Tyttöjen talvi

Meillä on lunta aivan järkyttävän paljon. Maastolenkit ovat aivan totaalisen tukossa, hevosia on mahaan asti metsässä lunta, joten lopputalvi kenttäillään aika tiiviisti. Hevoset ovat enimmäkseen reippailleet viikonloppupainotteisesti, koska viikolla olen ollut tosi väsynyt, sekä kaikenmaailman kokouksia sun muita kissanristiäisiä on taas tupannut kertymään.

Tuiskun kanssa en uskalla lähteä hankeen, olisi varmasti niin kipeä että en uskalla edes kokeilla, Vallusta puhumattakaan. Vallu viettää parin viikon päästä 20v synttäreitä, joten porkkanaherkkuja on luvassa. Hepat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä pihattoelämään, liikkuvat entistä enemmän tarhassa ja koko metsäaluekin on erihyvin polkuja täynnä. Myös eräät käyvät siellä ihan pitkin pituuttaan ottamassa unosia, kuten Skipi tässä taannoin. Pelkäsin sen jo henkensä heittäneen kun aamuyön aikaan kävin ennen töihin lähtöä hepat tarkastamassa. Metsässä näkyi tumma mytty (lue: loimitettu Skipi) ja pelkäsin pahinta.... Sydän kurkussa lähdin juoksemaan kohti, kunnes hieman pöllämystynyt Skipi kampesi ylös yöuniltaan. Nämä meidän vanhukset järjestävät välillä sydämentykytyksiä ;D

Töttis on sopeutunut laumaan kun humpsista vaan. Ruokailee jo muina naisina paalilla muiden kanssa. Usva ja Töttis leikkii aika paljon, Instagramissa löytyy jouksuvideoita. Yllättävin tapahtuma eläinrintamalla on meidän Leevi-kissa, joka on kuuden vuoden jälkeen taas palannut "keskuuteemme". Vaikka Leepu / Mau-Mau / Iso-Maukku on meidän vanhin kissa (kohta 10v) on hän kissaporukan vainotuin. Leevi on sitkeästi asustellut kylpyhuoneessa, mutta jokin ihme nyt tapahtui. Yhtenä päivänä löytyi aivan järkyttävä määrä kylpyhuoneesta kissankarvoja ilmeisimmin kissatappelun jäjiltä ja kun tarkemmin asiaa selvittelin, tajusin, että ne ovat Harmin karvoja. Leevi oli vissiin antanut Harmille kunnon pöllytyksen. Tämän episodin jälkeen ja Leevi enimmäkseen asustellut keittiössä ja olohuoneessa, sekä nukkuu meidän sängyssä!!!

Lammasrintamalla on tapahtunut suuria muutoksia, kun karitsat lähtivät viikko sitten teuraaksi. Nyt on hiljainen piha ja suuri suruhan se on joka kerta, kun rakkaat lampakset lähtevät. Tuntuu, että koko lammaslauma on ollut surullinen ja hyvin hiljainen. Uuhilauma on myös vielä aika lailla sekaisin, kun osa vanhoistakin lähti edellisessä satsissa teuraaksi ja lauma hakee nyt muotoaan ja uutta johtajaansa. Jokainen karitsakin on oma persoonansa ja jään jälleen kaipaamaan tätäkin porukkaa. Onneksi nämä veikeät otukset pysyvät sydämessä ikuisesti.

Töttiksen kanssa ollaan pari kertaa kokeiltu ratsastusta. Hieman raaka peli vielä, mutta jos tehokkaasti mutta todella hellästi jaksaisi tämän tamman kanssa tehdä töitä, niin tapahtuisi nopsaan todella paljon. Aivan mieletön hevonen! Jos olisi erityisesti aikaa, voisi olla kuule Hirnakka, että et saisi Töttistä takaisin enää koskaan :D

Tässä muutamia kuvia Ossin ottamana. Myös Pouta sai taas Marian toimesta liikutusta. Ja Usvan kanssa on muuten tehty kentällä pohkeenväistöä ja laukkaharjoituksia. Siitäkin tulee vielä kiva peli,kun vaan keretään treenailemaan. Eli hevoserintamalle kuuluu oikein hyvää.

Ja lopuksi vielä Pouta