Pouta

Tänään oli sellainen päivä, että ei olisi kannattanut aloittaa ratsastusta laisinkaan. Tallimies yritti korjata kentän toista valoa, mutta jotain lisäosia pitänee hankkia. Oli jo hieman hämärää ja korjaajat jättivät kentän päätyyn tikapuut maahan. Se oli aivan liikaa Poudalle. En harrasta hevosille huutamista (prinsessaäänelläni) kuin ääritapauksissa. Tänään oli sellainen ääritapaus. Pouta oli ensinnäkin jo tallilla loukkaantunut, koska yhteisestä ratsastuksesta on kulunut liian monta välipäivää. Pouta oli vissiin lietsonut itsensä mielentilaan, jossa oli päättänyt pahoittaa mielensä kaikesta mahdollisesta. Tikkaiden kohdalla alkoi hyppiminen ja pomppinen ja pyöriminen. Kun ei alkanut neitokainen kävellä mutkittelematta tikkaitten ohi niin otin käyttööni salaisen aseeni eli karjumisen.

Pouta tietää, että jos allekirjoittanut korottaa ääntään hevoseläimelle on leikki kaukana. Sen jälkeen kuljettiin suht kiitettävästi tikkaiden ohi. Ja huom, pelkkä karjuminen ja huutaminen riittää Poudalle, tämä ei siis sisällä fyysistä väkivaltaa, ainoastaan henkistä huudon muodossa. (Olen tainnut liikaa uppoutua opinnäytetyön teemaan, kun alan jo hevosten kanssa miettiä lähisuhdeväkivaltaa.... =D)

Koko ratsastus kesti about viisitoista minuuttia. Pouta käyttäytyi niin ääliömäisesti kuin hevonen voi käyttäytyä. Liekö myrsky tulossa kun Usva ja Vallu vetivät tarhan puolella ratsastuskentän pitkällä sivulla omaa kiitolaukkaesitystään, mikä sai Poudan täysin sekaisin. Heitin lähes kirjaimellisesti hanskat tiskiin. Valotolpan kohdalla päätin lopettaa koko homman ja vein kaakin talliin. En antanut mitään herkkuja, en edes harjannut koko hevosta, kihisin niin raivosta. Iskin loimen niskaan ja lähes riuhdoin Poudan tarhaan. Nyt meni Poudan käytös niin yli, että miettiköön tekosiaan. Meikälle ei ryttyillä. Ikinä.

Toivotaan, että sunnuntaina ollaan molemmat hieman paremmalla tuulella.

**********

Muihin asioihin. Huomenna kurvataan Helmin kanssa kasvattajatädin luo Kajaanin trimmattavaksi. Täytyy ottaa ennen ja jälkeen kuva. Ihan jännittää koko homma. Siiri lähtee mukaan henkiseksi tueksi ja muutenkin rupattelukaveriksi. Eli koko lauantai menee sillä reissulla. Sunnuntaille on sitten muuta puhdetta tiedossa. Pesin äsken Helmiltä tassukarvat ja parran. Vesi oli ihan tosi likaista. Kaikkien ohjeiden vastaisesti en käyttänyt karkean karvan shampoota vaan luonnonmukaista aloe vera shampoota. Olen tästä itseeni tosi tyytyväinen. Luonnonmukaisuus kunniaan.

**********

Minusta tulee isona pienempi -projektin osalta tänään laittaessani jalkaani eräät housut, huomasin, etteivät ne pysy jalassa. Huomasin sen kaupungilla. Ehkä alan itsekin uskoa jo, että hieman pienentymistä on tapahtunut. Löysin kirpputorilta housut kokoa 36 ja ajattelin, että meneeköhön jalkaan, kun en jaksanut sovittaa. Kotona huomasin niiden roikkuvan jalassa. Olen vähän pulassa erityisesti housujen kanssa, kun kaikki housut roikkuu jalassa...

Tänään lisään syntilistaani palan pannukakkua. Päivällä kävin papan luona päiväkahvilla ja koska verensokerit oli tosi alhaalla eikä käsveskassa ollut energiapatukkaa hätävaralla söin kahvin kanssa palan pannukakkua. En pode tästäkään huonoa omaatuntoa. Vaikka söisin hampurilaisen, en usko, että sekään hetkauttaisi koko dieettiä yhtään minnekkään. Ja tiedoksi, en aio syödä siis hampurilaista.

Tänään iski epätoivo ruokien suhteen. On mennyt monta päivää tosi hyvin, eikä ole ollut liiemmin nälkä. Mutta tänään on ollut tosi hankala päivä. Olen ollut todella nälkäinen ja erittäin ärtynyt nyt loppupäivästä. Sain hieman rauhoitettua itseäni Poutaepisodin jälkeen kun istuin kanalan edessä sankon päällä ja seurailin kanoja vartin verran. Sisällä meinasi kiehahtaa uudelleen kun Tatu mussutti sipsejä sängyllä vieressä kun katsottiin Vain elämää ohjelmaa. Ossi ja Tatu halusivat tietää aionko syödä dieetin loputtua sipsejä ja suklaata ja vastaus on kyllä. 26.10 aion syödä aamupalaksi jotain superepäterveellistä, joka on toivottavasti myös superkaloripitoista. Sen voimalla ehkä kestää tämän homman loppuun.

Olen miettinyt, että olikohan ihan viisas ratkaisu ilmottautua sille neljän viikon jatkoajalle, mutta myöhäistä se nyt on perua. Ja en todellakaan kykene sen perumiseen, luonto ei anna periksi. Pitää vaan purra hammasta ja kestää.