Korkean paikan leiri vol 2 - 8.-10.7.2016 / Osa 1.

Nyt pläjähtää leirikuulumiset. "Pienet" tekniset ongelmat ovat vaivanneet ja jatkuvat sikäli vielä, että pöytäkoneesta joutuu vaihtamaan jonkun verkkokortin(???) eli nyt pitää vielä tällä ärsyttävällä pikkurakkineella hoitaa tämä päivitys. Kuvia tulee nyt sitten urakalla. Ja kuten tiedetty, kaikki leirille osallistuneet altistuvat blogissa julkaistaviin kuviin. Jos kuva on omasta mielestä jotenkin karmea, ei voi mitään. Itsehän olette leirille tulleet! Enjoy!

Perjantai:

Leiri alkoi perjantaina, koska vuoden takaisesta leiristä palautuminen kesti vain viikon ja tavoitteet tälle vuodelle olivat huomattavasti korkeammalla. Tänä vuonna leiriohjelmasta vastasi Saara Stalin (ja kyllä, myös tänä vuonna kaikilla oli leirinimet) (ja kyllä tänä vuonnakin leirin keski-ikä lähenteli 40 vuotta, uskokaa tai älkää...). Leiri alkoi siis perjantai-iltana ihmisten ryhmäytymisellä ja hevosten laumautumisella varsin onnistuneesti.

Leirivahvistuksena olivat kylässä leirin täykkäri Riku (oikeasti se on shetlanninponi, mutta omistaja kuvittelee sen olevan sen jotain aivan muuta...) sekä Vatasen Vallu ja Saga yksisarvinen.

Leirikasteesta vastasivat tänä vuonna Tuire Viski Vatanen sekä Hanna Horze. Tässä kuuntelemme ohjeistusta alkavasta koitoksesta. Jouduttiin silmät sitomaan ja meitä odotti esineen tunnistustehtävä.

 Osa leiriläisistä otti kisan hieman turhankin vakavasti, mikä lienee syynä kun olivat häviäjäjoukkueessa. Itse luonnollisesti olin voittajapuolella, mikä selittää ryhmämme voiton ;)

 Ratsastusleiriinhän kuuluu luonnollisesti leirikaste, ken ratsastusleirillä on ikänään ollunna. Jouduttiin tekemään kaikenmaailman juoksentelua ja esteloikkia sun muita.

Yhden purkin sisältö sai Stalinin hyppimään riemusta... Jääköön se salaisuudeksi ja arvoitukseksi mikä se esine oikein oli!

 No pieni hupailuhan kuuluu aina asiaan, kuvassa Paula Keppari eli Kaula Peppari. Ja aika kivat perät myös kuvassa näkyy! Taitaa olla muodoista päätellen kyseessä Riitta Ponirääkkääjä ja se samainen Stalin, josta olikin mainintaa jo aiemmin.

 Tässä mitataan kumman joukkueen pullossa on enemmän vettä, no oman joukkueeni luonnollisesti (kjöh...). Kuvassa Hanna Horze ja minä itse Tallin paskavastaava.

Leirimajoitus tapahtuu perinteisesti siskonpetityyppisesti. 10 ihmistä mahtui meidän uuteen makuuhuoneeseen vallan mainiosti. Siiri Stark oli raahnannut jälleen leirille lastenpatjan ja nukkui jalat kaapin nurkassa yönsä... Valitettavasti meno yltyi yöllä kuin äijäporukassa konsanaan eikä pieruja ronskeissa puheissa säästelty.

Ilta hämärtyi mukavasti kun päästiin unten maille ja kohti leirin seuraavaa päivää....