Pojat töissä

Historiallinen päivä on koittanut, Vallu ja Tuisku olivat ratsastettavana, ei kylläkään yhtä aikaa. Ihan niin moneksi ei ole minustakaan. Ensin oli vuorossa Papparainen. Vallu meinasi nukahtaa harjauksen aikana pesupaikalle. Kun oli harjattu ja toin satulan, oli Vallun ilme vähintäänkin tyrmistynyt. Sen voi uskoa, kun edelliskerrasta on about puoli vuotta! Vallu puhkui intoa, on vissiin odotellut, että pääsee töihin.

Mentiin kentälle ja käveltiin siinä ensin. Kylläpä tuntui ihanalta olla Vallun selässä. Heti muistui mieleen Vallun liike ja rytmi. Ajattelin, että Vallu on kiikkerä kuin mikä pitkän tauon jälkeen, mutta meni niin tasaisesti ja varmasti, että olin jo vähän äimänä. Luulen, että Vallun näkö on nyt vakiintunut, koska pari vuotta sitten ja oikeastaan vuosikin sitten vielä, se oli todella "epävakaa". Luulen oman tekemäni diagnoosin perusteella, että Vallulla on nyt näön huonontuminen pysähtynyt ja tilanne on vakaa, mikä vaikuttaa toki heti hevosen käytökseen. En tiedä, siltä nyt tuntuu.

Vallun kanssa otettiin siis kentällä molempiin suuntiin pari kiekkoa ravia ja ihan pakko oli kokeilla pohkeenväistöä lyhyt pätkä. Se oli jotain mahtavaa, Vallu on yksi elämäni parhaita hevosia mitä tulee pohkeenväistöön. Mikään ei ole unohtunut, ei mikään. Tähän voisi nyt kirjoittaa kaikki ylistyssanat mitä mieleen juolahtaa!

Metsään lähdettiin latopellolle päin ja siellä oli luntakin vielä reilusti. Ja Jenni jätä tämä taas lukematta: siellä oli levitelty lähes kaikki muurahaispesät ihan tasaiseksi mitä kerettiin näkemään. Ja en muistanut mainita, että nallehan oli säikytellyt koiranulkoiluttajaa ihan tuossa puolen kilometrin päässä jokunen tovi sitten. Nallukka Kiihtelysvaarassa

No Vallun kanssa ei nallea nähty, ei. Enkä kyllä sitä toivoisikaan. Koko ratsastelu kesti noin 25 minuuttia, ei sen enempää. Tallilla tehtiin kunnon leipävenytykset ja harjailtiin vielä. Unohdin tasoittaa harjan, jonka leikkasin lähtiessä ja nyt se on aika karmean näköinen. Mutta mitäpä se täällä maalla haittaa, ei ainakaan meitä Vallun kanssa. Vallu on kyllä niin ihq, että ihan itkettää. I love Vallu.

Seuraavaksi pääsi vuoroon Tuisku. Tuisku sai myös harjausta ihan kunnolla. Tuiskunkin ilme vähän venähti kun laitoin satulan selkään. Tuiskun kanssa käytiin Saavapurolla, josssa se em. nalle oli nähty. Mitään merkkejä ei mörrikästä nähty, ei jälkiä, eikä leviteltyjä muurahaispesiä.

Ei nallea.

Tuisku käyttäyi ylipirteästi, energiaa oli kuin pikkuvarsalla (paitsi ei meidän Usvalla). Välillä piti ihan kirjaimellisesti kiskoa ohjista käynnillä, kun yritti jopa laukkaa tarjotella. Voisin vannoa, että metsätiellä etupää laukkasi ja takapää käveli. Tuisku tuntui muuten mukavalle, ei ollut suurempia jumeja. Tallilla tehtiin Tuiskunkin kanssa leipävenytykset ja vielä harjailtiin. 

Harjailun jälkeen laitoin laseria takapäähän vähän sinne sun tänne. Erityisesti gluteukseen ja kintereen ja polven paikkeille. Irroteltiin myös hokit ja syötiin vähän sokeria. Tuisku laserin aikana antoi allekirjoittaneelle omia hoitojaan, eli nuoli käsivarret litimäriksi. Sama nuoleskelu jatkui tarhassa. 

Oli kertakaikkiaan ihanaa hevostella ruunanrupsukoiden kanssa. Pojat ovat olleet pahasti paitsiossa.