Yritin houkutella Tuiskua lähtemään, ei suostunut. Oli pakko tyytyä Poutaan. Meillä taitaa olla vähän vielä jäätävät välit keskenämme, mutta hieman sovittelua tuntui olevan ilmassa puolin ja toisin. Pouta pakoili tarhassa, esitti syvästi loukkaantunutta. Sain kuitenkin konin kiinni ja lähdettiin maastoon. Saavalla oli tosiaan kaatunut puita aika paljon, niin paljon, ettei kärrikyydillä ole sinne mtn asiaa. Tosin nyt on meillä käytössä supersiisti maastoeste, joka mentiin mennessä ja tullessa laukalla yli, että hops vaan.
Kierrettiin iso soramonttu ja tullessa kaarreltiin suopellolla. Joku elikko on käynyt hajottamassa sieltä aitaa, on langat ja pari tolppaa katki. Pouta meinasi sotkeentua lankoihin ja siinä samassa naksahti vähän selkä itseltä. Tuntui, että loppuu siihen paikkaan ratsastus, mutta taidettiin säikähdyksellä selvitä.
Tallilla harjailtiin, tehtiin sokerileipävenyttelyt, sekä laitettiin loimi päälle. Meillä oli siis kaiken kaikkiaan mukavaa ja tästä jatkuu taas yhteiselo, toivottavasti sopuisissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti