Projekti: "Isona minusta tulee pienempi"

Tänään on projektin toiseksi viimeinen päivä. Ollaan siis nyt loppusuoralla. En tiedä onko tämä projekti dieetti vaiko elämäntapa, ehkä sekoitus molempia. No summa summarum, kannattiko tämä projekti, tapahtuiko muutosta?

Sanoisin, että kannatti ja muutosta tapahtui. En tiedä tapahtuiko muutosta enemmän henkisellä puolella vai ulkomuodossa. Ehkä enemmän ulkomuodossa. Paino on pysynyt nyt kolmisen viikkoa siinä missä pitikin ja jossa oli tavoite. Nyt otin päiväpainon, joka on yleensä yli kilon enemmän kuin aamupaino. Täytyy huomenna tehdä vielä viimeiset mittaukset. Eniten pienentyminen on aiheuttanut päänvaivaa vaatteissa, jotka ovat ainakin housujen osalta aivan liian suuria. Joten onhan tämä ihan mahtavaa!

Nyt on viikon tauko ennen jatkoaikaa ja aion olla punnitsematta ruokia. Aion kyllä pitää järjen päässä ja syödä suht samalla tavalla, mutta pari tankkauspäivää pidän. Olen nyt ollut puolitoista viikkoa kuumeessa ja flunssassa, joten treenitaukoa on nyt jo sen verran takana. Olo on edelleen niin flunssainen, etten pystynyt tänään edes ratsastusvalmennukseen menemään, jo lampaiden haku kylältä koetteli keuhkoja ihan kunnolla. Olen tällä viikolla joutunut hieman ruokavaliossa tekemään myönnytyksiä, koska migreeni on yrittänyt kyläilyä viimeisen viikon aikana ja huomaan, että se johtuu vain nälästä. Ihan pienillä ruoan lisäyksillä on ollut olo parempi, esim. ylimääräinen rahka päivässä, muutama suolakeksi tai pähkinä kovimman nälän ja heikotuksen aikana. Muutoin koko projekti oon ollut kaiken kaikkiaan helppo, eikä vaatinut hirvittäviä voimanponnistuksia esimerkiksi treenien osalta, mutta jatkuva nälän tunne on ollut vaikeaa. Olen nyt viimeisten viikkojen aikana huomannut, että nälkään tottuu, mutta välillä on niin kova nälkä ollut, että ei ole voinut kuin itkeä. Mutta silti, tämän on ollut sen arvoista.

Eniten koko touhussa huolettaa se, miten painon saa pysymään samoissa. Ymmärrän, että eihän tämmöinen dieettiruokavalio voi olla mikään pysyvä ratkaisu, eikä se ole tarkoituskaan ja kolmanneksi, en kyllä näin kovassa nälässä halua olla jatkuvasti. Saatiin ohjeet jatkoa varten ja ruoan lisääminen pitää aloittaa vähitellen, eikä kerralla. Toki nyt neljän viikon jatkoaika asettaa omat säätönsä tähän ja vielä sieltä saa sitten sen jälkeen lisäohjeistusta. Mutta ainahan tämän rupeaman voi ottaa uusiksi, jos alkaa kertyä kilot takaisin. Nyt nautin tästä olotilasta, jahka saan maanantaiaamuna aamupalaksi suklaavanukasta :)

