#

Pouta ratsastuksessa, Tuisku hieronnassa

Ja vihdoin ja viimein pääsin itse kapuamaan sotanorsuni (nyt voin sanoa sitä virallisesti omakseni :)) selkään. Aluksi meinasi lähteä koko ratsu lentoon, mutta rauhoittui sitten. Kentällä tehtiin alkuverkkaa ravissa ja laukassa ja sen jälkeen isolla ympyrällä taivutuksia jos johonkin suuntaan. Vähän myös väistöjä.

Lopuksi kierrettiin iso pelto ympäri ja loppupäästä rupesi ihan omituisesti kuikuilemaan ympärilleen. Metsän reunasta hyppäsi ihanan suloinen jänis. Joten kerrankin oli jotain perää Poudan valppaudella :) Kierrettiin vielä savottalenkki ja paineltiin tallille venyttelemään. Hikosi vähän, joten laitoin toppaloimen ja työnsin otuksen pihalle.

Poudan jälkeen käsittelyyn pääsi Tuisku, nimittäin Tuisku on nyt hierottu. En kyllä meinaa uskoa sitä itsekään.
No joka tapauksessa. Tuiskun lihaskunto on mielestäni aika pro! Lihasta on tullut kaulaan, selkään ja takapäähän kivasti, hyvä me ja kaikke te, jotka olette liikuttamiseen osallistuneet! Mutta jäykkähän tämä meidän herra on. Kaviopaisejalka (vej) on tosi lämmin ruununrajasta kauttaaltaan, kävelee sillä jalalla "ei ihan täydellisesti", pitää nyt seurata. Annoin vähän Arnicaa alkuhätään. Toinen ongelma on sitten vtj. Ei anna koskea ruununrajaan ollenkaan, vuohiskuoppaa saa hieroa, mutta ruununrajaa ei. Ruununraja ei ole lämmin, mutta ei vaan anna koskea siihen.

Erittäin huolellisen perushieronnan jälkeen (josta Tuisku muutoin näytti täysin siemauksin) tein nivelten mobilisoinnin. Etupää lähinnä jäykkä, nivelet tuntuivat hyville, eivät olleet liian löysiä ja kireitä, eikä missään kuulunut naksetta. Mutta takapäässä; otj:ssa naksahteli kavionivel välillä ja koko takanen oli toooosi jäykkä, vtj:ssa ei antanut mobilisoida lonkkaniveltä ollenkaan ja kinner oli hitusen jäykkä.

Toki rankka viikonloppu voi olla syy tähän, mutta täytyy nyt seurailla erityisellä tarkkaavaisuudella miten tilanne tästä kehittyy. Mobilisoinnin jälkeen tein kraniosakraali -käsittelyn, josta Tuisku sitten nautti. Pään hieronnasta ja KS -käsittelystä ei välitä pätkänvertaa.

En sitten enää viitsinyt kiusata enempää vaan tehtiin loppusivelyt ja laitettiin yöksi lämmin fleece -loimi päälle. Eli edellisten "vaivojen" lisäksi niska on oikealta tiukempi, pään ja kaulan ohjaslihakset, sekä eritysen kireä rintalasta-päälihas. Olin varma, että tiukkana olisi ollut vatsanalueen lihakset, mutta siellä suunnalla ei mainittavaa kireyttä.

Huomatkaa, Tuisku on sivusta lämmittimestä, tämä hevonen ei pidä liian lämpimästä, on tullut kuvassa piipertävään emäntäänsä.
Pouta sitä vastoin asettautuu suoraan alle ja pitää huolen, että pysyy rasva lämpimänä ;-D

Usvan kaviot

Antti kävi tänään Usvan kaviot vuolemassa, joka oli siis ensimmäinen laatuaan tämän hevoseläimen elämässä. Tehtiin se karsinassa, jossa oli Usvan mielestä turvallisinta Tuiskun pureskellessa niskasta kalterien toiselta puolen.

Koko toimenpide taisi olla ohi vajaassa 20 minuutissa, joten suht siivosti käyttäytyi varsankuvatus. Tämä blogi tulee olemaan jatkossa myös Usvan blogi, joten toimikoon tämä foorumi nyt sitten liinakkotrion kuulumisten paikkana :)

Anne kävi ratsastamassa Poudalla, kiitos liikutuksesta!

Talli tyhjeni tosiaan eilen vierailevista hevosista. On taas hiljaista. Tulee väkisinkinMammaa on niin kova ikävä, aivan mieletön. Mikään ei tunnu samalta, kun yksi on poissa. Vesiä viedessä tarhaan tulee portilla enää vain Usva, en ole vielä tottunut siihen... Ajatuskin Eksusta pakahduttaa sydämen.

Toinen kurssipäivä

Vallu odottaa länkien pahvimallin tekoa.

Pahviin piirretään ensin pituus.

Jonka jälkeen ruvetaan muotoilemaan.

Muotoillaan niin kauan, että on sopiva!

Tuire taisi kuitenkin päästä Einon kanssa kauppoihin länkien suhteen... :)

Tuisku harjauksessa.

Tuiskun valjastusta.

Tukkisakset "telineessään".

Aisakello.

Siron länkien rahkeet mitattiin, että ne ovat yhtä pitkät molemmilta puolin.

Yhteispelillä se sujuu!

Välillä on jo ihan ruuhkaa risteysalueella.

Eino vaihtaa uutta harjustinremmiä katkenneen tilalle
Tuiskun länkiin.

Kuorma odottaa harjustimen korjausta.

Hetki kahdenkesken, Tuisku saa sokeria :)

Viikonloppuna taivas oli kyllä mitä kaunein. Kyllä meidän kelpasi savottaa tehdä.

Aika kaunista, eikö totta.

Juontolaite.

Ensin kokeiltiin vähän pienemmällä tukilla.

Sitten ruvettiin vetämään Tuiskun voimin jo hieman isompia.

Ihmettelevää porukkaa.

Ja Tuisku vetää!

Siihen se jäi, luokki halkesi.

Tuisku siirrettiin rekeen, jotta pääsee kotipihaan takaisin.

Päivän lopuksi piti vielä vähän haljennut rekeä korjata.

Kurssin savotan lopputulos!
Mahtavaa, kiitos kaikille osallistuneille!

Kiitos taas tästä päivästä Jennille kyökin puolella ja mummille Oton hoidosta. Hieno päivä!