Lisää karitsoita ja vähän vähemmän

Järkytykseni oli aikamoinen kun tulin tänään kotiin. Olin koulussa ja laitoin Ossille kolmelta viestin, että käy katsomassa lampolassa tilanteen. Blondi alkoi eilen näyttää siltä, että aikoopi synnyttää. Koska hienon kalkulaattorini mukaan tämän ei pitänyt olla vielä mahdollista, kun vasta kahden viikon päästä, niin äimistykseni oli kauhunsekainen kun viideltä parkkeerasin kaaran lampolan eteen ja näin jo heti autosta noustuani, että siellä on enempi pientä porukkaa kun odotin.

Porukka lepotauolla.

Blondi oli sitten kevyesti kahden tunnin aikana pyöräyttänyt viitoset. Harmiksemme kaksi oli kuollutta. Kolme sitä vastoin touhusi siellä jo täyttä häkää ja Blondi hoiteli niitä kokeneen emon elkein. Mitähän supersiemeniä Matilla ollut kun tälläisiä määriä tulla tupsahtelee näitä karitsoja... Onneksi nuorikoista Elisabeth ja Edina on astutettu Latella ja toivoa sopii, että sieltä ei tälläisiä määriä tule.

Blondin eloon jääneet karitsat ovat Kerkko (valkoinen), Kaapo ja Kielo. Nyt meneekin ilta niitä vahtiessa, että imetys lähtee hyvin käyntiin ja muutoinkin kaikki rupeaa sujumaan. Hienosti ovat jo kaikki osanneet käydä tissillä, haluan vaan varmistaa, että näin tulee jatkumaan.

Margin lapsiluku väheni eilen yhdellä. Kaarlo oli aamulla vielä pirteä ja kävi syömässäkin, mutta sitten meni todella nuutuneeksi ja muutaman tunnin päästä ei enää jalatkaan kantaneet. Kaarlo jouduttiin lopettamaan :/ 

Margin loppukolmikko on jo kahden päivän iässä tosi reipasta sakkia ja vauhtiakin alkaa löytymään. Ovat tosi suloisia ja ihania syliteltäviä!

Kalle on nyt akkalauman ainoa miespuolinen. Mutta eiköhän tämä pikkumies selviä siitä.

Tehtiin eilen tallin ja tarhan väliin Latelle oma tarha. Late pysyi siellä ehkä viisi minuuttia, kunnes päätti poistua pihattoon kakkaamaan. Grrrrrr, en jaksa sitä kakkojen siivousta. On nämä tarhojen rakentelut niin levällään, että joutuu nyt Late järeämpi aitoja odottelemaan vielä.

Samassa rytinässä kun Late otti siirtymisen pihattoon kuului tarhasta aivan järkyttävää vinkumista. Olin varma, että joku siellä kuolee mutta ei sentäs. Usva ja Täti ottivat mittaa toisistaan. Tuisku katseli vierestä kun kirkuvat pikkuliinakot kiljuivat ja pitivät itkupotkuraivaria. Mutta ei se mitään, pitäähän sitä välillä vähän välejä selvitellä (tosin tämä oli ihan ensimmäinen kerta laatuaan). Hetken päästä juomapaikalla olikin ihan säyseä kaksikko juomassa, yhdessä, samaan aikaan.

Parhaat naurut kirvoitti kuitenkin Usvan ahteri, johon Täti oli jättänyt omat voitonmerkkinsä.