Kuten jo aiemmin epäilin, niin kehittänen tästä itselleni jonkun "syömishäiriön". Nyt kun tietää miten "pitää" syödä, niin siitä "lipsuminen" voi aiheuttaa aika lailla ainakin itselleni oman tunnon tuskia. Olen miettinyt itselleni samaa kuin eräs himotreenaaja tuosta naapurikylältä, että tämmöinen 6/7 tyyppinen viikkoratkaisu voisi sopia myös itselle, eli viikossa syödään 6 päivää kuin bodarit konsanaan ja yhtenä päivänä voi sitten vähän ottaa löysemmin. Täytyy tässä miettiä miten tulen jatkamaan ja kunhan se jatkoaikakin on ohi, niin kuulostella omaa kehoa, että miten se käyttäytyy kun nämä ovat ohi. Salilla käyntiä aion jatkaa kaksi kertaa viikossa, koska sillä on niin paljon myönteisiä vaikutuksia. Selkä ei temppuile laisinkaan niin paljoa, koko kehon hallinta on parempi, erityisesti ryhti on taas huomattavasti parempi. Kaikki tämä näyttäytyy erityisesti ratsastuksessa ja oma kehonhallinta on mielestäni parempi ja lihakset ylipäänsä ovat paremmassa kunnossa. Tähän yhdistettynä kehonhuolto, niin toimii elimistö hyvin treenissä ja ratsastuksessa. Aerobisten viikkotreenien määrä tulee laskemaan kolmesta yhteen, koska aion siitä jäävän ajan käyttää hevosiin. Hevoset ovat olleet tämän kymmenen viikon aikana täysin taas paitsiossa, koska energiat olleet niin vähissä. Myös opiskeluiden viimeiset tehtävät ja opinnäytetyön palautus ovat myös hieman stressanneet mieltä, mikä ei ole ollut kovin hyvä yhdistelmä dieetin kanssa.

Kamalinta koko projektissa on ollut erityisesti loppuviikkoina mielialojen vaihtelut, sekä unettomuus. Näistä varoiteltiin jo alussa, mutta en uskonut. No nyt uskon. Enitenhän tästä ovat kärsineet tietysti lapset ja ehkä Tallimieskin oman osansa. Täytyy toivoa, että perhe on suuremmilta traumoilta säästynyt. Pahempi tästä on ollut unen puute. Kolme viimeistä viikkoa on mennyt keskimäärin 4,5-5,5 tunnin yöunilla. Illalla väsyttää ihan kamalasti, mutta uni ei tule. Sitten kun uni tulee, saa nukuttua muutaman tunnin sikeästi, kun alkaa heräily tai herää kokonaan neljän aikaan aamuyöllä. Ei väsytä yhtään, mutta päivällä kyllä senkin edestä. Nyt kun lisäsin tämän flunssan aikana pienet määrät evästä tuntui, että se vaikutti ensimmäisenä yöuniin ja unenmäärä lisääntyi heti parilla tunnilla. Voi sitä ihanuutta! Mutta on ollut pää sekaisin, kun yhtäkkiä saakin nukuttua.

Olen siis ollut Fitfarmin valmennukseen enemmän kuin tyytyväinen, koko tiimi saa hehkutusta aivan ehdottomasti. Mielestäni tämä Bikini Challenge valmennus on erittäin edullinen siihen nähden mitä valmennukseen kuuluu; treeniohjelmat, ruokavalio sekä foorumin tuki, jossa ammattilaiset vastaavat askarruttaviin kysymyksiin. Suosittelen lämpimästi!!!

Mielestäni projekti "Isona minusta tulee pienempi" onnistui, koska minusta tuli oikeasti pienempi. On taas sellainen olo moneen vuoteen, että olen enemmän itseni kokoinen, enkä iso norsu.

Lampaat ovat kotona!

 

Kuten arvata saattaa ja saattoi ei meidän lampakset tule kyytiin käskemällä, eikä maanittelemalla, eikä lahjomalla. Tosin suurin osa tulee, mutta ei ne viisi lammasta, jotka eivät tulleet viime syksynäkään. Ihan samat mammat esittävät epäluuloisia, ihan kuin oltas avaruudesta pölähdetty paikalle. Onneksi meillä on naapurissa iso lammastila ja siellä mainio lammaskoira, joten sitä saa mitä tilaa.Meillä oli valmiina hienot kujat, joten soitto naapuritilalle ja paikalle kurvasi koira ohjaajanasa kera. Koko touhussa meni max. viisi minuuttia, kun pienet bläskit lammaskullat olivat trailerissa ja toinen viisiminuuttinen kun olivat omassa pihassa. Onni on siis oma lammaskoira, kellä semmoinen on.

Home sweet home.

Meillä etsitään rakastavia ihania koteja noin kuudelle lampaalle. Tämä em. viisikko lähtee tämän syksyn aikana teurastamolle. Muutama mamma jätetään itselle. Mutta muutamalle tarvitaan hyvät kodit, jossa ympärivuotinen ulkoilu on mahdollista ja välillä vähän saa rapsutuksia ja pidetään hyvää huolta. Late on kotiunut uuteen laumaan paremmin kuin hyvin ja on herättänyt hieman omalaatuisella bassoäänellä naurunhykerryksiä pihapiirin asukkaissa. Parhautta :)

Pouta kentällä

Maria reippaili Poudan kanssa kentällä. Oli ollut kuulema hieman laiska välilla, mutta olivat kuitenkin ottaneet muutamia hyppyjä. Lauantain valmennukseen menon jouduin perumaan, koska olen ollut kuumeessa monta päivää ja kovassa nuhassa. Olo ei ole lähellekään vielä ratsastuskuntoinen. Täytyy nyt parantua kunnolla, koska reilun viikon päästä jatkuu treenit entistä kovempana.

Late-Lammas

Meillä alkaa lampaiden vähentäminen, kun eu-tuet lakkaavat ensi keväänä. Tänään meiltä uuteen kotiin lähti Late. Onneksi Late lähti tuttuun paikkaan ja aika lähelle, joten päästää Latea katsomaan varmasti niin paljon kuin halutaan. Late lähti Valman kasvattajan luokse, Mehtäpirun pihapiiriin. Haikein mielin pakattiin Late autoon, Late on ollut osa meidän laumaa melkein vuoden ajan ja muutenkin joka päivä Laten kanssa jutustelu on ollut meidän oma juttu. Snif.

CR-valmennus

Ensin täytyy aloittaa omasta olosta. Olen aivan hirvittävässä nuhassa, vilustuin tiistai-illan treeneissä kun juoksentelin liian ohkasissa trikoissa. Muutenkin on palannut tuo hirvittävä särky polvissa ja oli reisilihakset tosi juntturassa. Koko ratsastus oli oman kunnon osalta hieman taistelua ja jalat kipeytyivät jo ratsastuksen aikana. Onneksi ope jaksoi väännellä meitä oikeaan asentoihin pallojen ja venyttelyiden avulla. 

Tunti oli kaikenkaikkiaan kiva ja loksahti taas pari palaa paikalleen omassa pääkopassa. Omaa istuntaa käytiin läpi kellontaulun avulla, joka aiheutti taas monta ahaaelämystä. Ensi viikolla rahdataan itsemme Poudan kanssa maneesille valmennukseen, joten täytynee meidän hieman treenata myös viikolla. Ja täytyy toivoa, että oma olo korjaantuu huomattavasti. Tämän viikon osalta onkin ollut treenitaukoa tiistaista lähtien. Uskoisin myös, että maanantainen kahvakuulakin jää välistä.

Ps. Kiitos Jennille kuvista.

Pouta kentällä

Maria oli suunnitellut estetreenit Poudalle ja kerkesi esteetkin asetella kentällä. Poudalla lompsui kuitenkin toinen etukenkä, joka piti ottaa irti. Tallimies oli tietenkin töissä, joten ilman kenkää meni ratsastelu. Hyppelyitä ei tällä kertaa ollut, mutta muuten kaksikko reippaili kotvasen kentällä.

Muuttohaaveita

Elämässä tulee joskus huikeita mahdollisuuksia eteen ja nyt näyttää siltä, että meille aukeaa yksi sellainen. Pitkien pohdintojen ja pähkäilyjen jälkeen olemme laittaneet tilan myyntiin. Olemme tehneet tarjouksen uudesta kodista ja tarjouksemme on hyväksytty. Jos tämä tila saa itselleen uudet asujat ja eläjät, siirrämme majaamme 15 kilometriä lähemmäs Joensuuta. Laittakaa viidakkorumpu soimaan, jos joku tietää omasta maatilasta haaveileviä ihmisiä. Täällä odottelee tila valmiina. Koti on kaupan tori.fi kautta, sieltä löytyy lisätietoja.

Pouta maastossa

Yritin houkutella Tuiskua lähtemään, ei suostunut. Oli pakko tyytyä Poutaan. Meillä taitaa olla vähän vielä jäätävät välit keskenämme, mutta hieman sovittelua tuntui olevan ilmassa puolin ja toisin. Pouta pakoili tarhassa, esitti syvästi loukkaantunutta. Sain kuitenkin konin kiinni ja lähdettiin maastoon. Saavalla oli tosiaan kaatunut puita aika paljon, niin paljon, ettei kärrikyydillä ole sinne mtn asiaa. Tosin nyt on meillä käytössä supersiisti maastoeste, joka mentiin mennessä ja tullessa laukalla yli, että hops vaan.

Kierrettiin iso soramonttu ja tullessa kaarreltiin suopellolla. Joku elikko on käynyt hajottamassa sieltä aitaa, on langat ja pari tolppaa katki. Pouta meinasi sotkeentua lankoihin ja siinä samassa naksahti vähän selkä itseltä. Tuntui, että loppuu siihen paikkaan ratsastus, mutta taidettiin säikähdyksellä selvitä.

Tallilla harjailtiin, tehtiin sokerileipävenyttelyt, sekä laitettiin loimi päälle. Meillä oli siis kaiken kaikkiaan mukavaa ja tästä jatkuu taas yhteiselo, toivottavasti sopuisissa merkeissä.

Helmi trimmattavana

Pennun turilas ennen. Hieman alistunut on asento.

Ja jälkeen. Koko koira kasvoi korkeutta ja tuli ryhdikkyyttä ihan kunnolla lisää. Eihän Helmiä enää tunnistanut samaksi! Kolme tuntia kesti nypintä ja muu parturointi.

Helmin syntymäkodissa on 8 snääkkää. Aikamoista hulinaa. Nähtiin myös äiti Helga ja sisko Pärinä. Kuvassa etualalla Helmi Hemppulainen.

Tässä muutama päivä sitten päiväpainia.

Valma ei enää todellakaan ole koko aikaa yläkynnessä, Hemppu pistää jo isosiskon kuriin.

Pouta

Tänään oli sellainen päivä, että ei olisi kannattanut aloittaa ratsastusta laisinkaan. Tallimies yritti korjata kentän toista valoa, mutta jotain lisäosia pitänee hankkia. Oli jo hieman hämärää ja korjaajat jättivät kentän päätyyn tikapuut maahan. Se oli aivan liikaa Poudalle. En harrasta hevosille huutamista (prinsessaäänelläni) kuin ääritapauksissa. Tänään oli sellainen ääritapaus. Pouta oli ensinnäkin jo tallilla loukkaantunut, koska yhteisestä ratsastuksesta on kulunut liian monta välipäivää. Pouta oli vissiin lietsonut itsensä mielentilaan, jossa oli päättänyt pahoittaa mielensä kaikesta mahdollisesta. Tikkaiden kohdalla alkoi hyppiminen ja pomppinen ja pyöriminen. Kun ei alkanut neitokainen kävellä mutkittelematta tikkaitten ohi niin otin käyttööni salaisen aseeni eli karjumisen.

Pouta tietää, että jos allekirjoittanut korottaa ääntään hevoseläimelle on leikki kaukana. Sen jälkeen kuljettiin suht kiitettävästi tikkaiden ohi. Ja huom, pelkkä karjuminen ja huutaminen riittää Poudalle, tämä ei siis sisällä fyysistä väkivaltaa, ainoastaan henkistä huudon muodossa. (Olen tainnut liikaa uppoutua opinnäytetyön teemaan, kun alan jo hevosten kanssa miettiä lähisuhdeväkivaltaa.... =D)

Koko ratsastus kesti about viisitoista minuuttia. Pouta käyttäytyi niin ääliömäisesti kuin hevonen voi käyttäytyä. Liekö myrsky tulossa kun Usva ja Vallu vetivät tarhan puolella ratsastuskentän pitkällä sivulla omaa kiitolaukkaesitystään, mikä sai Poudan täysin sekaisin. Heitin lähes kirjaimellisesti hanskat tiskiin. Valotolpan kohdalla päätin lopettaa koko homman ja vein kaakin talliin. En antanut mitään herkkuja, en edes harjannut koko hevosta, kihisin niin raivosta. Iskin loimen niskaan ja lähes riuhdoin Poudan tarhaan. Nyt meni Poudan käytös niin yli, että miettiköön tekosiaan. Meikälle ei ryttyillä. Ikinä.

Toivotaan, että sunnuntaina ollaan molemmat hieman paremmalla tuulella.

**********

Muihin asioihin. Huomenna kurvataan Helmin kanssa kasvattajatädin luo Kajaanin trimmattavaksi. Täytyy ottaa ennen ja jälkeen kuva. Ihan jännittää koko homma. Siiri lähtee mukaan henkiseksi tueksi ja muutenkin rupattelukaveriksi. Eli koko lauantai menee sillä reissulla. Sunnuntaille on sitten muuta puhdetta tiedossa. Pesin äsken Helmiltä tassukarvat ja parran. Vesi oli ihan tosi likaista. Kaikkien ohjeiden vastaisesti en käyttänyt karkean karvan shampoota vaan luonnonmukaista aloe vera shampoota. Olen tästä itseeni tosi tyytyväinen. Luonnonmukaisuus kunniaan.

**********

Minusta tulee isona pienempi -projektin osalta tänään laittaessani jalkaani eräät housut, huomasin, etteivät ne pysy jalassa. Huomasin sen kaupungilla. Ehkä alan itsekin uskoa jo, että hieman pienentymistä on tapahtunut. Löysin kirpputorilta housut kokoa 36 ja ajattelin, että meneeköhön jalkaan, kun en jaksanut sovittaa. Kotona huomasin niiden roikkuvan jalassa. Olen vähän pulassa erityisesti housujen kanssa, kun kaikki housut roikkuu jalassa...

Tänään lisään syntilistaani palan pannukakkua. Päivällä kävin papan luona päiväkahvilla ja koska verensokerit oli tosi alhaalla eikä käsveskassa ollut energiapatukkaa hätävaralla söin kahvin kanssa palan pannukakkua. En pode tästäkään huonoa omaatuntoa. Vaikka söisin hampurilaisen, en usko, että sekään hetkauttaisi koko dieettiä yhtään minnekkään. Ja tiedoksi, en aio syödä siis hampurilaista.

Tänään iski epätoivo ruokien suhteen. On mennyt monta päivää tosi hyvin, eikä ole ollut liiemmin nälkä. Mutta tänään on ollut tosi hankala päivä. Olen ollut todella nälkäinen ja erittäin ärtynyt nyt loppupäivästä. Sain hieman rauhoitettua itseäni Poutaepisodin jälkeen kun istuin kanalan edessä sankon päällä ja seurailin kanoja vartin verran. Sisällä meinasi kiehahtaa uudelleen kun Tatu mussutti sipsejä sängyllä vieressä kun katsottiin Vain elämää ohjelmaa. Ossi ja Tatu halusivat tietää aionko syödä dieetin loputtua sipsejä ja suklaata ja vastaus on kyllä. 26.10 aion syödä aamupalaksi jotain superepäterveellistä, joka on toivottavasti myös superkaloripitoista. Sen voimalla ehkä kestää tämän homman loppuun.

