Tänä viikonloppuna kerkesin ratsastaa molempina päivinä, ihme kyllä. Oli muutoinkin rento viikonloppu, eilen saatiin naapurit kylään ja päiväkahvit pidettiin pitkän kaavan mukaan. Keitettiin kahvit kolmeen kertaan ja parannettiin maailmaa ja syötiin törkeä määrä herkkuja.
Herkkujen syönnistä puheenollen. Olen syönyt viikonloppuisin oikeastaan mitä sattuu, mutta viikolla ollut sitten tarkka syömisistä. Nyt on salilla käynti ollut aika harvaa, mutta siitä huolimatta paino pysyy siinä mihin se jäi silloin treenijakson jäljiltä. Ja se on pääasia.
Eilen Tuire lähti maastoon kaveriksi, kiitos siitä! Lähdettiin Poudan ja Usvan kanssa Saavalle maastoon tarkoituksena mennä sinne laukkaamaan eli opettamaan Usvalle laukkaa. Reissu onnistui paremmin kuin hyvin. Pouta olikin sen verran reipas, että ravin imussa Usva sai tulla perässä laukalla. Usvalla on oikein mukava laukka istua kyydissä, Vähän meinasi ensimmäisellä pätkällä innostua ja heitti ilopukin. Tallilla oli Usvakin ihan ensimmäistä kertaa hikinen ratsastuksesta, mutta ilmeisen tyytyväiseltä vaikutti Usvakin. Pouta pääsi vielä kentälle laukkaharjoituksiin.
Tänään oli vuorossa jälleen Pouta ja Usva. Itse olen tainnut viimeksi mennä Poudalla pari viikkoa sitten. on Maria ja Hannele huolehtineet Poudan liikuttamisesta. Pouta oli kentällä aivan mainio, todella pehmeä ja miellyttävä. Otettiin paljon laukkaa ja pohkeenväistöjä. Lopuksi käveltiin pieni pätkä metsätietä. Usva sitä vastoin käyttäytyi hieman pöljästi ja mietin, olisiko pitänyt lähteä kentälle sen kanssa ollenkaan. Ravit meni suht ok ja nyt alkaa ohjausasiat olla kunnossa. Usva menee aika hyvin jo painoavuillakin ja saa aika kevyellä ohjastuntumalla käännellä. Välillä puisteli päätään, mutta välillä pärskyi ja laski vähän päätään. Päätin kuitenkin kokeilla laukkaa myös kentällä ja ekaa kertaa hirvitti Usvan selässä ihan todenteolla. Lähti nimittäin kuin tykinsuusta ja meinasi innostua siinä määrin, että meikäläisenkin hurjuusraja ylitettiin. Yhden laukkapätkän jälkeen otettiin loppuravit ja loppukäynnit. Leipää tietty syötiin ja harjailtiin lopuksi. Selvisin jälleen hengissä!
Alkuviikolla lähti vanhoja lampaita 4 teuraaksi sekä yksi karitsa Kaarina. Vanhoista lähti meidän johtajalammas Annikki, Margaretha, Ainu ja Iines. Suru on melkoinen, vanhoista lampaista luopuminen otti koville ja siitä yli pääseminen kestänee oman aikansa. Lammaslauma on hieman hukassa, kun lähti aikamoisia persoonia laumasta... Mutta näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti