Pouta CR-valmennuksessa

Poudan kanssa reippailtiin tunteroinen Centered Riding opetuksen ihmeellisessä maalimassa. Edelliskerran jäljiltä toukokuun lopulta ei ollakaan kentän pohjaa juurikaan kulutettu. Oma motivaatio on ollut ratsastuksen suhteen täysi nolla. Eipä Poudan ilmekään kyllä ole lähtötilanteessa kovin innokas.

Tunti oli erihyvä, kiitos supervalkun. Onni on ollut löytää Riia, ilman tätä ihmenaista olisi ratsastus loppunut meikäläiseltä kauan sitten. Taisin saada vähän kipinää taas kavuta selkään... Katsotaan mitä tapahtuu. Ihmevalkku on välillä jopa ärsyttävän tarkka, mistä hää voip tietää, että en enää hengitä tai vasen perskankku ei ole kohdillaan?!?? Vaikka seisoo kentän toisessa laidassa... ;-)

Poudan kanssa ollaan jo niillä leveleillä, ettei enää tarvitse arvuutella toisten tekemisiä puoleen eikä toiseen. Ollaan mielestäni samanlaisessa luottamuksessa mitä meillä oli Tuiskun kanssa. Vallun kanssa tämä saavutettiin nopeammin, toki olihan kyseessä ruunanrupsukka eikä traumatisoitunut tamman kuvatus.

Olen tullut siihen tulokseen, että en ehkä osaisi elää enää ilman hevosia, lampaita, kanoja ja varsinkaan kissoja. Koirista ei niin väliksi, paitsi Helmistä, joka on ihan huipputyyppi!

Näillä nyt mennään... Nettiyhteyttä odotellen... Nakkisormeni lyövät niin paljon tällä "äly"luurilla virhettä etten nykyisin vaivaudu kirjvirh korjaamaan. Haluaisin tavallisen puhelimen ja tavallisen elämän, ehkä jopa paluu lankapuhelimiin olisi paras vaihtoehto!