Olen miettinyt, että olikohan ihan viisas ratkaisu ilmottautua sille neljän viikon jatkoajalle, mutta myöhäistä se nyt on perua. Ja en todellakaan kykene sen perumiseen, luonto ei anna periksi. Pitää vaan purra hammasta ja kestää.

Vallu kentällä

Tänään onnistui hieman paremmalla menestyksellä. Siltikään Vallu ei tuntunut olevan ihan oma itsensä, joku nyt ei ole oikein. Kipeältä se ei vaikuta, mutta tosi voimattomalta. Liekö vanhuutta vai mitä? Kuitenkin kentällä työskentely siis onnistui eilistä paremmin ja otettiin samoja taivutteluita, sekä tehtiin vähän pohkeenväistöjä. Voi että, on ihanaa tehdä väistöjä Vallulla! Loppukäynnit mentiin isolla pellolla. Sää oli täydellisin ja Vallu sai syödä kotvasen vielä laitumella ruohoa. Itse en jaksanut tulla alas satulasta, vaan istuskelin selässä. Mutta eipä tuo näyttänyt Vallua haittaavaan.

Aamulla kävin ihastelemassa Viski-Vatasen uutta ravitallia ja olipa se hieno! Oli kuin kuvastosta konsanaan. Kiitos vielä kahvituksesta ja ajatusten vaihdosta :D Voinemme perustaa Tallinpitäjien vertaistuki ry:n á la Kotirouvat. Samalla reissulla poikkesin mökillä, kun sillä suunnilla olin. Myrskyssä oli kaatunut iso koivu, onneksi ei ihan mökin päälle. Mönkijän peräkärrikin oli säästynyt juuri ja juuri.

Vallu kentällä

Ensimmäinen ilta kun ajattelin ratsastaa kentällä valojen turvin. Onnistui puoliksi. Sytytin kentän valot, niin paloi vain toinen. Tallimiehen näperrellessä sähkökaappeja syttyi molemmat valot ja jatkoin Vallun varustelua. Kentälle mennessä paloikin enää vain toinen pääty, eli se huonommin valaiseva valo. Noh, yritettiin mennä, mutta Vallun heikentenyt näkö hankaloitti hommaa, kun kenttä oli sen verran hämärä, että ei kunnolla nähnyt ja Vallun mielestä kaikki varjot ja perässä kirmaileva Helmi oli vissiin hieman liikaa. 

Valoisassa päädyssä olimme isolla ympyrällä, jossa otettiin ensin vähän ravia ja laukkaa. Sen jälkeen taivuteltiin käynnissä ja vähän ravissa. Hieman oli Vallu omituinen, eikä kovin kauaa menty. Kuitenkin sopiva aika Vallulle. Kello oli kahdeksan kun lopeteltiin, joten otin poikkeuksellisesti kaikki hepat jo sisälle. Vallu oli hieman peloissaan pimeässä olosta, kun oli vielä karsinassakin säpsy. Toivottavasti ei näkö olisi huonontumaan päin, täytyy seurailla tilannetta nyt tarkasti.

Projekti: "Isona minusta tulee pienempi" etenee omalla painollaan. Jäljellä on ennen seuraavaa jaksoa vielä 2,5 viikkoa, sitten on viikon tauko. Painoa tippunut 3 kiloa, senttejä lähtenyt vähän joka puolelta. Vaatteet tippuu ja olo on sen suhteen mitä mainioin. Nälkä on vähän helpottanut, kun sain lisätä hieman evästä ja nyt tuntuu, että energiaa löytyy jo vähän enemmän. Ruokien mittailut ja punnitukset käy jo rutiinista ja on toisaalta aika vapauttavaa syödä ohjeen mukaan. Ei ole ainakaan huonoa omaatuntoa mistään mitä suuhunsa laittaa. 

