Tytöt kentällä

Vappu tuli ja meni. Eilen juhlittiin pienten syntymäpäiviä vielä ja nyt on talossa sitten 6 ja 3 vuotiaat nuoret miehet. Hevostelulle ei luonnollisesti jäänyt aikaa muutoinkun tänään. Vappujuhlissa perjantaina oltiin omalla kylällä, jonne kyläyhdistys järjesti vappuohjelmaa. Laulusta vastasi Sara Kurkola Kiteeltä ja taustalla soi hanurimusiikki. Oli lapsille pomppulinnaa, hevosajelua ja simaa ja munkkia. Väkeä oli toista sataa, joten mukavat kekkerit olivat.

Laten on annettu viime päivinä ulkoilla pihatossa. Siellä se viihtyy heinää mussutellen ja käy välillä sorkalla hiekkaa kokeilemassa. Hevosaitaan pitää sopivan turvavälin, sen verran pelottavia ne konit on. Kyllähän se Late kakkaa katokseen, mutta sydäntä riipii se kun sisällä vaan möllöttää. Ja kohtaha sitä laitumelle pääsee Latekin ja syksyllä on pikkupässit sitten seurana.

Tuisku ja Täti viettivät aamulla jotain omaa kivennäisseremoniaa. Seurailin portilla yli viisi minuuttia tätä outoa toimistusta, jossa vuorotellen maisteltiin kivennäistä. Välillä Tuisku hellästi puraisi Töttistä kaulasta ja tuijottelivat hetken toisiaan. Ja sama kierros uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kävin hakemassa aamun lehdenkin ja kun palasin, niin jatkoivat tätä omaa juttuaan. Muutenkin nyt muutaman viime päivän aikana seisoskelevat tarhassa paljon kaksistaan ja jonkin verran myös Täti leikkii Usvan kanssa metsässä. Töttis myös otti yhtenä päivänä kunnon kiitolaukkaa metsässä, oli ihan omat jutut menossa.

Tänään oli siis hevosteluvuorossa tytöt. Kiitos Marialle Poudan ratsastuksesta. Pouta käyttäytyi muutamaa pään puistelua lukuunottamatta mallikkaasti ja liikkui nätisti kentällä. Myös muutama estehyppely nähtiin ja Pouta alkoi loppua kohden jopa hieman innostua. Toivotaan, että saadaan Maria paikalle vielä moneen otteeseen...? ;D

Usva oli myös hetken kentällä. Tänään oli pään puistelu päivä nuorella neidolla. Mietin, että pitäisikö kokeilla eri kuolainta, vai mistä tämä  johtuu. Voi olla myös mökötykseen liittyvä ilmiö, koska edelliskerrasta on varmaan jo viikko. Usva nimittäin näyttää hapanta turpaa, jos häntä ei ole riittävästi huomioitu. Noh, selkään nousussa ei ole mitään ongelmaa. Usva seisoo hienosti paikallaan, eikä lähde liikkeelle ennen kuin käskee. Pientä jarruttelua oli ja ongelmaa aiheutti kentällä laitetut esteet ja valotolppa (joka on luonnollisesti ollut siinä paikallaan viimeiset 5 vuotta...). Ohjaaminen on myös haasteellista, mutta kuljetaan nyt suht siellä missä pitääkin. Painoavuista ottaa herkästi käskyjä vastaan ja pohkeet toimivat aika hyvin. 

Otettiin myös ihkaensimmäinen ravipätkä, joka sujui hyvin. Täytyy vaan itse pysyä tyynenä ja olla välittämättä niistä pään puisteluista ja jatkaa vaan menoa eteenpäin. Eiköhän ne siitä sitten häviä, kun päästään vähän pidemmälle. Täytyy myös sovitella vähän satuloita, kun Vallun entinen satula keikkaa hieman eteen. Voisi sen käydä tarjottelemassa liikkeeseen, jos saisi Usvalle vähän istuvamman penkin tilalle.