Olen lipsunut kolme kertaa dieetin aikana. Yhden kerra söin peukalon pään kokoisen palan nachoa, yhden hunajapähkinän ja yhden murun juustoa, joka vastasi pikkurillin kynnen kokoa. Olen päättänyt olla näistä lipsahduksista soimaamatta itseäni. Heh! Näillä mennään, vaikka eväät ovatkin tosi yksipuoleisia. Sen tiedän, että tämän jälkeen en todennäköisesti, tai ainakaan kovin mielelläni syö real ruisleipää. Suosikkileivästä on tullut ehdottomasti inhokki. Myöskin puuro on pahaa, edelleen.

Pouta kentällä

Kerkesin ikkunasta vähän vilkuilemaan kun Maria ratsasti Poudalla. Molemmilla näytti ja jälkeen päin kuulin, että oli hyvä päivä yhteiseen työntekoon. Pouta kuunteli hienosti korviaan käännellen ja siitä tietää, että hevonen on tyytyväinen. Pohdittiin Poudan innostusta työntekoon ja nyt täytyy tässä meidän salaisessa laihdutusprojektissa olla tarkkana Poudan kanssa, että sitä ei vahingossa liikaa juoksuteta kentällä. Pouta osaa salakavalasti ilmoittaa, että työnteko alkaa maistua puulta, jos treenit painottuu liiaksi kentälle. Nyt on kyllä maastoiluun kunnon  syyssäät. Ja pientä estehyppelyä voisi harjoittaa myöskin, se toisi hyvä jumppaa ja vaihtelua. Kohti salaista tavoitetta; Marian ja Poudan yhteisiä estekisoja.

Vapaa viikonloppu

Kiitos meidän ihanalle Tallitytölle Saaralle, joka pitkästä aikaa saatiin meille elikoiden hoitajiksi. Vietettiin laatuaikaa Siirin Co. huushollissa. Pieni irtiotto kotoa sai taas ymmärtämään arjen karun todellisuuden. Pientä väsymystä ja kyllästymistä ilmassa tämän maatalouden suhteen. Siihen saatetaan miettiä ratkaisua lähitulevaisuudessa.

On tällä hetkellä niin paljon muistettavaa, etten muista oikeastaan mitään loppuviikosta. Käviko joku Poudalla ratsastamassa vai ei, kävinkö minä, en todennäköisesti, enkä kenelläkään muullakaan. Saara oli ainakin tietääkseni rillutellut Tuiskulla ja Poudalla viikonlopun aikana. Myrsky oli ollut melkoinen ja oli se melkoinen Härkinvaarallakin. Käytiin siinä "naapurissa" katsomassa vanhaa kotia. Vähän on itse taloa haikea ikävä, mutta ei mitään muuta. Siellä se hieman omituinen mökkinaapuri touhuili pihalla ja voin vaan kuvitella miten hän niin mielensä pahoittaa niistä hevosista. Toinen hevosaita oli tien vierestä purettu, liekö naapurilla ollut osuutta asiaan. Ikävää semmoinen.

Kotona ollaan järjestelty paikkoja, Tatu sai yläkerrasta oman huoneen ja nyt on kaikilla lapsilla oma huone. Itse siirryttiin meidän olohuoneeseen punkkinemme ja nyt pönötettään siellä. Ihan hyvin mahtuu, onhan se aikamoinen halli se tila. Liian pieni talo, liikaa asukkaita =D

Mutta yöksi viereen (tai jalkopäähän) mahtuu aina pari pientä kisuliinoa. Ihania, kehrääviä pikkukarvapalleroita. Aamuyöllä Harmi siirtyi kainaloon nukkumaan ja siitä sitten herättiin yhdessä. Kissaterapiaa!!